En minäkään siitä Parlovin jutusta aluksi juurikaan tykännyt, mutta toisella lukukerralla se pääsi todella yllättämään. Mutta makunsa kullakin. Odotan suurella innolla, että se joskus ilmestyy albumikoossa.
Olen Pasoleatin kanssa samaa mieltä, että tämä Bosellin uusin tarina yllätti todella iloisesti. Aluksi pelästyin, että taasko takauma, kun tarina alkoi jotenkin erikoisesti miss Bellen huoneesta. Mutta onneksi ei sentään. Tunnelman luomisessa Boselli ja Font ovat onnistuneet erinomaisesti: koko ajan on aistittavissa vaaran tuntu. Fontin tyylille tämä tarina sopii paljon paremmin kuin hänen edellinen työnsä Punaiset sudet. Täytyy vielä mainita, että mielestäni Font piirsi Texin liian vanhan näköiseksi. Olemme tottuneet pitämään häntä nuorkkaana nelikymppisenä, mutta Font täräytti heti kymmenen vuotta lisää. Ehkäpä hän haki kontrastia miehistyneeseen Kit Willeriin.
Nizzi on yleensä saanut valita parhaat piirtäjät ns. päältä, ja siitä Boselli on saanut kärsiä. Mutta on hänen tarinoissaan ollut paljon parantamisen varaakin. Tilanne on kai muuttumassa. Ainakin he ovat kierrättämässä taiteilijoita: Repetto teki tarinan Bosellille, Villa tekee juttua Bosellille ja Nizzi puolestaan kirjoitti pitkän jutun Letterin piirrettäväksi!
