Alix - Jacques Martinin antiikin sankari

[pappa-sami]

Voi olla, että vaatimus tuli ranskalaisesta kustannusmaailmasta. Tintin alkoi ilmestyä 1948 Belgian lisäksi ilmestyä myös Ranskassa.

Martin muistelee Avec Alix -järkäleen sivuilla 86 ja 88:

Ensimmäisissä Lombardin kanssa tekemissäni sopimuksissa vaadittiin, että joka sivulla piti olla 4 kuvariviä ja joka rivillä piti olla 3 tai 4 kuvaa.

Lausekkeen tarkoituksena oli, että sarjakuva voitaisiin julkaista sanomalehdessä strippimuotoisena. Näin tapahtui tuskin koskaan, mutta vaatimuksesta ei luovuttu.

Olin yksi ensimmäisistä, jotka rikkoivat tätä rajoitusta. Kun siirryin paljon joustavampaan kolmiriviseen sivutaittoon, sain heti kustantajalta kirjeitä, joissa minua käskettiin seuraamusten uhalla noudattamaan sopimusta.

Onneksi muut seurasivat esimerkkiäni, ja nelirivisyydestä tuli vähitellen vanhanaikaista.

Tintin-lehden alkuvuosina toimitus halusi myös, että meidän piti kertoa tekstimuodossa se, mitä kuvissa tapahtuu. Jos Alixin nähtiin nousevan portaita, minun piti kirjoittaa: "Alix ryhtyy nousemaan portaita". Kaikki piti selittää niin, että 6-vuotiaskin ymmärtäisi asian.

Tästä johtuu tekstin ja kuvien päällekkäisyys ensimmäisissä tarinoissani, mistä minua on silloin tällöin moitittu. En voinut asialle mitään, sillä noudatin vain kustantajan sanelemia normeja. Kun Casterman julkaisi nämä albumit uudestaan, pystyin korjailemaan ja tiivistämään tekstejä. En kuitenkaan voinut poistaa tai pienentää tekstilaatikoita.

Nykyisin turvaudun vähemmän selittävään tekstiin, mutta toisinaan lukijat valittavat, että heillä on vähemmän luettavaa kuin aikaisemmin. On siis mahdotonta tyydyttää kaikkia.

Martin ei mainitse, miksi selitystekstejä vaadittiin. Vain sen, että vaatimus tuli toimitukselta. Oma intuitiivinen käsitykseni on aina ollut, että siten haluttiin välttää syytökset lasten lukutaidon rapauttamisesta.

Herge käytti tekstilaatikoita hyvin säästeliäästi, mutta esim. Jacobsin Keltaisessa merkissä "l'art du récitatif" on oleellinen osa kerrontaa.

Kun itse tartuin ensimmäisen kerran Etruskien aarteeseen, niin tunsin, että minua on petetty: kuvia ja luettavaa oli paljon vähemmän kuin Kultaisessa sfinkissä.

[Timo Ronkainen]

Minä itse huomasin, että niitten tekstilaatikoiden lukeminen oli turhaa, kun ei niissä ollut mitään mitä ei olisi ollut kuvassa. Mutta enemmän kuvia, se olisi ollut enemmän luettavaa. Lyhyempiähän ne uudemmat ovat, jo sivumääriltäänkin.

Timo

[stjerky]

Kultaisen sfinksin jälkeen olen suorastaan janonnut ekaa Alix-tarinaa, ja nyt vuosikymmenten kestänyt odotus on täyttymässä.

Sama juttu. Itse sain kaikki 8 silloin suomennettua Alixia 70-luvulla yhtä aikaa synttärilahjaksi. Nyt olen ostellut pahimmin kärsineitä ja matkan varrella kadonneita uusiksi.

[J Lehto]

Luinpa useamman Alixin viime viikolla.
Mielipiteeni lyhyesti:

Karthagon aave (13) oli surkeimpia Alixeja
ikinä. Juoni ihan ihmeellistä kohkaamista vailla
minkäänlaista rytmiä ja sankari itse täysi asshole
joka sietäisi saada korinttolaisen kapiteelin putoamaan
korkeuksista kiharaiseen päähänsä.

Tulivuoren uhrit (14) tapahtuu eksoottisessa miljöössä,
ja oli jo mukavampi lukukokemus. Kiva nähdä Enak kerrankin
vähän miehisemmässä roolissa, opettamassa jousiammuntaa
ja sellaista. Jälleen sama typerä "romanttinen" sivujuoni: Alixiin
retkahtaa muukalaisneito, joka tietysti saa pakit, mutta tällä
kertaa daamin sentään annetaan pitää henkiriepunsa.

Kreikan lapsi (15) alkaa mielenkiintoa herättävästi, ja tavoittaa
ajoin sen antiikin elävöittämisen hengen, jota Alixeja lukiessa
kaipaa, mutta tässäkin mopo lähtee välillä keulimaan ja käänteet
tapahtuvat liian yhtäkkisesti ja muutenkin kaikkea meinaa olla
liikaa. Loppua kohden kuitenkin paranee huomattavasti.

Baabelin torni (16). Minusta tämän kansikuvassa oli jotain oudon
ihastuttavaa kökköyttä, niin että jäin sitä hekottelemaan tovin
ajaksi.

"Hei kaverit tsiigatkaa, BAABELIN TORNI!"

