Rinnat sarjakuvissa

[X-men]

Ensimmäistä kertaa taisin nuo mokkulat sarjakuvissa laittaa nootille Marvelin She-Hulkilla, joka onkin saanut tuumimaan että taitaa supersankarineitoset (pumpatut sellaiset) olla melko iso segmentti kirurgien silikoonimenekissä. Jokainen kai kun on nähnyt noita bodarinaisia, jotka eivät ainakaan allekirjoittaneen mieleen ole lainkaan. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka olisi käynyt (muskeli)naissankarihahmojen jos nämä olisi pyritty piirtämään niinä epänaisellisuuksina jotka kisalavoja jäykistelevät.

Suomessa ensimmäisiä taisivat olla Valkoinen Kuningatar ja Ihmenainen joiden asut korostivat avuja. Jos supersankarinaiset olisivat samanlaisia muskelimasoja kuin bodarinaiset niin olisi aika moni lehti jäänyt ostamatta ja hahmot olisivat jääneet unholaan ja voisi olla supersankarisarjakuva vielä enemmän miesvaltainen.

[Tarkkis]

Tsiisus, taitaa bomb queen mennä jo melkein pehmopornon puolelle. Onko kyseessä siis tunnetukin hahmo? Itse en meinaan koskaan ole häneen törmännyt.

[Tarkkis]

Viime vuoden alussa aloittanut Image Comicsin sarja. Tuo oli uusimmasta numerosta. Samanlaista se on ollut koko ajan.

Aah, olisi pitänyt arvata, että imagea on taasen syyttäminen.

[Nina_Mutik]

Mua syvästi kummastuttaa se, että oikeita naisia/miehiä loukkaa täysin kuvitteellisten ja viihteeksi tehtyjen naisten/miesten vartalonmallit.

Se on viihdettä, leikkiä, kuvitelmaa, epätodellista. Oikea maailma on erikseen, eikä näillä kahdella tarvitse olla kovin paljon tekemistä keskenään. Minusta viihteessä ja kuvitelmissaan saa tehdä mitä vaan ja nauttia siitä. Miksi kaikkeen pitää suhtautua todellisen elämän vaatimalla vakavuudella? Eikö viihde ole juuri todellisuudesta irti päästämistä varten? Eikö aikuinen saa enää leikkiä? Sitähän epätodelliset unelmat on, leikkiä.

Uhkaako muka supersankarittaren epäluonnolliset leijuvat tissit ihan oikeasti näiden alati vihaisten naisten asemaa niin paljon, että täytyy suuttua niin helvetisti? Pelkääkö ne ihan oikeasti niin paljon, että ne ei kelpaakaan, vaan niiden täytyisi näyttää niiltä kuvitelluilta naisilta? Että kaikki kuvitelmat täytyisi muuttaa niiden näköisiksi, että niiden menekki markkinoilla olisi taattu? (Tottakai tämä alkukantainen pelko puetaan joksikin hienoksi feministiteoriaksi.)

Täytyisikö meidän muutenkin ruveta kuvittelemaan vain realistisesti todellisuutta? Miksi vartalonmalli olisi tässä asiassa eri asemassa muuhun epätodellisuuteen ja leikkiin nähden?

Minusta viihteeksi ja iloksi piirretty nainen tai mies saa näyttää ihan miltä vaan, eikä se minua loukkaa tai ahdista. Jos joku luo jotain, josta joku toinen saa nautintoa, niin mitä ihmettä siinä on vikana?

[Tarkkis]

Ei tuo tyypillinen Image-sarja ole. Huumori on tahallista. Lue dialogia tuosta.

Kah! Siinähän oli tekstiäkin. Ei tullut edes huomattua kun ekalla kerralla katse tarttui johonkin ihan muuhun...

Juu siis itse pidän kyllä useistakin imagen sarjoista, joten tuo syyttävä sormi oli tarkoitettu lähennä vitsiksi.

[Jööti]

voisi olla supersankarisarjakuva vielä enemmän miesvaltainen.

Ja nytkö se ei ole

[X-men]

Ja nytkö se ei ole

On mutta voisi olla vieläkin eli naishahmot olisivat aika vähissä tai sitten täysiä statisteja.

[X-men]

Bomb Queenin asu ei jätä paljon arvailujen varaan.

Sanotaanko että hiukan vähemmän kuin joidenkin Marvel/DC-sankarittarien asut.

Tarkkiksen kanssa olen samaa mieltä että tuo menee jo k-16 puolelle jos k-18 on vaikka Karzanit ja kumppanit.

Tarina vaikutti siltä perinteiseltä supersankari-tarinalta mutta eipä lukija välttämättä tarinaan niin paljoa kiinnitä huomiota.

[Rami Rautkorpi]

Itse asiassa olen aina epäillyt supersankaripiirtäjien seksuaalista suuntausta, äijät on kalsarisillaan ja naiset vaan jossain takavasemmalla toppatakki päällä

Ajattelin kirjata tämän havainnon tänne aihetta käsittelevään ketjuun, kun se oli niin hassu. Antti taitaa olla sen verran taikauskoinen kaveri, että pelkää menettävänsä sielunsa, jos ikinä edes kääntäisi päätään supersankarisarjakuvaa kohti silmät auki.

