mutta miten käynee vuosina 2011 jne. Se yksittäinen iso väri-Villa ("E la nave perduta", 1999) saattaa olla mahdollinen -- mustavalkoisenakin.
Tuossa on varmaan taustalla se, että matskut olisi helposti saatavilla. Itse lämpenisin enemmän sille ajatukselle, että suuralbumisarjassa julkaistaisiin vain tarinoita, jotka on Italiassakin siinä sarjassa julkaistu. Mahdolliset uusinnat pistettäisiin kylmästi maxeihin tai, mikä vieläkin parempaa, samanlaiseen kovakantiseen formaattiin, kuin Mefisto-kirjat. Syitä moiselle on useita. Ensinnäkin se, että taiteilija on tarinaa kuvittaesaan ajatellut koko ajan tekevänsä tarinaa pokkarikokoon, joten siinä sen tulisi pysyäkin. Toinen, merkittävämpi, syy on suuralbumien epäkäytännölisyys. Niitä on hankala asetella ja käsitellä lukiessa. Kolmas, ehkä vieläkin oleellisempi syy, on se, että julkaisupolitiikka alkaisi olla aika kirjavaa, jos joka formaatissa olisi ekstrajulkaisuja. Jos näitä uusintoja tulee enemmänkin, niin millä logiikalla niitä jyvitetään eri formaatteihin? Nyt tässä on nähdäkseni selvästi järkeä: liuskausinnat perussarjaan, perussarjauusinnat kronikkaan, huipputarinat koviin kansiin (ja ne siis pois kronikoista). Maxit ja suuralbumit ovat välttyneet siis uusinnoilta (poikkeuksena tarinat, jotka on Italiassa julkaistu alunperin kyseisessä formaatissa, mutta Suomessa ei). Menee sekavaksi, jos pitää alkaa miettiä, että mikä on kyllin arvokas uudelleenjulkaistavaksi perussarjassa, kronikkassa, kovissa kansissa, suuralbumissa tai peräti värillisessä suuralbumissa. Siinä ei olisi yksinkertaisesti mitään logiikkaa.