Tuomari tulee tuomitsemaan

[Jarkko Sikiö]

Koska Tuomarin julkaisuhistoria on Hämähäkkimiehen julkaisuhistoriaa, on todennäköisesti tällä viikolla hyllyille putkahtanut Ihmesarja 16 myös Tuomarin ystävien mieleen.

Sen kunniaksi päivitin artikkelin loppuun lisäämäni listan Tuomarin seikkailuista.

The Amazing Spider-Man 174 julkaistiin Suomessa lehdessä Hämähäkkimies 5/1981. Kuten Perunamaa kertoo, kesällä 1981 suomalaislukijat eivät suinkaan nähneet tarinan loppua. Näin TASM 175 on siten ensi kertaa suomennettu Ihmesarjassa 16.

Hassuna yksityiskohtana kyseisen numeron (siis TASM 175) kansikuva valittiin kuitenkin lehteen Hämähäkkimies 8/1981.

[Laine, Jukka]

Marvelilla on omituinen halu yrittää uusia Tuomaria.
Nyt he tekevät Frank Castlesta Legion of Monstersin johtajan.
Tämä tapahtuu PUNISHER #12 lehdessä. Jos homma jatkuu näin, läpäisee tämä kohta myös Suomen tiedotusvälineiden uutiskynnyksen.

Punisher # 10:ssa

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Daken silpoo Frankilta irti kädet ja pään.

Numerossa 11 alkaa FrankenCastle, jossa

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Frank on kursittu kasaan, ja on siis eräänlainen Frankensteinin hirviö.

Hood ja Daken ovat tulevaisuudessa Tuomarin konnagalleriaa, jossa ei ole juuri muita ollutkaan kuin Palapeli.

[trendkiller]

Onneksi on olemassa myös oikeeta Tuomari-sarjakuvaa eli Punisher Max.

[X-men]

Hood ja Daken ovat tulevaisuudessa Tuomarin konnagalleriaa, jossa ei ole juuri muita ollutkaan kuin Palapeli.

Minusta Tuomari ei tarvitse mitään laajaa vihulaisgalleriaa ala muut sankarit sillä rikollisia riittää alhaalta ylös enemmän kuin Tuomari ehtii listimään ja lisää tulee.

[Laine, Jukka]

Eriävien mielipiteiden johdosta onkin Marvel-Tuomari ja Max-Tuomari.

[Jarkko Sikiö]

Koska Tuomarin julkaisuhistoria on Hämähäkkimiehen julkaisuhistoriaa, on todennäköisesti tällä viikolla hyllyille putkahtanut Ihmesarja 16 myös Tuomarin ystävien mieleen.

Hämähäkkimies vuosikerta 1980 lienee sekin Tuomarin esiintymisistä kiinnostuneille erityinen mielenkiinnon kohde, koska siinä hahmo ensi kertaa esiintyi Suomessa!

[Laine, Jukka]

Tavallinen Marvel-Universumin Tuomarin lehdenkin nimi on nyt muutettu Franken-Castleksi.

[VesaK]

Garth Ennisiä ei voi pitää maailman syvällisimpänä käsikirjoittajana, mutta pulppinsa hän hallitsee. Osui tuossa käsille Punisher MAX -kooste n:o 4 Up is down and black is white.

Ennis on suorastaan oksentanut kaikki maneerinsa ja keksimänsä sekä kuulemansa iljettävyydet samaan tarinaan. Silti homma pelittää ja saa kieron huumorin ystävän suun virneeseen.

[Laine, Jukka]

Mua taas on ruvennut jo väsyttämään Ennisin hekumointi väkivallalla ja perversioilla, ja jota vielä kaikki matkivat.

Tuo tosin oli ilmestynyt jo silloin kun vielä miestä fanitin täysillä.

[VesaK]

Tuo tosin oli ilmestynyt jo silloin kun vielä miestä fanitin täysillä.

Niin just, samaa mieltä. Olisi pitänyt jo tuohon äsken täsmentää, että Up is down... on mielestäni Ennisin Tuomarin lakipiste, sen jälkeen valutaan vain alaspäin kohti absoluuttista hölmöyttä ja öllöilyä.

[Curtvile]

eri mieltä, mikä ei varmaan yllätä ketään.
Ennis on erittäin vahva käsikirjoittaja ja Tuomarit lukeutuvat siihen parempaan sarjaan.

