Tuomari tulee tuomitsemaan

[kespa]

Viime viikolla tuli vihdoin hankittua Punisher: Widowmaker ja Long Cold Dark, näyttää siltä, että Ennis vain parantaa kohti sarjan loppua. Widowmaker oli ehkä parhaita tradeja Barracudan jälkeen, eikä Long Cold Dark jää paljon jälkeen. Kuvituskin oli jälleen kerran sopivan rujoa, joten silläkään rintamalla ei mitään valittamista.

[Illodiini]

Nyt on sitten luettu Ennisin kirjailemia Punisher Maxeja yli puolen tuotannon ja muutamia huomioita on syntynyt.
Ensinnäkin, viime aikojen tapausten valossa, tämä teos EI ole sopivaa kamaa niille n.56 tuhannelle, jotka allekirjoittivat vetoomuksen käsiaseiden kieltämisestä. Herra Castle ymmärtäisi hyvin erään kauhajokelaisen m.o.n, jos ei varmaankaan motiiveja.
Herra Castle on myös sikäli harvinainen sankaritapaus, että on aikuinen heteromies, joka ei piilota eikä pidättele äijäilyään. Enkä nyt tarkoita ainoastaan ihmissaastojen joukkomurhaamista.
Kaiken kaikkiaan riemastuttavan poliittisesti epäkorrektia meininkiä, jolla usein myös tosipohjaista taustaa(esim. ihmiskaupasta).
Suosittelen kohtuullisina annoksina, sillä kaiken piinallisuus voi puuduttaa, jos ei nyt ajakaan kadulle ampumaan pahiksia.

Illodiini

[Illodiini]

Luettu on sitten koko Ennisin Punisher Max-putki. Noin viisikymppisenä heteromiehenä totean vaan, että Ennis on jumala. Tykkiä tarinaa alusta loppuun!
Posti on  tällä hetkellä jo liikuttamassa herran "marvelimpaa" Punisher-kokoelmaa tänne päin, ja odotan mielenkiinnolla sen suhdetta edellisiin.

Illodiini

[kespa]

Tykkiä tarinaa alusta loppuun!

Komppaan! Pari viikkoa sitten tuli luettua viimenenkin osa, sarja sai ihan arvoisensa lopetuksen. Täytyis jossain vaiheessa lukee vielä koko putki alusta loppuun, kun alkupään tarinat on jo ruvennu pikkasen unohtumaan.
Nyt täytyy vaan toi Omnibus jostain hankkia, kun tosiaan osa noista Marvel Knightsin Tuomareista on ollut vähän kiven takana.

[Curtvile]

Ennis kieltämättä asetti riman hyvin korkealle. Punisher war journalin lukeminen on myötähäpeätoimintaa.
Tuomari jahtaamassa supersanterikonnia ja avaruusöttiäisiä.. ei auta enemmän sellainen olo kuin näkisi Clint Eastwoodin Harry Callahanin missä tahansa Adam Sandler-elokuvassa tekemässä mitä täysipäinen elokuvankatsoja tahtoo.
Omalla tavallaan tyydyttävää mutta kovasti alakanttiin aiemmista eikä hahmon arvon mukaista.

Rick Remenderin kirjoittamaa ja Jerome Opeñan kuvittamaa Tuomaria sen sijaan odotan. Remender osaa asiansa samalla tavoin kuin mm. Garth Ennis ja Greg  Rucka

[Curtvile]

Eli Remenderin veto on keskittyä siihen että Castle on murhakone? ok
mutta säilyttää spandex-tyypit ottamassa pataan?

aha.

ainakin promopuffi"haastattelun" yhteydessä oleva taide on onnistunutta MTVn(?) sivuilla

[Illodiini]

Päästyäni jo yli puolen välin Garth Ennisin (Marvel Knights)Punisher Omnibusta, voin todeta ilokseni/iloksenne seuraavaa: Vaikka kyse on hiukan eri Frankista hiukan eri maailmassa(spandex rulettaa), niin tarinaniskultaan se vastaa hyvinkin Max-variaatiota, ja ymmärrän helposti miksi jotkut asettavat nämä edelle. Huumoria on hiukan enemmän ja suolen kappaleita näkyy hieman vähemmän, vaikka Frankin m.o. on identtinen niin M.K.:ssa kuin MAX:issa. Eli vain yksi rangaistus on käytössä.
Suosittelen molempia Ennisin Punisher-kaaria kaikella sydämelläni. 