Itse tarina oli nyt poljennoltaan jäntevän rauhallinen ja piti linjansa
loppuun asti. Tuntui kuin Alix olisi jotenkin aikuistunut, eikä mitään
maagisia spektaakkeleja enää tarvittu, vaan vallan ja kumppanuuden
teemaa käsiteltäessä tyyli oli rauhallisen toteava. Toisaalta Enak on
jälleen taantunut komenneltavaksi perskärpäseksi/riippakiveksi.

Kiinan keisari (17) ei herättänyt sanottavampia tunteita. Tarinassa ei
sinänsä vikaa, ja jännittäviä käänteitäkin löytyy, mutta visiitti
idän imperaattorin hovissa ei ollut sittenkään kovin vaikuttava kokemus.
Ehkä kikkarapään kannattaisi sittenkin vaan heilua Rooman alueella.

Kaikissahan näissä on taide aikamoisen komeaa. Mutta
niitä säväreitä, joita lapsena koki Viimeisen spartalaisen ja
Apollon koston parissa ei tietysti enää voi kokea uudelleen.

[Hamilkar]

Karthagon aave = omia ehdottomia suosikkejani
Tulivuoren uhrit = albumi, josta itse pidän vähiten
Kreikan lapsi = huikee albumi
Baabelin torni = suosikkeja, kannestakin pidin...
Kiinan keisari = samaa mieltä kuin edellinen

Summa summarum: mielenkiintoista, miten eri lailla koemme lukemaamme, ei siinä mitään.

[J Lehto]

Karthagon aave = omia ehdottomia suosikkejani
Tulivuoren uhrit = albumi, josta itse pidän vähiten
Kreikan lapsi = huikee albumi
Baabelin torni = suosikkeja, kannestakin pidin...
Kiinan keisari = samaa mieltä kuin edellinen

Summa summarum: mielenkiintoista, miten eri lailla koemme lukemaamme, ei siinä mitään.

Pääpiirteittäin olemme kuitenkin samoilla
linjoilla kolmen viimeisen listassa olevan albumin
suhteen. Kun taiteesta puhutaan, niin sitä piiskaa
eniten jota rakastaa..

[KaiketsuZ]

Mahtaako Alix Senator vaatia jonkinlaista tuntemusta vanhemmasta sarjasta? Alkuperäinen sarja ei muutaman albumin perusteella oikein ole mun juttu, tämä uudempi taas vaikuttaa kiinnostavalta.

[Kyty]

Tuskinpa vain, sarja tavoittelee varmasti uutta yleisöä, esim. Rooma-televisiosarjan kaltaisesta sarjasta kiinnostunutta. Alixissa ei ole sisäpiirijuttuja jotka tarvitsisi tietää, paitsi Alixin ja Enakin suhde (ja Enak taitaa olla kuollut).

[pappa-sami]

Uusi albumi ilmestyy 18.3. ja Apollo myy sitä Tampere Kupliissa 19.-20.3.

Käsikirjoittaja Valerie Mangin ja piirtäjä Thierry Demarez ovat siirtäneet tapahtumat vuoteen 12 eKr. Keisari Augustus hallitsee yksinvaltiaana. Alix on yli 50-vuotias senaattori ja kahden teinipojan yksinhuoltaja.

Suomenkielisen laitoksen kansikuva:



Albumin esittely Apollon kotisivulla (2 näytesivua):

www.apollokustannus.fi/alixsen1.html

[Reijo Valta]

Kovasti on David Byrnen näköinen tuo ikää saanut Alix.

[Sigma]

Uusi albumi ilmestyy 18.3. ja Apollo myy sitä Tampere Kupliissa 19.-20.3.

Käsikirjoittaja Valerie Mangin ja piirtäjä Thierry Demarez ovat siirtäneet tapahtumat vuoteen 12 eKr. Keisari Augustus hallitsee yksinvaltiaana. Alix on yli 50-vuotias senaattori ja kahden teinipojan yksinhuoltaja.

Mielettömän hieno uutinen! 

[pappa-sami]

[KaiketsuZ]

Alix Senator 1: Verikotkat luettu ja pidin todella paljon. Alix-tuntemukseni vaatimattomuus ei tosiaan haitannut, uudet lukijat on selvästi otettu huomioon. Tarinaa sinänsä ei voi kovin omaperäiseksi kehua ja murhaaja motiiveineen oli kovin helppo arvata, mutta kerronta ja sen yksityiskohdat vetävät hyvin mukaan, upeasta taiteesta nyt puhumattakaan. Verikotkien tarina on oma kokonaisuutensa mutta viimeisillä sivuilla tehdään kuitenkin hyvin selväksi, mihin suuntaan seuraavassa osassa ollaan menossa ja sitä jää innolla odottelemaan.

[Reijo Valta]

Kaponieeri-blogissa on luettu uusi Alix Senator.

Sarjakuvan sukupolvenvaihdos

[tertsi]

Kaponieeri-blogissa on luettu uusi Alix Senator.

Sarjakuvan sukupolvenvaihdos

Kiitos mielenkiintoisesta linkistä! Olihan tuolla Alixin lisäksi muutakin turinaa sarjakuvasta.

edit
Ups! Puhuinpa hiukan asian vierestä!! Taitaa olla vielä rähmää aivoissa.
Off Topic -teksti poistettu.