Minua tuo että tilaajan osoitetiedot on painettu lehden kanteen ei haittaa. Olen Kaitsun tapaan poistanut osoitetarrat lehdistä, mutta vain siitä syystä että tarrojen liima ajanmyötä syöpyy tarran läpi ja saa lehdet tarttumaan toisiinsa & aiheuttaa tahroja viereisen lehden etukanteen. Jos joskus luovun näistä Texeistä, ei minua haittaa myöskään se että tuleva omistaja lehden divarista ostettuaan näkee takakannesta kenelle se alunperin on tullut. Kuriositeettina mainittakoon että muutamissa omistamissani liuskalehdissä (tex, villi länsi, viidakko) näkyy takakannessa tilaajan nimi: Birger Terni (ei kaivanne esittelyjä?).
Postin runttaamisesta: en usko että posteljoonit niitä tahallaan vääntelevät. Ainakin meillä kun kerrostalossa asutaan niin postimies/nainen/poika/tyttö joutuu postin tunkemaan varsin ahtaasta raosta josta se sitten tippuu lattialle. Hyvässä lykyssä kulma vioittuu jo pelkästään tässä putoamisvaiheessa. Jos haluttaisiin varmistaa tavaran tulo priimana perille se pitäisi olla pakkattuna pehmustettuun kuoreen, mikä taas materiaali- ja pakkauskuluina todennäköisesti nostaisi tilaushinnan niin korkeaksi että tulisi halvemmaksi ostaa kaupasta irtonumeroina.
Mutta, olen minäkin jossain vaiheessa harkinnut kestotilauksen irtisanomista ja irtonumero-ostajaksi ryhtymistä, sekä tästä että muustakin syystä. Vanhemmiten on tuo mukavuudenhalu voimistunut ja kun on noita kaikkia maxeja sun muita niin riittää kun metsästää kaikki ne irralleen päästetyt.
Uusin tarina oli mielenkiintoinen, mutta siitä varmaan lisää kun kaikki on varmasti ehtineet sen lukea. En muista kaikkea mitä Fontin piirrosjäljestä on pölisty, mutta se mikä minulla eniten pistää silmään on se että kun kaikki hahmot ovat jotenkin pieniä (pitäisikö taas mennä optikolle???), kuvien rajaukset on sellaisia että niihin on mahdutettu paljon tavaraa, jolloin se mikä on tarkastelun/kuvauksen kohteena on aina ikäänkuin aika kaukana. Onko muilla samoja harhoja? Tai parempia tapoja kuvata tuota mitä yritin sanoa?