Tai ehkä tästä on vakavampikin johtopäätös vedettävissä: Supersankarisarjakuvien seksismi on hyvin pitkälti katsojan silmässä. Jotkut pitävät naishahmojen yliseksualisointia raakalaismaisena, jotkut viattomana hupina, ja jotkut eivät edes huomaa sitä. Sama varmaan pätee mieshahmoihin, mutta kuten keskustelussa on aiemmin tullut esille, ne seksuaaliset kiihokkeet eivät välttämättä liity lihaksiston kehittyneisyyteen. Mutta jos niille kiihokkeille ei satu itse olemaan vastaanottavainen, ne eivät riko samalla tavalla tietoisuuden pintaa.

Tai sitten vain halusin naureskella Vainion puusilmäisyydelle.

[Grezen]

ja jotkut eivät edes huomaa sitä

Ha haa, mulle ei ole ikinä tullut mieleenkään, että supersankarisarjakuvissa voisi ylipäänsä olla mitään seksuaalista! Siksi naurattaa ajatella esimerkiksi sitä, onko Mustanaamio tissi- vai persemiehiä.

Ylikorostettu lihas- ja tissiosasto on aika tehokas seksuaalisuudesta etäännyttäjä. Mä olen aina kuvitellut, että etäännytys on jopa tarkoituksellista?

Eikä nyt mennä mun miesmakuun...

[Rami Rautkorpi]

Siksi naurattaa ajatella esimerkiksi sitä, onko Mustanaamio tissi- vai persemiehiä.

Emme ehkä ikinä saa tietää -- ellei Frank Miller jonain päivänä oikeasti tee All Star Phantomia.

Ylikorostettu lihas- ja tissiosasto on aika tehokas seksuaalisuudesta etäännyttäjä. Mä olen aina kuvitellut, että etäännytys on jopa tarkoituksellista?

Tuskin tarkoituksellista. Enemmänkin yhdistelmä sitä, että alan kuvittajien on oltava taipuvaisia anatomisesti yksityiskohtaiseen piirtämiseen, ja että kuvitustyyli muotoutuu merkittävin osin edeltäjien idiosynkratioita jäljittelemällä. Tästä syntyy  palautesilmukka, joka aiheuttaa anatomisten piirteiden liioittelun jatkuvan lisääntymisen. Mahdollisesti myös piirtäjien tuotannon ja omien mieltymysten välille syntyy palautesilmukka: Piirtää sitä, mikä miellyttää, ja mieltyy siihen, mitä piirtää. Lopputuloksena on Jim Balent.

[Curtvile]

Emme ehkä ikinä saa tietää -- ellei Frank Miller jonain päivänä oikeasti tee All Star Phantomia.

Jos näin käy hienoa. Tähän astisesta Mustanaamiossa esitetysta naiskuvauksesta, eritoten Diana, päätellen Urja ei kuuluu kumpaankaan kastiin.
Nimimerkki Tissi ja peppumies

Piirtää sitä, mikä miellyttää, ja mieltyy siihen, mitä piirtää. Lopputuloksena on Jim Balent.

Itse asiassa tämän herran haastattelussa, muistaakseni Wizardista, Hra Balent mainitsi nuoremapan pelänneensä Dolly Partonia ja tämän kehittynyttä etulinjaa.
Harvoin olen ollut niin kiitollinen Dolly Partonille.

Supersankarisarjakuvien seksuaalikuvasta on kuten Rami mainitsi yhtä monta tulkintaa, niin yli- kuin alikin, kuin tulkitsijoitakin.
Bill Willinghamin Elementals ja vanhat Femforcet tulivat jostain syystä aiheesta mieleeni, vaikka eivät ehkä eniten ketjun teeman mukaisia ole.

[prankster wankster]

Mua syvästi kummastuttaa se, että oikeita naisia/miehiä loukkaa täysin kuvitteellisten ja viihteeksi tehtyjen naisten/miesten vartalonmallit. ..

Veikkaisin, että aika harva (nainen tai mies) joka vastustaa näitä epäreailistisia vartalotyyppejä (supersankari)sarjakuvassa, vastustaa niitä koska tuntee olonsa uhatuksi. Kyse lienee yksinkertaisesti kyllästymisestä: etenkin kypsemmät sarjakuvien lukijat varmasti kaipaavat vaihtelua ja realismia siihen ikuiseen muottiin johon kaikki supersankarit valetaan. Itse en kamalasti lue supersankarisarjakuvaa, mutta kyllähän ne heput aika samanlaisilta näyttävät. Miehille on se yksi lihaksikas vartalomalli ja naiselle se yksi, isoilla tisseillä ja kapealla vyötäröllä varustettu kroppa. Olisiko oikeasti jotenkin huono homma, jos esiteltäisiin lihaksettomia, ylipainoisia, lautoja, kalpeita, sankareita ja sankarittaria jotka maailmaa pelastaessaan pukeisivat päälleen muutakin kuin stringit tai kalsarit? Itse ainakin lukisin. Eihän noita nykyisiä heroja tunnista kuin spandeksin väristä.

