Naoki Urasawa: 20th Century Boys

[Jarkko Sikiö]

Ei ollut tarvetta odottaa loppuun, kyllä tuo viitososa jysäytti tajunnan jo keskivaiheilla.

Aikasiirtymien käyttäminen on joskus halpa kerrontatekninen ratkaisu, mutta kun sen näin hyvin tekee, tulos on erinomaisen tehokas, juuri sellainen mitä on haettu.

Hitaasti etenevä tarina koukuttaa kyllä aivan kympillä.

[hdc]

Puhutaan ketjussa sitten yleisesti Urasawasta.

Aloin nyt lukea Billy Bat -sarjaa kun kirjastosta löytyi vihdoin se eka osa...eli seuraava pitkä sarja jota Urasawa teki noiden ketjussa mainittujen Monsterin, 20th Century Boysin ja Pluton jälkeen, 20 osaa.

Olen nyt lukenut neljä osaa ja tää on...tosi hämmentävä. Alkaa kun 40-luvun lopulla amerikkalais-japanilainen sarjakuvatekijä kuulee maininnan että sankarinsa Billy Bat muistuttaisi Japanissa ilmestynyttä sarjakuvahahmoa...ja sitten alkaa iso pyörä heittää ja sarjaan hyppiä paljon eri elementtejä joiden keskinäiset yhteydet on vielä jokseenkin hämärän peitossa, mukana mm. Jeesus, Francis Xavier, Hattori Hanzo, Walt Dis...anteeksi, Chuck Culkin, Lee Harvey Oswald (johon liittyi juuri Oswald-kaniini...huokaan, kenelle tulisi tuollainen viittaus mieleen...)
Yksittäisinä osioina nämä ovat toki perinteisen nättejä, mutta uteloittaa kyllä mihin tässä sarjassa ollaan oikein menossa ja saavuttaako se jonkinlaisen koherenssin jossain vaiheessa...

Urasawa harrastaa tätä kyllä urakalla, että perustaa sarjojaan vanhaan populaarikulttuuriin ja lähtee kehittelemään siitä omaa juttuaan, Pluto ja 20th Century Boys on sitä, samoin tässä välissä ilmestynyt Louvre-tarina (Mujirushi ou Le signe des rêves) pohjaa vanhaan mangahahmoon ja uusi sarja Asadora 60-luvun televisiosarjaan...
Billy Batissa on sitten amerikkalainen sarjakuva yms isommassa osassa.

Mutta ei vissiin ole ilmestynyt englanniksi, vai? Ranskaksi ja saksaksi kyllä, ja pikavilkaisulla netissä huomasin jonkun maininnan että Urasawa suhtautuu hieman epäluuloisesti jenkkijulkaisuun, kun Eräs Tuotantoyhtiö voisi hermostua...


Olen myös vilkaissut Urasawan vanhempaa sarjaa Happy! kun sekin näpsästi löytyy ranskaksi, mutta ensimmäisen osan perusteella se sijoittui aika korkealle "tyhmimmät ideat ikinä"-listalla, että ei varsinaisesti houkuttanut lukemaan edes sitä ekaa osaa kuin puoleenväliin...

[Antti Valkama]

Luin muutamia osia Billy Batia, mutta kyllästyin. Vaikutti liian haahuilevalta, enkä kiinnostunut hahmoista tarpeeksi. Ehkä olisi joskus tullut suuri valaistus tai jotain, mutta en varsinaisesti ole Urasawan töiden fani, joten en jaksanut jäädä odottamaan sitä. (Tällä en tarkoita, etteikö hänellä olisi hyviä teoksia, vaan vain sitä, että ne eivät ole minun listallani kärjessä.)

[hdc]

Joo, ymmärrän kyllä...itse olen pääsääntöisesti pitänyt lukemistani Urasawoista paljon tai hyvin paljon, mutta jonkun randommangakan tekemänä tästä olisi ehkä vetänyt jo johtopäätöksen että tekijällä ei ole käsitystä mitä on tekemässä, hyppii vaan aiheesta toiseen. Nyt on vielä uskoa että jotain tässä on kehitteillä...

[Antti Valkama]

Luultavasti onkin. Muistaakseni ainakaan Monsterissa ja Plutossa ei edetty mitenkään valtavalla nopeudella (pääjuonessa ainakaan). Ja tässä vaiheessa uraa Urasawalla lienee mahdollisuus kehitellä juttujaan ihan omaan tahtiin, ilman että kustannustoimittaja käskee panemaan vauhtia.

[hdc]

Kymmenen osaa olen ehtinyt Billy Batia nyt lukemaan ja joops, sekalaisia osasia loksahtelee yhteen ja sekalaisia sivuhaaroja putkahtelee lisää (ja joistain jo nähdyistä jutuista herâä kysymys palataanko niihin vielä).

Tämä on sen verran hönön sekava ja haahuileva, että kovin korkealla ei ole luottamus, että tämä jotenkin paketoituisi siististi briljantiksi kokonaisuudeksi, mutta jatkan lukemista koska onhan Urasawa yhä erinomainen piirtäjä ja yksittäisten pätkien kerronta toimii kuitenkin, ja laajemmassakin skaalassa tämä on aikamoista ideatykitystä, mikä itsessään on innostavaa vaikkei aina niin tolkullista.

[hdc]

Sain sitten luettua Billy Batin loppuun, ja eihän se mitenkään siistiksi paketiksi asettunut, mutta kun tavoitteet asettaa tarpeeksi korkealle, niin niiden saavuttamisen jääminen puoleenväliinkin sijoittuu silti reippaasti ohi monen muun sarjan...
Hämmentävä ja tavattoman kiinnostava teos kuitenkin, josta joitain ajatuksia laitoin blogiin.