Kreikan lapsi on luettu ja hyväksi havaittu. Oma tulkintani on, että albumi on lähes suoraa jatkoa Tulivuoren uhreille, mutta välistä on jätetty tapahtumia pois (koska 1980 ehkä vielä ehkä oletettiin, että lukijat pystyvät täyttämään itse tyhjät kohdat). Juoni oli tässä todella hyvä eikä ollenkaan ennalta-arvattava ja jotenkin virkistävän erilainen. Lopun paatos on aivan mahtavaa. Hahmoissa on paljon psykologiaa ja ne eivät ole lainkaan yksiulotteisia. Upeaa antiikin Ateenan kuvausta kaiken kuorrutuksena - Ligne Claire -versiona tietenkin.
Tällä kertaa vain yksi vihjaileva ruutu bongattu (s. 8, ruutu 6)!