Charles Burns

[Tarkkis]

AIDSiin viittaaminen on ilmeistä mutta menee hutiksi. Vielä tuohon aikaan taudista ei tiedetty juuri mitään. Vasta Rock Hudson puski sen suuren yleisön tietoisuuteen.

Tunnettiin vielä tuossa vaiheessa nimellä GRID (Gay Related Immune Deficiency). Tosin siis Hudsonin asiasta ilmaistaessa käytettiin jo termiä AIDS.

Itsekin meinasin tämän kirjakaupasta ostaa, kunnes huomasin, että kyseisen kaupan ainoa hyllyssä ollut kappale oli pahasti naarmuuntunut ja muutenkin heikossa hapessa... Metsästän siis varmaankin sitten suoraan ihan alkuperäiskielisen painoksen, jos kerta mustakin on siinä mustempaa

[Matti Karjalainen]

AIDSiin viittaaminen on ilmeistä mutta menee hutiksi. Vielä tuohon aikaan taudista ei tiedetty juuri mitään. Vasta Rock Hudson puski sen suuren yleisön tietoisuuteen.

Sarjakuva on kuitenkin ilmestynyt vuosina 1995-2005, joten AIDS:iin viittaaminen ei välttämättä merkitsisi hutia. Burns olisi voinut kuvata vertauskuvin meidän ajallemme tyypillistä ilmöitä, mutta sijoittaa siitä huolimatta tapahtumat 1970-luvun Seattleen.

[petteri tikkanen]

Sarjakuva on kuitenkin ilmestynyt vuosina 1995-2005

Ei ole varmaan mikään ihme, että tunnustaudun Burns faniksi. El Borbah albumi on vahvasti ehdolla matkalukemiseksi, jos autiolle saarelle joutuisin joskus viihdettä mukanani viemään. Mutta toisaalta. Yksittäinen BIG BABY lehti BLOOD CLUB on ehkä karvan verran eheämpi kokonaisuus ja mulla sattuu olemaan se irtolehtenä väritettynä versiona. Jostain syystä se toimii väreissä hemmetin hyvin.

Seurasin vuodesta 1995 asti BLACK HOLE sarjaa lehtimuodossa. Kymmenen vuotta on pitkä aika seurata jotakin yksittäistä tarinaa. Kymmenen vuoden odotusta tarina ei palkinnut, mutta ehkä jonain päivänä otan suomalaisen MUSTA AUKKO kirjan käteen ja lukaisen sen putkeen. Kirjoitan silloin mitkä on fiilikset.

tv. petteri tikkanen

Edit. Korjasin lainauksen -Ylläpito.

[Lönkka]

Ei tosiaan ehkä palkinnut 10 vuoden odotusta, mutta kyllä mulle jäi ihan hyvät muistot noiden irtonumeroiden kanssa säätämisestä. Miten sitten tosiaan kokonaisuutena luettuna?

[Chemo]

Miten sitten tosiaan kokonaisuutena luettuna?

Toimii ihan kivasti (mulla on se just loppusuoralla).

Suomi-julkaisusta jäi mullekin vähän semmoinen fiilis että olisi se voinut olla pykälää fiinimmin toteutettu. Laadukkaampi papru (ja mustempi musta) olis ollut ihan jees, enkä olisi valittanut kovista kansistakaan.... tohon hintaan ne olis voineet jopa mahtua? No, hyvä kuitenkin että onhan tässä rahalle on vastinetta, sisällössä nimittäin.

Ehkä sitä vaan alkaa olla poispilattu. Twin Peakskin oli aikanaan oikein vaikuttava matkatelkkarista katsottuna, ei tarttenut olla jytkyä surround-toistoa ja jättilaajakuvaa 

[Petteri Oja]

Yhdyn Mustan aukon kehujiin! Loisto-opus, parasta teini-iän kuvausta ikinä. Itselleni tämä on paras käännösalbumi tähän mennessä vuotta.

Yllättäen mua ei häirinnyt suomiversion painoasussakaan mikään.

