Paras Tex Willerin suuralbumi

[Mosabacka]

Arvoin pitkään ´Kauhun Laakson´ ja ´Patagonian rangerien´ välillä. Harmi, että äänestyksissä voi antaa äänensä vain yhdelle kerrallaan. Tällä hetkellä Patagonia voittaa, mutta Kauhun Laakso on kyllä häkellyttävän hyvä.

[jenniiiiiiiiiiiiiiiiiiiii]

törkeästi nyt ilmoitan täällä että oheinen Tex willerin "kadonnut pueblo" on lähdössä todella halvalla, täällä: http://www.huuto.net/kohteet/tex-willer-50-vuotis-juhla-albumi-kadonnut-pueblo/141277433

Ja ohessa vielä sanon, jotta ei mene offtopic, Kadonnut Pueblo on tosiaan se paras. ^^

[Victorio]

Kaikki Suuralbumitkin nyt sitten luettu vihdoin. Ei ne kovin vakuuttavia ollu ainakaan piirustusjäljen osalta ja tarinatkin kaikki yhtä pitkiä. Kadonnut pueblo oli jollain tapaa poikkeava ja hyvä, ehkä parhaan kuvituksen ansiosta, tosin Ticcin taide ei ole parhaimmillaan likinäköisille tarkoitetussa painoksessa. Patagonian rangerit oli lähellä tosi hyvää näin jälkeenpäin kuitenkin, mutta jollain tapaa kuubalainen veri kuohuu tarina oli elementeiltään lähimpänä sitä kruunua, mikä on aina kantanut willereitä ja äänestän ykköseksi sen siksi, että älylliset elementin tarinan dialogeissa olivat 84% prosenttisesti kohdillaan, loppu tosin oli heikko, ja kuvituskaan ei ollut parasta A-laatua. Tappajien verisillä jäljillä oli myös lähellä hyvää ja nostetaan maininnan arvoiseksi.

(hoksasin justiinsa että tarina raivoisa rämejahti on jäänyt kokonaan lukematta, joten muutan äänestystulosta tarvittaessa tarinan luettuani)

[TOSA]

Myös minä sain kaikki suuralbumit luettua ja tein henkilökohtaista historiaa ostamalla ensimmäisen suuralbumin kaupasta. Äänestys parhaasta oli yllättävän vaikea joten lopuksi valitsin viidestä parhaasta ihan sattumanvaraisesti yhden.

Pitkän tauon jälkeen palaaminen Tex Willerin lukijaksi on näiden suuralbumien myötä ollut miellyttävää. Nyt on kaikki suuralbumit ja kronikat. Kovakantisista puutuu vielä yksi, Max Texejä puuttuu muutamia ja sitten täytyy tehdä päätös alanko ostamaan kirjastoja vai ihan normi Texiä. Toisaalta tilasin kyllä Texin puoleksi vuodeksi ja sitä kautta saan yhden kirjaston joten vastauksena on kai sitten että alan ostamaan molempia
Oma kokoelma jäi kesken 1992-1993 jonka jälkeen ei ole normi Texiä tullut ostettua eikä luettua joten ainakin kerättävää riittää. Pitää vain kyllä ensin saada lisää tilaa joten taas lähtee myyntiin ja vaihtoon jotain

[Janne]

Tekisi mieli vaihtaa ääni tarinalle Arizona liekeissä. Hieno inkkaritarina... Nyt on Cochisen kultakanjoni valittuna.

[TexMex]

Nostetaanpa tämmöinenkin vanha ketju henkiin 

Lähikuukausina kaikki suuralbumit uudelleen läpiluettu, ja vielä tarinatkin suhteellisen tuoreessa muistissa; omasta mielestä suurin osa suur-albumeista on juurikin Texien parhaimmistoa sekä tarinoiden että taiteen osalta, toisaalta taas jotkut enimmäkseen juuri taiteen puolesta ei oikein itselle iske. Silti virkistävää nähdä erilaisia tulkintoja vaikka juuri näin yhden kerran kokeiluina ja iso sivukoko tekeekin oikeutta tälle piirtäjille omistetulle sarjalle!

Puhtaasti taiteen puolesta kärkiviisikon taitaa muodostaa Villan albumit Armoton ja Kadonnut laiva, Laura Zuccherin Doc! ja Civitellin Kuoleman ratsumies sekä Pasquale Frisendan Patagonian Rangerit.

Myös tarinan osalta kaikki edellämainitut keikkuvat kärkisijoilla, mutta lisäksi lisäisin soppaan vielä ainakin Finneganin rangerit (myös muita hyviä tosi paljon, hankalia päätöksiä, joten taidan vain jättää tältä osin tähän. Sanotaan bonuksena vielä, että Vanhan vihan loppuratkaisu oli erilaisuudessaan virkistävä, kaksintaistelussa aidosti jännitystä kun se tapahtuu kahden sivuhahmon välillä, eikä mitään muistikuvaa ollut edellisestä lukukerrasta miten käy).