Illodiini

[Hamilkar]

Castle on noissa Illodiinin kuvissa BB-Riston näköinen.

[Jarkko Sikiö]

Lyhyt summaus Tuomarin julkaisuhistoriasta on luettavissa etusivulla.

Jenkkikokoelmia ostaessaan kannattaa varmistaa pariinkin otteeseen ennen tilaamista, mitä on hankkimassa, koska numerointi (erityisesti vol. 4–6) on sössitty Marvelin ja harrastajien yhteistyönä niin lahjakkaasti, ettei satunnainen lukija käsitä numerointia alkuunkaan. Eri lähteissä sama sarja on siis numeroitu eri tavoin. Tilatkaa siis kokoelmien nimen perusteella ja unohtakaa numerot.

Marvel Knights

Vanhoja Tuomareita ei kannata tilata mistään, divareita koluamalla parhaimmat tarinat voi hankkia edullisesti. Sen sijaan Garth Ennisin Suomessa julkaisemattomista Marvel Knights -nimikkeen alla kootuista numeroista vain Army of One -kokoelma, ja pienellä varauksella myös Full Auto ja Streets of Laredo, ovat lukemisen arvoiset. Army of One jatkaa Mega-Marvelissa julkaistun Ennis–Dillon-tarinan tyylilajissa, jälkimmäiset kaksi ovat lähempänä MAX-tarinoita. Kaikki nämä löytyvät nyt yksissä kansissa Omnibus-kokoelmasta, mikä onkin yksinkertaisin, joskin myös kallein tapa hankkia ne.

Muut kuin Ennisin kirjoittamat tarinat olen itse sivuuttanut suoralta kädeltä, mutta muut Ennisin Marvel Knights -kokoelmat, jotka jätän tässä mainitsematta, eivät ole tilaamisen arvoisia. Ennis ei ollut niiden kanssa aivan täydessä vireessään, eikä Tuomari hänenkään käsissään sovi samaan maailmaan supersankareiden kanssa. Lisäksi myöhempien MAX-tarinoiden jälkeen parhaimmatkin näistä tarinoista tuntuvat laimeilta.

MAX

Ennisin MAX-nimikkeen alla kirjoittamia tarinoita on yhteensä 60 numeroa. Koska tarinat on palasteltu kuuden numeron mittaisiin osiin, kokoelmia on siis kaikkiaan 10. Lisäksi lyhyet erillistarinat on koottu omaan MAX-kokoelmaansa.

Ennisin MAX-tarinat iskevät kuin rautaputki polvilumpioon, joten Illodiinin ja kumppaneiden hehkutus on täysin ansaittua. Räkäinen Ennis-huumori on korvattu totisella otteella, kuvottavuuden puolelle työnnetyllä väkivallalla ja kireällä toiminnalla.

Kuvittajien osalta MAX-sarjassa on tehty kiitettävän onnistuneita valintoja, joilta toiminnan kuvaaminen sujuu paremmin kuin Dillonilta (joka tosin täydentää edelleen Ennisin huumorintajua täydellisesti).

MAX-kokoelmat

Tarkan markan miehet poimivat MAX-kokoelmista makunsa mukaan kylmän sodan tunnelmia lämmittelevän Mother Russian tai mustaa huumoria viljelevän Barracudan. Väkivaltaa sietävät lukijat täydentävät niitä kokoelmilla Kitchen Irish ja The Slavers. Jälkimmäisissä on eurooppalaisen inhorealistista näkemystä maailmanpolitiikasta yhdistettynä hyssyttelemättömään tapaan heittää ne kylmästi lukijan kasvoille, joten väkivaltasinffonia ei ole niiden ainoa anti.

