Vasta nyt sain luettua läpi Black Holen. Ostin sitä aikanaan lehtinä jotain 3 osaa. Ei sykähdyttänyt silloin, eikä sykähdyttänyt nyt.
Ennestä aikaan olin sentään täysin Burnsin pauloissa ja tämä oli siihen suhteutettuna todellinen rimanalitus. Janne Kuusinen tuossa edellisellä sivulla tiivisti kritiikin aika hyvin. Lisäisin tai painottaisin vielä sitä että ei voi kuin kummastella miten tekijä ei vajaassa 10 vuodessa saanut tuon parempaa lopetusta aikaan. Aivan kuin hän olisi venyttänyt ja venyttänyt tarinaa siinä toivossa että se jollain ihmeen kaupalla siitä vielä paranisi. Kaikin puolin laimeaa sekä piirroksiltaan ja kerronnaltaan kankeaa. Tekotapa ei nyt sitä paitsi oikein enää tukenut tarinaa, tosin kuin herran varhaisemmissa töissä mielestäni oli. Raskas viiva ei tuntunut taipuvan nuorten hipiöiden kuvaukseen. Se paljon puhuttu mustuuskin oli monessa kohtaa lähinnä rasite. Esimerkiksi silloin kun taustat oli piirretty valkoisella mustalle tai kasvojen ja vartalon muotojen ylikorostuessa.
Tarinalla oli toki hetkensä. Burnsin antautuessa kuvittamaan perversioitaan se muutamaksi hetkeksi nousi lentoon, mutta oli tämä muuten aika puuduttavaa.
Onneksi irrotin paperikannet ja luin sen takakansitekstin vasta lopuksi, muuten olisi harmittanut ehkä enemmän. (Liken versiossa tökkii lähinna se tekstaus)