Ketjuusa esitelty käytäntö johtaa siihen ettei osteta tarpeellisia kirjoja, vaan ostetaan niitä joita Kirjavälitys välittää. Kuud pai, kirjastoinstituutio.
Ei maailma ole taaskaan noin mustavalkoinen. Olisi kiva tietää, mitä mahdat tarkoittaa tuolla tarpeellisella kirjallisuudella, jota ei Kirjavälityksen kautta saa? Lisäksi painottaisin, että Petteri O:n vähän aiemmin välittämän linkin kautta voi laittaa oman "tarpeellisen tavaransa" Kirjavälityksen listoille.
En usko, että kirjastommekaan olisivat vielä saattohoidon tarpeessa, vaikka tilanne ei olekaan täydellinen. Esimerkiksi sarjakuva mahtaa olla kirjastoissa paremmassa huudossa kuin aikaisemmin.
Nykymaailma asettaa tietyt puitteet, joiden varassa sitten toimitaan, niin sivistäen kuin viihdyttäen. Ja niitä puitteita on asetettu aikaisemminkin, joskus taloustilanteen sanelemina (lamavuodet, jolloin henkilökuntaa supistettiin) ja joskus valtiovallan sanelemana (sotien jälkeinen aika, jolloin neuvostovastaiseksi katsottu kirjallisuus siivottiin hyllyistä).