Kuuden jakson mittaiset MAX-tarinat sopivat Ennisille erinomaisesti, mutta ei jokainen numero tai tarinakaari ole pelkkää nerokkuutta. Keskitien kulkijat sivuuttavat totisen In The Beginning -aloituksen ja veltosti pervoilevan Up Is Down And Black Is White -kokoelman sekä harkitsevat hetken Man of Stone, Widowmaker ja Long Cold Dark -kokoelmien kohdalla.

Ilman Mother Russiaa eivät jatko-osat Man of Stone tai Valley Forge, Valley Forge ole perusteltavia hankintoja, Long Cold Dark -kokoelmaa lukiessa on puolestaan Barracuda hyvä olla pohjalla. Widowmaker-tarinassa Ennis turvautuu puolestaan hänelle epätyypilliseen ”helppoon” ratkaisuun, mikä ei tunnu oikealta. Näistä jokainen on silti tiukkaa tykitystä, joten Ennisin ja Tuomarin yhdistelmästä pitävät voivat melko lailla turvallisesti hankkia vaikka koko satsin, jos kukkaro antaa periksi.

Sen sijaan The Tyger, The Cell ja The End -tarinat niputtava From First to Last -kokoelma voi kuulostaa etenkin The End -tarinan kuvittaneen Richard Corbenin vuoksi nappivalinnalta, mutta todellisuudessa kokoelman voi sivuuttaa menettämättä mitään. Tarinoissa ei ole suoranaisesti mitään vikaa, mutta eivät ne tarjoa myöskään kunnon syytä hankkia niitä. The Born -minisarja kuuluu samaan välipalojen sarjaan.

Muut Tuomari-tarinat

Ennis-tarinoista innostuneiden kannattaa suosiolla sivuuttaa takavuosien The Punisher Kills The Marvel Universe, joka on tympeän totinen versio siitä Marsalkka Laki -tarinasta, mikä Suomessakin nähtiin 90-luvulla. MAX-tarinoiden tiukkuudesta siinä ei näy jälkeäkään. Ennisin kirjoittama The Authority: Kev tarjoaa samaa tyylilajia paljon hauskemmalla otteella.

Älkää myöskään uskoko uudelleen käynnistetyn War Journal -lehden keräämiin kehuihin, sarja yrittää parhaansa tuhotakseen kaiken sen, mikä tekee Ennisin Tuomarista niin pahuksen hyvän. Omalla tontillakaan War Journal ei ole kuin parin numeron verran kelvollista luettavaa.

Mitä Ennisin jälkeiseen MAX-sarjaan tulee, yleislinja pysyy samana mutta sävyero Ennisin tarinoihin nähden vaivaa minua kovasti. Tuskin seuraan Ennisin jälkeisen Tuomarin edesottamuksia, ellei joku saa minua vakuuttuneeksi toisin.

Ennisin ja Dillonin juuri alkanut War Zone -minisarja palaa jälleen Suomessakin nähtyihin kuvioihin, joten itse suhtaudun siihen hieman kahtiajakoisesti. MAX-tarinoiden jälkeen loikka taaksepäin tuntuisi pettymykseltä. Toisaalta kyse on Ennisistä ja Dillonista...

Taustat ja lähteet

Taustoista sen verran, että Don Pendletonin ja Tuomarin yhteydestä voi lukea täältä. Hauskana yksityiskohtana IDW on juuri julkaissut hahmoon perustuvan sarjakuvan minisarjaformaatissa.

Taustatyöstä sen verran, että oman kokoeman lisäksi Petteri Ojan sivut olivat jälleen kovassa käytössä, mutta Tuomarin esiintymisiä jäljitin myös Wikipedia-listauksen ja Comic Book DB:n avulla.

Sivuhuomiota sen verran, ettei Ojan sivun lukujärjestyksessä mainita Hämähäkkimies-lehden numeroa 5/1981 (The Amazing Spider-Man 174, 1977) ja Comic Book DB:ssä puolestaan Ihmesarja 10 on puutteellinen (puuttuva julkaisu on Giant-Size Spider-Man 4, 1974). EDIT: Vaan eipä puutu Ihmesarja 10:stä enää tuokaan, kiitokset siitä indeksointia harrastavalle Antti Peltolalle.