Sitten "heikompien" teosten osalta täytyy sanoa sen verran että henkilökohtaisesti en niin kovasti ylistetyn Pueblon (ja Ticcin ylipäänsä) suosiota ihan ymmärrä. Omasta mielestä etenkin henkilöiden kasvot on "sotkuisia" ja silmätkin vaan jotkut kiemurat tai viivat.

Myöskään Kaksipäisessä käärmeessä ja pitkään alkupään peruswillereissä edustanut alkuperäispiirtäjä Galep, vaikkakin kaikki kunnia herralle urastaan Willerin parissa, ei ole omia suosikkejani. Epäilen että osaksi Galepin suosio johtuu vanhojen lukijoiden nostalgiasta kun varmaan Galep ollut ensikosketus Texiin .

Captain Jackista ja Enrique Brecciasta täytyy sanoa sen verran, että muuten komeaa jälkeä mutta välillä kasvot tosi omituisia. Ivo Milazzon tyyli Coloradon kaivoskahakassa ei myöskään omia suosikkejani, kuten ei Corrado Mastantuonon jotenkin "töksähtävä" tyyli. Aina kun sitä näkee perustexissä on vähän semmoinen tämmöstä nyt tällä kertaa-fiilis.

Tarinan osalta täytyy vielä sanoa, että Cochisen kultakanjonissa eri tahojen toistuva vangiksi ja ilman hevosia yms. jääminen tuntui jo koomiselta, sama kuvio toistui koko ajan  . Ei suosikkejani, vaikka Cochisea onkin aina mukava nähdä.

Laitetaanpas nyt loppuun vielä yksi kysymys; mikäs juttu tämä Villan ylimääräinen Kadonnut laiva -albumi on? Villan "varsinainen" albumihan on tuo tuoreempi Armottomat. Laiva ilmeisesti vain normisarjasta poimittu tarina, joka ei muutamasta muusta vastaavasta tapauksesta poiketen ole alunperinkään (Italiassa) julkaistu albumina...?

[Janne]

Sitten "heikompien" teosten osalta täytyy sanoa sen verran että henkilökohtaisesti en niin kovasti ylistetyn Pueblon (ja Ticcin ylipäänsä) suosiota ihan ymmärrä. Omasta mielestä etenkin henkilöiden kasvot on "sotkuisia" ja silmätkin vaan jotkut kiemurat tai viivat.

Myöskään Kaksipäisessä käärmeessä ja pitkään alkupään peruswillereissä edustanut alkuperäispiirtäjä Galep, vaikkakin kaikki kunnia herralle urastaan Willerin parissa, ei ole omia suosikkejani. Epäilen että osaksi Galepin suosio johtuu vanhojen lukijoiden nostalgiasta kun varmaan Galep ollut ensikosketus Texiin .

Laitetaanpas nyt loppuun vielä yksi kysymys; mikäs juttu tämä Villan ylimääräinen Kadonnut laiva -albumi on?

Jos Ticcin taide ei ole muista yhteyksistä tuttu, niin tiedoksi, että Ticci on muuttanut tyyliään moneen otteeseen: 1970- ja vielä 80-luvullakin kuvitus oli hyvin tarkkaa, mutta sitten tyyli muuttui luonnosmaiseksi, mistä osoituksena juuri tuo suuralbumi. Suurin osa pitää enemmän Ticcin varhaistöistä. Tuo Galepin suuralbumi puolestaan on tosi surullinen osoitus maestron uran loppuvaiheista. Hänen olisi pitänyt ehdottomasti lopettaa viimeistään 1980-luvun puolivälissä. Eli hänen tapauksessaan vanhempi kuvitustyö ei ole ainoastaan erilaista, vaan se on myös selvästi parempaa.

Kadonnut laiva puolestaan oli esimerkki ajasta, jolloin Suomessa vielä harrastettiin kunnollista toimitustyötä ja Tex myi lehtipisteissä kuin häkä. Suomessa oli 'omia' maxeja ja 'tiiliskiviä' ja pistettiinpä sitten yksi vanha huipputarina myös suuralbumiin. Oli kai tarkoitus kasvattaa suuralbumi-sarjaa muillakin vanhoilla tarinoilla, mutta kaikki tämmöinen loppui kuin seinään, kun Egmont irtisanoi valtaosan toimittajistaan.

[TexMex]

Ticci ei kyllä tosiaan ole Texin ulkopuolelta tuttu, tiedä sitten olenko hänen parhaita töitään ikinä nähnyt.

Ja mitä Galepiin tulee, mieshän oli vuosia yksin vastuussa Texin piirtämisestä kansineenkin, lienee täytynyt aika nopeaan tahtiinkin piirtään mikä varmasti vaikuttaa lopputulokseen. Enkä siis tarkoita että mikään huono olisi, mutta enemmän tykkään näistä monista uudemmista piirtäjistä kuin alkupään Galepin piirroksista.

Siitä olen iloinen että suuralbumisarjaan ei tuotu enempää vanhoja tarinoita. Menee sekavaksi jos julkaistaan uusintoja summanmutikassa joka formaatissa, minusta uusinnoille olisi parempi olla ihan oma sarjansa (kuten kronikat/kirjastot).