Eilen katsoin.
Ei herättänyt samanlaista hyvää kokonaisvaltaista elämystä kuin kaksi edellistä, ja pääasiassa koska elokuva oli episodimainen, kuin puolen tunnin TV-sarjan pätkistä koottu kyhäelmä. Mukana oli joitakin todella hyviä pätkiä, sitten taas kohtauksia kuin eri leffasta, siirtymiä tilanteesta ja hamosta toiseen niin että oikeasti tunsin myötähäpeää.
Ehdottomasti parasta oli Hiekkamiehen osuus, hahmo oli toteutettu teknisesti hyvin, näytelty hyvin ja sarjakuva hyödynnettiin tehokkaasti. Oikeastaan se oli niin hyvin tehty, että olisi ansainnut kokonaisen leffan itselleen.
Lumilautaileva juniori-menninkäinen nolotti, vaikka taistelukohtaukset olivat varsin päteviä. Etenkin nautin Peterin siviiliasussaan käymistä taisteluista, ei sankarilla voi olla oikeasti aina aikaa vaihtaa superasua päälle kun pahis antaa jo turpaan! Olisiko syynä kuitenkin ollut se, että haluttiin näyttää että Topi itse on notkea mies eikä Hämispuvussa aina seikkaile stuntti? Silti valokuvaajana luulisi Peterin tietävän, että kerrostalon katolla ei kannata riisua huppua aina ennen yleisötapahtumia tai vaikka miten on hiekkaa hupussa. Saattaa joku vaikka napsia kuvan lehteen...
Naiskauneuden ystävänä leffassa riitti silmän iloa, Mary Jane oli hiukan stressaantuneen oloinen, mutta Gven oli sitäkin raikkaampi. Ja kaikki ne ekstrat kaduilla ja kahviloissa, vau! Jakso jossa kuvattiin Peterin korruptoitumista oli svengaava ja hyvin toteutettu. "Voiman pimeä puoli" ja seksuaalinen vetovoima löysivät aika helposti yhtäläisyysmerkit välilleen. Minusta oli ihan hyvä että Mary Jane sai tehdä muutakin kuin pusutella ja kiljua panttivankina, tämä toi mukavan jännitteen leffaan, koska usein sankarielokuvissa esitetään rakakudesta vain se onnellinen rakastumisvaihe mahdollisine pienine vaikeuksineen ja sankarillisine pelastuksineen.
Muutama eniten häirinnyt seikka: sattumien määrä pitkin elokuvaa! Venomin meteoriitti tupsahtaa melkein viereen ilman että nuoripari edes huomaa intensiiviseltä pusuttelultaan! Aina kun jotain pahaa tapahtuu, pulassa on joku Parkerin tuttu! Juuri Ben-sedän surmannut rikollinen saa supervoimat eikä joku aivan satunnainen rikollinen! Hämistä vihaava Brocki ja Hämis menevät juuri samaan kirkkoon ja juuri samaan aikaan! Tehkää jo lottoa!
Paras lisä tarinaan oli se Parkerin poliisiradion skannaus (en ainakaan muista että olisi sarjakuvissa koskaan käytetty), sillä eihän New Yorkin kokoisessa kaupungissa voi millään sattua säkällä samaan kortteliin kaupungin sillä hetkellä ainoan superrikoksen tapahtuma-aikaan, eihän?
Mutta hei, jos Norman Osbornin kuolettavat vammat on aiheuttanut hänen oma liiturinsa, tarkoittaako se silti että hän on kuollut oman kätensä kautta, vai onko mahdotonta että hämähäkkivoimainen henkilö voisi lyödä toisen kuoliaaksi tämän omalla liiturilla? Hovimestarin ei ehkä ihan vielä kannata siirtyä kuolinsyyntutkijaksi.
Ranskalaisen ravintolan pätkä oli ehkä leffan hauskin kohta, ja täytyy sanoa että sekä Harryn ja MJ:n kokkaus että tanssit jatsiklubilla olivat energisiä.
Leffan lopussa tuntui että langat solmittiin jotenkuten onnistuneesti, mutta juonilankoja oli vain hiukan liikaa. Ikävä sanoa että tuntui tyypilliselle jatko-osalle. Pakko kuitenkin sanoa että joudun tämän ostamaan DVD:llä, mutta vasta kun sen saa huokeasti. Tai ohjaajan parannullun version saa huokealla. Siis pojille, ei tätä ehkä itseä varten, ei sentään. Kai.