TEX WILLER & FINGERPORI YHTEISNÄYTTELY – TEX WILLER KOHTAA HEIMO VESAN
Suomen valimomuseon Galleria Bremerissä, Karkkilassa avautuu perjantaina 19.8. klo 18.00 Tex Willer & Fingerpori yhteisnäyttely. Avajaiset ovat kaikille avoimet. Näyttelyn avaa kirjailija Ville Hänninen. Avajaisissa on tavattavissa myös Fingerporin luoja Pertti Jarla. Avajaisten jälkeen näyttely on avoinna viikonloppuisin klo 12-15 aina 6.11.2022 asti.
Tex Willer on Suomen yksi pitkäikäisimmistä ja suosituimmista käännössarjakuvista. Se sijoittuu 1800-luvun lopun Villiin länteen. Fingerpori puolestaan on suosituin kotimainen sarjakuva. Se sijoittuu nykyajan kuvitteelliseen Fingerporin kaupunkiin. Näyttelyidea lähti liikkeelle kahdesta eri aihiosta, mutta lopulta yhteneväisiä piirteitä kahden erilaisen sarjakuvan välillä löytyi riittävästi yhteisnäyttelyä varten. Näyttelyssä on esillä luonnollisesti itse sarjakuvataidetta, originaalipiirustuksia, keräilyesineitä, tietoa sekä lautapelejä, joista osa on vapaasti pelattavissa.
Vesa Kataisto on haastatellut Pertti Jarlaa näyttelyn teemoista ja sen liepeiltä:
Fingerpori on sarjakuvien villi länsi ja viidakko
Aivan ensimmäinen Pertti Jarlan sarjakuvahahmo oli Tex Tiili, stetsonpäinen tiiliskivi.
”Meillä kotona oli 1970-luvulla Tex Willer -pokkareita, tarkemmin sanottuna koko kämppä oli täynnä sarjakuvia. Siskoni harrasti piirtelyä ja maalaamistakin. Hän piirsi ehkä vuonna 1976 tällaisen stetson-tiilihahmon jolla oli pyssyjä. Nappasin hahmon ja piirtelin siitä sarjakuvia. Olin itse niihin aikoihin oppinut kirjoittamaan ja tein sarjan kerran päivässä. Niissä oli lännenteemoja aika usein. Leikkikouluikäisenä kun en osannut teoksiani arvostaa, ei niitä ole säilynyt ainuttakaan”, Jarla muistelee.
”Laitoin itseni piirtämään ihan päivittäin. Teeveestä tuli silloin jotain lännenjuttuja, esimerkiksi Veljekset-niminen sarja ja Alias Smith & Jones. Tykkäsin niistä, joten piirtelin silloin aika paljon lännenjuttuja. Lapsena ei joutunut miettimään, mikä menisi kaupaksi yleisölle. Opettelin piirtämään Tex Tiili -jutuilla. Muistan yhden tarinan juonen, koska olen jälkikäteen miettinyt, mitä ihmettä mahdoin silloin ajatella.”
”Siinä tiilihahmot ajelevat jeepillä erämaassa ja näkevät pyramidin. Hahmot ihmettelevät: ”Pyramidi Suomessa, mitä ihmettä?” Sieltä löytyy roistoja, joten tiilet menevät ampumaan ja tappamaan ne. En tiedä mitäköhän olen sillä jutulla halunnut sanoa, mutta vähän samankaltaisia ne kaikki olivat. Joudutaan konflikteihin pahojen ihmisten kanssa ja ammutaan ne. Varmaan television pahaa vaikutusta.”
”Luin kyllä myös oikeita Tex Willereitä ja muita sarjakuvia mitä meillä oli. Paitsi Frankenstein ja ihmissutta, jota ei suositeltu minun luettavakseni, mutta tutkailin sitäkin. Se ei pelottanut, varmaan koska tarinoiden ymmärtäminen oli aika vaikeaa. Hirveästi tekstimassoja ja yllättävän hapokkaita juonia. Eipä kuusivuotiaana tajunnut Tex Willeristäkään varmaan puoliakaan. Riitti, että siinä ratsasteltiin ja ammuskeltiin. Lähinnä Willereistä on jäänyt mieleen mustaa magiaa harjoittanut Mefisto. Luin silloin niin paljon kaikkea, löysin lähikirpparilta Diabolikkeja ja sellaista, joten jutut ovat menneet muistoissa sekaisin.”
Tex Willer-jutut puhuttelivat suorasukaisuudessaan alakouluikäistä ja vähän nuorempaakin Perttiä.
”Kun ryhdyin tekemään Fingerporia, Willer ja muut kumpusivat aika luonnostaan alitajunnasta. Willerin seuraamisessa tuli pitkä tauko, mutta sitä on tullut luettua niin herkässä iässä, että jutut palaavat mieleen. Laittaessani Tex Willerin Fingerporiin mietin sitäkin, mitkä jutut hahmosta tulevat kaikkien mieleen. Sama pätee muihinkin Fingerporin cameorooleihin, kuten Mustanaamioon.”
”Kun olen piirtänyt Fingerporin karttaa, olen miettinyt, että kaupungin ulkopuolella alkavat myyttiset alueet, kuten Mordor ja Mustanaamion sekä Tarzanin viidakot, kaikenlainen örkkien kansoittama erämaa. Niistä voisi ehkä piirtää enemmänkin, viedä Fingerporia fantasian suuntaan, tai ainakin sarjan kontekstissa kuvata niitä alueita, se on kiinnostava ajatus. Ettei aina vain oltaisi kaupunkimaisemassa. En ole koskaan ajatellut selittää, miten Heimo Vesa ja Aku Ankka voivat elää samassa todellisuudessa. Näin se vain menee. En ole mikään Don Rosa, joka pyrkii selittämään hahmojen historiat ja suvut.”
”Yhtenäiskulttuurista on ollut se hyvä puoli, että kaikki ovat lukeneet samoja sarjakuvia. Voi luottaa siihen, että lukijat ymmärtävät, jos mieleeni tulee tehdä jokin Tex Willeriin liittyvä vitsi. Ja yleensä, jos strippi on viitannut johonkin populaarikulttuuriseen hahmoon, lukijat innostuvat ja alkavat tarjota omia, samantyylisiä vitsejään. Esimerkiksi suosituimmat Mustanaamio-Fingerporit on tehty enimmäkseen lukijoiden jutuista”, Jarla paljastaa.
