Jerome on just kuin ranskalaista näytelmäelokuvaa. Tai ihan ranskalaista näytelmää, mutta ei ollenkaan niin tylsää. Juonen rakenne on suorastaan klassinen eri näytöksineen, väliin on sitten luotu yleistä tunnelmaa keventävin pikku välihahmoin- ja kohtauksin, kuten Jeromen lähikauppias.
Selvästi on tuumattu että Mustiksen lukijat ovat jo sen verran vanhempaa... krhm... sivistyneempää luokkaa, että tällainen rauhallisempi ja hahmokeskeisempi tarina uppoaa M. Naamion historiallisesti ja poliittisesti yleissivistävien äksiöneiden ohella.
Kuten olen ennenkin sanonut, Jerome on erittäin hyvää perussarjakuvaa, mutta ei tätä Suomessa - erillisinä albbareina jos julkaistaisiin - ostettaisi kuin ehkä n. 500 kpl per albbu.
Stan Lynde on merkillinen kameleontti. Joskus hän teki todella hauskoja juttuja, välillä melkein eksaktin realistisia, dramaattisia jaksoja, sitten taas ihme huumorhybridejä modernin USAn ja klassisen "villin lännen" välille.