Eilen luin elämäni ensimmäisen texin, tuon Milazzon piirtämän albumin, piirtäjän takia minä se kirjastosta lainasinkin. Tuli tunne että Milazzo on joutunut Texiä varten hieman rajoittamaan ilmaisuaan, ainakin jos vertaan noihin muutamiin Parkereihini. Seuraavaksi sitten voisi koettaa löytää nuo Wilsonin Texit.
Itse tarinasta, tai pikemminkin Texistä. Aina piti pidätellä naurua kun sankarit jotain tekivät, Tex "lausunpa tässä itseselvyyksiä" Willerin puhdasotsaisuus suorastaan häikäisee. Koko hahmon olemus suorastaa huutaa Bonanzamaista aina siistiä studiosankaria. Juuri sellaista suomilänkkärin pääosassa Tapio Rautavaara menoa.
Eli hauskaa oli.