Karista ja politiikasta ynnä muusta voi muuten mennä kuuntelemaan ja keskustelemaan Visavuoren museoon Valkeakoskelle neljä kertaa kevään mittaan 2019. Visavuoressahan sijaitsee Kari-paviljonki, jossa on pysyvästi esillä hänen tuotantoaan.
Olisipa kiva mennä, varsinkin tuohon viimeiseen. Kun vaan saisi kyydin kotiin.
Suomen kuvalehti ei 70-luvulla puhunut koskaan porvareista tai oikeistolaisista. Kepu, Kokoomus ja muutama pikkupuolue olivat ei-sosialisteja.
Kokoomuskaan ei puhunut markkinataloudesta, vaan "sosiaalisesta valintataloudesta" kansanedustaja Juha Vikatmaan sanoin. Sosialististen ja ei-sosialististen puolueiden paikkamäärät "blokeittain" eduskuntavaaleissa kautta aikojen ilmoitettiin vielä pari vuotta sitten mm. lakimieskalenterissa, kun sen viimeksi paperisena sain.
Karin poliitikkopiirroksissa näkyy hyvin se, kuinka toisto tuo varmuutta. Piirroksissa usein esiintyvät poliitikot on tyylitelty paljon lennokkaammin kuin harvemmin niihin pääsevät. Kalevi Sorsa ylisuurine solmioineen, Mauno Koivisto kulmakarvoineen ja Johannes Virolainen tihrusilmineen ovat paljon karrikoidumpia kuin satunnaisesti esiintyvät hahmot. Eron huomaa hyvin esimerkiksi vuoden 1982 presidentinvaaleja käsittelevissä piirroksissa.
Karin Kekkonenkin on toki aika pelkistetty. Kekkosen pleksit ja kalju olivat tietysti niin vahva brändi, että hänet osasi tyylitellysti kuvata myös vaatimattomampi taiteilija.