[KH]

Seurasin vuodesta 1995 asti BLACK HOLE sarjaa lehtimuodossa. Kymmenen vuotta on pitkä aika seurata jotakin yksittäistä tarinaa. Kymmenen vuoden odotusta tarina ei palkinnut, mutta ehkä jonain päivänä otan suomalaisen MUSTA AUKKO kirjan käteen ja lukaisen sen putkeen. Kirjoitan silloin mitkä on fiilikset.

Juu, itsekin aloitin tuolloin irtonumeroiden seuraamisen innoissani - mutta luovutin 4-5 vuoden jälkeen, kun homma tuntui hivenen liikaa junnaavan Burnsille jo entuudestaan tutuissa kuvioissa. Tai siis olihan ote ja aihepiiri ikään kuin hiottu uuteen huippuunsa, mutku se tuntui sittenkin jäävän "vain" tuolle teinirutto-teinipelkojen-allegoriana -tasolle.

Sitäpaitti kun piirrosjälkikin oli kehitetty seuraavaan jäykkyyden potenssiin, niin alkoi vähän ahdistaa.

Mut onhan se silti hyvä -- ei vain minkään vuoden ykkönen, miumaumukkaa. Parasta oli vihdoin päästä tarkistamaan loppuratkaisu, joka oli jäänyt vaivaamaan...

[Antti Vainio]

Tossa toi jötkäle nyt odottaa avaamista, löytyi Hakaniemestä kohtuulliseen 13 euron hintaan. Yksi luku oli McSweeney's-antologiassa joten tiedän mitä saan mutta Burns ei ole siinä mielessä jännittävä artisti että se joskus yllättäisi odottamattomalla aihevalinnalla. Mutta sehän riittää että on noin pätevä mies sillä omalla alallaan vaikka sektori olisi vähän kapea.

[Doc Lomapäivä]

Lue hitossa, ja heti! Musta Aukko palautti uskoni Amerikkalaiseen ei-supersankarisarjakuvaan. Uskon kyllä että lehtenä tarinan seuraaminen on raskasta, mutta alppari toimii. 400-sivua menee niin ettei huomaakaan.

[Ossi Hiekkala]

Jeh, ei todellakaan mitään valittamista painatuksesta. Kyllä tässä maassa on viime vuosina suttuisempaakin tavaraa ollut tarjolla.

Kesti kauan ennen kuin sain albumin luettua. Ei siksi, että se olisi huono, vaan siksi, että se oli jotenkin niin ahdistava. Ei mikään hyvän mielen opus. Mutta hieno ja kaunis kuitenkin. Ja olen aina pitänyt Burnssin tyylistä.

[Virtahepomies]

Mitä tämä lause tarkoittaa: "Charles Burns sublimoi teinikauhun suurtyössään Musta aukko." Katsoin sanan "sublimoida"-selityksen sanakirjasta enkä silti saanut tuohon lauseeseen mitään sisältöä. Selittäkää, kiitos. Kvaak.fi alkaa mennä turhankin älylliseksi!

[Timo Ronkainen]

Mitä tämä lause tarkoittaa: "Charles Burns sublimoi teinikauhun suurtyössään Musta aukko."

"Jalostaa teinikauhun"? "Ylevöittää"?

Timo

[Janne Kuusinen]

Täällä päässä petyttiin Black Holeen, olen tarvittaessa pahoillani.

Jumalaista piirrosjälkeä silti, mieltyi jonnekin Bollandin ja Hernandezien välimaastoon. Kaiken muun kivan lomassa huomio kiinnittyi etenkin silmien pupilleihin, jotka olivat täydellisiä palloja!

Saattaa olla myös, että ne kirotut kansitekstit aiheuttivat meikäläisellekin liikaa tietynlaisia ennakko-odotuksia. Eihän tämä mitään Parasyteä ollutkaan.

Vertailukohteeksi muodostui minullekin Ghost World, en tiedä, onko se sallittua. GW:ssa on samantapainen kasvukertomus tiiviimmin, BH oli tosikkomaista pilvenpolttoa, tekstiruutujen viljelyä, tympeää teiniromanssia friikkivivahtein. Välillä nähtiin unia, verukkeina taidenäyttelyruuduille. Viimeisen luvun koittaessa sitä vain nosti kädet pystyyn ja totesi itsekseen, että eihän tästä sen selvempää tule.