Ei noissa edes mennä mitenkään pahasti pohjamutiin tai ylipäätään turhan väkivaltaisiin sfääreihin.

Punisher on hahmona vaan yksi toimivimpia ikinä ja Ennisin kaaren lisäksi laatua on enemmän kuin kakkoslaatua, joka sekin ottaa tiilenpalan ja tiputtaa kilpailijat sillä.

Itse odotan mielenkiinnolla vaihtoehtouniversumi tarinaa joka lainaa teemansa juuri Ennikseltä.
Nyt Punisher kills Marvel Universe on venytetty 4-osaiseksi minisarjaksi Marvel universe Vs Punisher .
Jonathan Maberry kirjoittaa ja piirostaiteen jumalaisuudesta vastaa Goran Parlov.
Tiedän kyllä  kummalle osapuolelle pistän oman vetoni.

[Jarkko Sikiö]

En oikeastaan tiedä, miksi edes hankin luettavakseni muiden kuin Ennisin kirjoittamaa Tuomaria, niistä kun puuttuu usein se alkuvoimaisuus, joka Ennisin tarinoissa puskee esiin joka sivulta. Viime aikojen poimintoihin silti kuuluvat seuraavat kolme tarinaa.

Peter Milliganin kirjoittama Happy Endings on parhaasta päästä viime aikoina julkaistuja yksittäisiä Tuomari-erillistarinoita. Koska Tuomari on tietyllä tavoin hyvin ennakoitava hahmo, ei sen tarvitse kuin näyttäytyä tekemässä Deus Ex Machina -esiintyminen. Koska tämä oli jo aikanaan kreikkalaisille hyvä kaava, voivat jälkipolvet sitä käyttää jos vain taitoja löytyy, kuten MIlliganilta toki löytyykin.

Sen sijaan muista lukemistani Tuomari-yksittäistarinoista Hot Rods of Death ei ole aivan kelvoton, mutta Tuomarin kulkupelissä on mielestäni jotain hyvin, hyvin väärää...

Kaksi edellä mainituista ovat aivan tuoreita, sen sijaan parin vuoden takainen Little Black Book on tietyllä tavoin samanhenkinen kuin Happy Endings, mutta tarinan osalta heikommin toteutettu ja yksioikoisempi.

[X-men]

Sen sijaan muista lukemistani Tuomari-yksittäistarinoista Hot Rods of Death ei ole aivan kelvoton, mutta Tuomarin kulkupelissä on mielestäni jotain hyvin, hyvin väärää...

Matkittu "hiukan" Tarantinoa. Tuntien Tuomarin työvällneet niin ei tuohon autoon kummoista arsenaalia mahdu.

[Petteri Oja]

Tulipa nyt luettua koko Ennisin Punisher MAX-sarja, eli:

The Punisher MAX 1 - In the Beginning
The Punisher MAX 2 - Kitchen Irish
The Punisher MAX 3 - Mother Russia
The Punisher MAX 4 - Up is Down and Black is White
The Punisher MAX 5 - The Slavers
The Punisher MAX 6 - Barracuda
The Punisher MAX 7 - Man of Stone
The Punisher MAX 8 - Widowmaker
The Punisher MAX 9 - Long Cold Dark
The Punisher MAX 10 - Valley Forge, Valley Forge
The Punisher MAX - Born
The Punisher MAX Presents - Barracuda
The Punisher MAX - From First to Last

Omassa sarjassaan ihan täydellistä! Eka albumi jo otti luulot pois eikä taso kovin pahasti heitellyt missään vaiheessa. No, toi Barracudan oma spesiaali ei kyllä oikein innostanut, Punisherin puuttuessa tarinasta puuttui hyytävyys... Oma suosikkini koko sarjasta oli kenties ysialbumi Long Cold Dark, vaikka siinä vietiin jo väkivalta eeeehkä liiankin pitkälle.

Kymppialbumista tajuaa enemmän, jos on ensin lukenut spesiaalin Born. From First to Last taas kertoo kolme tarinaa, joista viimeinen, lähitulevaisuuteen sijoittuva (Richard Corbenin taiteilema!) The End on sopiva lopetus aivan KAIKELLE.

[Ossi Hiekkala]

Joo, nuo MAXit ovat the Punishereita sellaisina kuin niiden olisi aina pitänyt olla. Lukeminen tosin teki pahaa aina välistä, väkivallan ollessa harvinaisen inhorealistista.