Lisätriviaa vielä sen verran, että Palapeli esiintyi Hämähäkkimies-lehden numeroissa 8–9/1981 (The Amazing Spider-Man 188, 1979), mutta Tuomari nähtiin ainoastaan numeron 8/1981 kannessa (kansi on numerosta The Amazing Spider-Man 175, 1977).

Lisäksi hahmo on Tuomarin ja Rankaisijan lisäksi esiintynyt animaatiosarjassa nimellä Piiskuri. Sen sijaan useampikin, minä mukaan lukien, muistelee nähneensä hahmon myös Pyövelin nimellä, mutta Hämähäkkimies-lehdissä vain Tuomari ja Rankaisija ovat olleet käytössä (ensiesiintyminen tosin tapahtui HM 8/1980 tarinassa, jonka käännös oli ”Tuomari vai pyöveli”, mutta sitä ei lasketa). Kaikkia lehtiä minulla ei nykyisin enää ole, esimerkiksi HM 5/1981 puuttuu, joten mikäli joku pystyy vahvistamaan, missä yhteydessä hahmo on suomennettu Pyöveliksi, kiitän tietäjää jo etukäteen!

Kiitokset erityisesti Curtvilen suuntaan Pendleton-muistutuksesta, mutta myös muille sisällöntuottajille vertaistuesta.

[Laine, Jukka]

Alkoihan Punisher War Zone vasta äskettäin, mutta se on viikoittainen ja neljä numeroa on jo tullut. Eli valmista kahden viikon päästä. Tradekin voi pamahtaa äkkiä.

Jos piti aikaisemmista Ennis-Dilloneista, niin pitää tästäkin. Paluun tekevät Mamma Gnucci, Eliitin poika (se joka teki siskonsa läksyt) ja lesbopoliisi Molly.

[Curtvile]

Jiksi jätti pois ne Tuomarin uran aallonpohjat Shieldin superroistojen jaagaajan ja enkeliyidet ja muutamissa kohden olen vankkumattomasti eri mieltä Up is down & balck is white ei pervoilua ole nähnytkään ja liika "totisuus"? In the beginning on vertailukelpoinen vain harvan muun sarjakuvan kanssa mutta ei se ole liian totinen, kuten ei myöskään Punisher kills the marvel universe.

Sarjakuvan ei aina tule olla typerää hassuttelua mitä iso osa harrastajistakin uskoo sen kuuluvan olla.
tätä lausetta en vieläkään tajua sisällöllisesti:

Räkäinen Ennis-huumori on korvattu totisella otteella, kuvottavuuden puolelle työnnetyllä väkivallalla ja kireällä toiminnalla.

Totisuus toimii.
Ennisin kohdallahan Hitman oli mainio pitkä teemaa sivuava taival John McCrean kera ja Dillonin (valtaisian aliarvostettu piirtäjä) kanssa yhteistyö alkoi Judge Dreddeistä joita kaikkia sopii lukea Tuomarien kera taustalla.

Tulevaa elokuvaa PWZ ja Ennisin Welcome back Frankia lukevat voivat pohjustaa myös Suicide run-tarinakokonaisuudella joka oli tuomarin kolemn eri lehden sisäinen cross-over.

Tuomari-tarinoiden sisäinen kehityskaari 'Namin neljän numeron tuomarista hämähäkkimiesten ja daredevilien kautta omiin lehtiinsä ja spessuihinsa on näemmä melko vaikuttava.
Konfliktialueiden ja kriisipesäkkeiden käsittely on mittavaa ja Frankin ammatillinen tausta kuin suoraan Le Carrelta.
'Isä' Frank kun lisää yhden kerroksen hahmon olemukseen.