Black Hole oli kuin ylipitkäksi leffaksi tuotettu Twilight Zone -jakso. Monisatasivuisuuden pitäisi mielestäni aina olla jotenkin perusteltua. Sarjakuvaromaanissakin pitää olla romaanin verran substanssia, nyt sitä oli novellin verran. Sama homma soveltuu musiikissa: yli kolmeminuuttisen piisin olemassaolo pitää jotenkin perustella. Lisäksi mikään teos ei saisi vaatia useampaa katselukertaa: ekalla kerralla pitää jäädä edes jonkinlainen punainen lanka käteen.

Jos arvostaa enemmän särmikästä juonta kuin viipyilevää tunnelmaa, Black Hole esittäytyy junnaavana kahvinjuontisarjakuvana, jonka tylsämielisistä hahmoista ei jaksa välittää. Senhän tästä oppi, että huumori importoitiin Seattleen vasta 80-luvulla, jos vielä silloinkaan.

Muistakaa kuitenkin, että tämän kyseenalaistuksen on kirjoittanut mies, jonka mielestä kaikkien aikojen paras sarjakuvaromaani on Ed-iloinen klovni.

Säästäväismielisille tiedotettakoon, että Adlibriksestä Black Holen muuten saa n.17 eurolla, vink vink.

[Jiksi]

Luin tämän eilen ja hieman sulateltuna jälkitunnelmat ovat samat kuin lukukokemuksen aikana.

Seksuaalisuuteen liittyvä symboliikka nousi painostavan voimakkaasti esille. Tämä kai johtuu siitä, että alunperin tarina tuli ulos lyhyissä paloissa pitkän ajan kuluessa, joten tekijä palasi samoihin juttuihin yhtenäisyyden vuoksi kerta toisensa jälkeen. Tarinan puolella tämä näkyy siinä, että aina kun näytettiin paljasta pintaa, tavalla tai toisella jotain negatiivista tapahtui. Hieman ylikorostettua näin yhteen putkeen luettuna. Lukukokemuksesta jäi sellainen tunne, kuin Burns käsittelisi omia patoumiaan.

Yksikantaan teinikauhuksi tätä en itse laskisi. Totta kuitenkin, tämä varmasti puhuttelee nuoria teiniseksin seurauksista tehokkaammin kuin perinteinen valistustyö. Seksin tuomat fyysiset epämuodostumat ovat kuvottavia. Erityisesti tämä korostuu siinä, että hahmot antautuvat täysin nautinnolleen seurauksia tarkemmin miettimättä. Jotain synkkää on siinä, että tartunnan saaneet nuoret pystyvät keskittymään vain seksiin. Kaikki muu jää.

Burns kertoo tarinansa erittäin tehokkaasti, mutta tällainen käsittely joko toimii tai se vieraannuttaa lukijansa. Vieraannuttavana tekijänä toimii myös kuvitus: se on mustanpuhuvan säntillistä: lähestulkoon grafiikkaa ennemmin kuin sarjakuvaa. Alkuperäistä teosta en ole nähnyt, mutta siinä on kai kiiltävät sivut, jotka korostavat mustaa. Liken versiossa on paperia, joka imaisee värin, osittain varmaankin vaimentaen haluttua efektiä.

Minulle tästä jäi jälkimaku. Se ei ole voimakas tai negatiivinen, mutta se hiipuu pois vähitellen. Jotain siis jäi aivojen mutkiin piileskelemään.

[Curtvile]

Muutaman vuoden ajan odottanut pelonsekaisesti juurikin Black Holen elokuvaksi saattamista.
Ennen muuta sitä että siitä siivotaan Burnsin kädenjälki pois ja saamme tilalle jotain perusteinikauhua tai ihmisyyttä syvästi ymmärtävää indiesoopaa.
Ohjaaksi esitetty Alexandre Aja ei vielä takaa adaptaatiosta mitään olennaista. Eli tosikkomaisuuden, neuroottisen upean grafiikan ja realismiin pyrkivän ihmiskuvauksen joka tekee Mustasta Aukosta paitsi erinomaisen myös melko haasteellisen toteuttaa.

Onnistuessaan siitä tulee täydellinen hyvän tuulen kesäleffa...