[Curtvile]

Veikkaisin, että aika harva (nainen tai mies) joka vastustaa näitä epäreailistisia vartalotyyppejä (supersankari)sarjakuvassa, vastustaa niitä koska tuntee olonsa uhatuksi. Kyse lienee yksinkertaisesti kyllästymisestä: etenkin kypsemmät sarjakuvien lukijat varmasti kaipaavat vaihtelua ja realismia siihen ikuiseen muottiin johon kaikki supersankarit valetaan. Itse en kamalasti lue supersankarisarjakuvaa, mutta kyllähän ne heput aika samanlaisilta näyttävät.

Oiva veikkaus, mutta kiteytit myös "en itse lue" ihan sama kun sanoisi että aivan kaikki mangahahmot on isosilmäisiä, BDt isonenäisiä ja "taidesarjakuvat" ala-arvoisesti räpellettyjä.
En usko että aivan tätä tarkoitit, mutta eihän sitä tiedä.

Oma käsitykseni on pitkään ollut se ihmisten tasa-arvoiseen mollaamiseen pätevä yhdistävä seksuaalispoliittinen kanta elokuvaviihteen kanssa:
Naisnäyttelijä ei voi olla hyvä näyttelijä mikäli täyttää kauneusihanteen, eli nainen joka soveltuu myös seksisymboliksi ei voi olla yhtä taitava kuin nainen joka ei sitä yleisarvoisesti täytä.

sisäinen paradoksi, realistisuutta tavoitteleva epärealistisuus, on osa lajityypin ulkoista viehätystä.
Osalle se on suoraan osoitus genren fasistisesta luonteesta, arkkityyppien yli-inhimillisten piirteiden korottamisesta ja korostamisesta myös ulkonäössä.
En menisi allekirjoittamaan moista vaikka se sisältänee osatotuuden, kuten kaikki stereotypiat tiettyyn pisteeseen asti.

Toisaalta, Peter Parker ei ole koskaan ollut mikään varsinainen komistus mikä sarjassakin on tuotu varsinkin  MJ Parkerin kanssa solmitun avion kautta "mitä malli tekee tuollaisen taviksen kanssa?"
Nykyisin supersankarisarjakuvien kuvastossa valinnat ovatkin tietoisemmin linjattuja (ainakin suuressa maailmassa) kuin comics coden puristuksissa syntyneiden konventioiden vankeja.
yhäkin suosittelen monelle Flex Mentallon lukemista.

Mutta yksi piirre  jota ei ole sivuttu keskustelussa on tarinallinen kauneuden käyttö: She-Hulk eli Hulktarhan on jo 60-70-luvuilta ollut naistutkimuksen hampaissa mutta Sharon Ventura = Ms Marvel 2 eli Möykytär ja hänen ulkoasunsa ei sitten ole kirvoittanut mitään vaikka hahmo on selkeästi jotain muuta kuin klassisen kaunis.
Tai ehkä juuri siksi mitä sillä tahdotaan sanoa.
Möykky ja Hulk ovat hyväksyttäviä ja sallittuja kohtalon vankeja mutta naisen kohdalla asia on eri.

kaksoisstandardi.

Kiinnostuneille lyhyt ilkeämielinen blogiesitys

Nähtävästi kauneus ei ole katsojan silmässä ja sisäinen kauneus on vain tyhjä fraasi sarjakuvien maailmassakin.

[Matti Karjalainen]

Tarina vaikutti siltä perinteiseltä supersankari-tarinalta mutta eipä lukija välttämättä tarinaan niin paljoa kiinnitä huomiota.

Ei ilmeisesti ole kiinnittänyt huomiota tälläkään kertaa...? "Bomb Queen" ei ole missään tapauksessa perinteistä supersankarisarjakuvaa, vaan enemmänkin sellaisen parodiaa ja jonkinsortin yhteiskuntasatiiria, jossa päähenkilö käyttää estottomasti väkivaltaa apuvälineenään - lähin vertailukohta voisi löytyä Teräsliljasta - ja hallitsee kaupunkia itsevaltaisin ottein. Kaikkein kipeimmätkin väkivallanteot ja muut rikokset ovat sallittuja niin kauan kun ne tapahtuvat päähenkilön valtuuttamilla "rikosvyöhykkeillä", ja sivulliset uhrit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, joilla ei kannata juuri päätään vaivata. Sarjakuvan ensimmäisessä albumissa jännite syntyy siitä kun kiero politiikko yrittää tuoda kaupunkiin oikean supersankarin ja saada siten valtatasapainoa horjutettua.

Viestiketjun varsinaisesta aiheesta kertonee sitten tämä kuva enemmän kuin tuhat sanaa...