[Jarkko Sikiö]

Jep, aallonpohjista nähtiin enkelihörhöilyjä yhden käsittämättömän numeron verran Suomessakin, sen ja muut jätin tarkoituksella väliin. Nämä sekoilut olivat vain harhailua, Tuomari on parhaimmillaan rehellistä perustoimintaa – joko Marvel-universumissa tai sen ulkopuolella.

tätä lausetta en vieläkään tajua sisällöllisesti

Ennis-huumori on pohjimmiltaan hyvin räkäistä, johtuuko sitten brittitaustasta vai mistä. MAX-sarjoissa huumori on onneksi mustaa, joskin pari irtokohtausta ja Barracuda ovat poikkeuksia.

Enniksen huumori on siis korvattu totisella otteella ja jousenkireällä toiminnalla, tämä oli lauseen sanoma.

Väkivalta on puolestaan vedetty tarkoituksella kuvottavuuden puolelle. Tuomarin edesottamuksia voi kuitenkin seurata ilman tekomoralisointia, koska Ennis hallitsee tärkeimmän: oikeutetun väkivallan käsitteen. Mitä tahansa Tuomari vihollisilleen tekeekin, lukija usein hyväksyy teot, ellei tietoisesti niin jossain mielensä synkissä perukoissa.

[Curtvile]

Väkivalta on puolestaan vedetty tarkoituksella kuvottavuuden puolelle. Tuomarin edesottamuksia voi kuitenkin seurata ilman tekomoralisointia, koska Ennis hallitsee tärkeimmän: oikeutetun väkivallan käsitteen. Mitä tahansa Tuomari vihollisilleen tekeekin, lukija usein hyväksyy teot, ellei tietoisesti niin jossain mielensä synkissä perukoissa.

Väkivaltahan ei ole miellyttävää, mutta minun näkökulmastani Enniksen tavasta kirjoittaa tekee juuri käänteinen puoli niin hyvää:
Väkivalta esitetään mutta oikeutusta ei anneta eikä lukijalle pakkosyötetä sen oikeutusta.
Tämä ei tarkoita etteikö moraalia tai vakaumusta olisi, päinvastoin sellaiset esitetää mutta niiden glofiointi loistaa poissaolollaan.
Päätös jätetään lukijalle, sitä ei tehdä hänen puolestaan.

Se nostaa varsinkin MAX-sarjan pisteitä entisestään.

Mutta ymmärrän näkökohtasi. Se antaa minulle hyvän syyn lukea nuo jälleen kerran läpi. Kiitos.

[Jarkko Sikiö]

Väkivalta esitetään mutta oikeutusta ei anneta eikä lukijalle pakkosyötetä sen oikeutusta.

Meillä on pieni näkemysero tässä suhteessa: Tuomarin teoille Ennis ei kirjoita varsinaista oikeutusta, mutta rikollisten tuomitseminen on lukijan näkökulmasta oikeutettua heidän tekojensa vuoksi. Tämä on ikään kuin karman laki Ennisin versiona.

Viihdeväkivallan erottaa oikeasta väkivallasta juuri tämä aspekti: lukijan ei tarvitse pohtia vaikeita moraalisia kysymyksiä, vaan hän voi nauttia "kansa oikeustajun" toteutumisesta. Tätä tarkoitin tekstissäni, kun totesin ettei monikaan näytä ymmärtävän ydinsyytä Tuomarin suosioon. (Olisi sen toki voinut siinäkin sanoa suoraan.)

Tuomarin teoille ei Ennisin ole kirjoittanut oikeutusta, vaan hän on mielestäni tuonut moneen kertaan esiin tarinoissaan ettei mitään oikeutusta ole ja etteivät Tuomarin teot ole enää missään suhteessa hänen perheensä traagiseen kohtaloon.

[Doctor Phantomizer]

Marvelilla on omituinen halu yrittää uusia Tuomaria.
Nyt he tekevät Frank Castlesta Legion of Monstersin johtajan.
Tämä tapahtuu PUNISHER #12 lehdessä. Jos homma jatkuu näin, läpäisee tämä kohta myös Suomen tiedotusvälineiden uutiskynnyksen.