Itselleni Spidey kakkonen oli lievähkö pettymys. Liikaa hempeilyä ja jaarinjaarin tekisinköenkötekisi-matskua. Ja pituus venähti taas - turhaan - päälle kahden tunnin. Mary Janella ei ollut juuri mitään tekemistä koko leffassa, tuli MJ:stä ja May-tädistä mieleen Batmanin Robinin lempinimi Jokerin toimesta "Boyhostage". Nuohan olivat vähän kuin "Girlhostage" ja "Grannyhostage". Yleensä vakuuttava Kirsten Dunst oli lähinnä rasittava astmaattinen vinkuja. No, okei, May-täti mojautti Mustista sateenvarjolla, big deal. Molina hoiti hommansa hyvin vaikka en pitänytkään tästä matrixmaisesta Mustekalamuunnoksesta ("en se ole minä vaan nämä lonkerot!"). J.Jonah Jamesonin esittäjä (jonka nimeä en nyt taas kuitenkaan muista) oli loistava. Samoin Maguire Parkerina jolla tuntui kyllä olevan kaikki pielessä tässä leffassa aina pienimmistäkin asioista alkaen. Taistelukohtaukset olivat sitä tietsikkakamaa joka ärsytti saman moisesti paikka paikoin mm. Blade 2:ssa, läpinäkyvää. Jos tähtiä pitäisi nähdä näkisin niitä tässä leffassa kolmen edestä viidestä. Ai niin, se Dafoe/Norman-isukki ja Harry-pojukin kohtaus lopussa oli kyllä hieno keksintö ja aivan alkup. sarjakuvan hengen mukainen ja samaa voi sanoa Connors/tulevasta Liskosta...
Junan pysäytys kohtaus oli kyllä sellaista herooista jeesustelua että - noh - jeesus sentään.
Nyt:issäkin verrattiin tuota Jeesus-symboliikkaan - eikä turhaan, sanoisin. Typerä kohtaus kaiken kaikkiaan. Ja tuli Stallone-Dredd mieleen kasvojen näytöstä.
Batman Returns ja molemmat X-menit menevät kyllä tämän edellee. Ja Hellboy. Ja Ykkös-Spideykin. Ja Ghost World.
Vitsi kun olin taas ilkeä.