Manu Larcenet

[Petteri Oja]

Kakkososassa on lukuisia viittauksia ykkösalbumiin, joita ei ole välttämätöntä tietää, mutta jotka tuntemalla saa tarinasta enemmän irti. Kannattaa siis lukea myös Pieniä voittoja 1.

[Poika nro 3,141]

Että tämä mies osaakin tehdä upeita sarjiksia! Tykkäsin ihan järjettämästi Robinhoodista ja pieniä voittoja albumeista. Elämän oppitunteja en ole vielä ehtinyt hankkia.

Ihmetyttää vaan tuo WSOY. En tiedä yhtään, että kuinka hyvin Jeanin elämää tai Jussi Jänis on myynyt. En itse kyllä jaksa uskoa, että olisi myynyt tarpeeksi. Vaikka loistavia ovatkin. Lisäksi albumeita näitä albumeita on löytynyt melkoisesti ale laareista.. Mutta silti niitä julkaistaan edelleen. Joten eiköhän ne tällä logiikalla julkaise tämänkin sarjan tappiin asti..

[Urosliftari]

... liityn ihailijoiden joukkoon, parasta ja puhuttelevinta aikuissarjakuvaa tänä vuonna. PV:n kakkososa ykköstäkin parempi.

[keijoahlqvist]

Elämän oppitunteja alkaa olla semmoista sarjakuvaa jota lukee mieluummin kuin pätemisenhinkuista kirjallisuutta tai laskelmoivaa elokuvaa. Myös kaunista.

[VesaK]

Elämän oppitunteja alkaa olla semmoista sarjakuvaa jota lukee mieluummin kuin pätemisenhinkuista kirjallisuutta tai laskelmoivaa elokuvaa. Myös kaunista.

Niihän se on, mutta Maallemuuttajat on Larcenetin mitoilla aika lässyä, pikkusievää perhesarjaa. Kävin läpi ranskalaisen kokoelman ja huomasin että juttujen aiheet eivät hirveästi vaihtele.

[Tirri]

Larcenet on ihan mahtava! Ostin eilen MAALLEMUUTTAJAT - Juurevaa elämää. Tykkäsin kovasti.

[Matti Karjalainen]

Kyl' oikke! Larcenetin ja Ferrin "Maallemuuttajat" -albumi tuli luettua eilen, ja vaikka se ei ylläkään "Pienien voittojen" tasolle, niin se on siitä huolimatta tasokas lukupaketti. Larcenetin piirrosjälki toimii takuuvarmasti, ja albumin värimaailma on mielestäni erityisen kaunista katseltavaa.

Kuten VesaK tuossa toteaa, niin Ferrin juttujen aiheet eivät ehkä vaihtele kamalasti, mutta ne ovat kuitenkin aika hauskoja ja sympaattisia, eikä käsikirjoituksessa mennä kuitenkaan ihan sieltä missä aita on kliseisin. Jostakin kastanjoiden kaatamisesta saadaan melkoisesti hupia irti.

Myös henkilögalleria on loistava: pahaa ennustava eukko, leipurin kaunis vaimo (jota ei Pienen punatukkaisen tytön tavoin näytetä koskaan), puussa elävä ex-kunnanjohtaja, muurin tavoin vaikeneva vuokraisäntä ja niin edelleen. Missähän mittakaavassa nämä hahmot sitten perustuvat tosielämään?

Ja mikä mahtaa olla ranskankielisessä alkuperäisversiossa "Mikko Alatalon" vastine? En yleensä lämpene näille suomalaisille nimille ulkomaisissa sarjakuvissa, mutta tässä yhteydessä sellaisen käytön ymmärtää (ainakaan minun yleissivistykselläni ei selitetä ranskalaiseen popmusiikkiin viittaavia juttuja) ja Alatalon nimen käyttäminen myös toimii aika hyvin tämäntapaisessa "maalaisidyllissä".

Arvosanaksi Hyvä.

[Jukka]

Elämän oppitunteja alkaa olla semmoista sarjakuvaa jota lukee mieluummin kuin pätemisenhinkuista kirjallisuutta tai laskelmoivaa elokuvaa.

Yritäs nyt Keijo. Elämän oppitunteja on perkeleen hieno kyllä, mutta eikö sitä mitenkään muuten muka voi kehua kuin dissaamalla muita taidemuotoja? Toi on oikeesti vähän väsynyttä.

[Petteri Oja]

Maallemuuttajat on lässyä vain Larcenetin asteikolla. Ei se Pienien voittojen eikä edes Robin Hoodin tasoista ole, mutta mukavaa luettavaa silti.

[Reijo Valta]

Hieno uusi tuttavuus tämä Larcenet. Alkuviikosta Pieniä voittoja löysin, wsoy:n sivuilta yritin lisätietoja katsella, mutta enpä sieltä heti tajunnut toisenkin osan jo ilmestyneen. Olisi pitänyt suoraan täältä kvaakista katsella, olisi paremmin ajantasaista tietoa tarjolla.

Kesää ja maalle pääsemistä odottelevalle oli oikein tuskaisan hieno lukukokemus. (blogiin havaintoja kirjoittelin: Pieniä voittoja ja Elämän oppitunteja.)

Maallemuuttajiin en uskalla koskea, ennen kuin maalle pääsen.

Ihmetyttää vaan tuo WSOY. En tiedä yhtään, että kuinka hyvin Jeanin elämää tai Jussi Jänis on myynyt. En itse kyllä jaksa uskoa, että olisi myynyt tarpeeksi. Vaikka loistavia ovatkin. Lisäksi albumeita näitä albumeita on löytynyt melkoisesti ale laareista.. Mutta silti niitä julkaistaan edelleen. Joten eiköhän ne tällä logiikalla julkaise tämänkin sarjan tappiin asti..

Toivottavasti tulee. Sarjakuvan läpilyönti tarvitsee pitkäjänteistä julkaisupolitiikkaa. Noin historiallisesti ajatellen (ehkä tämä on täällä jossakin säikeessä jo tullut selostetuksi) esimerkiksi Sanomassa 1970-luvun alussa oli päätetty luopua Asterixin julkaisemisesta, koska albumit eivät menneet kaupaksi. Ranskalainen oikeuksien myyjä oli kuitenkin edellyttänyt vähintään kuuden albumin julkaisemista.

Neljän huonosti myyneen alpparin jälkeen oltiin jo hanskoja lyömässä hanskoja tiskiin, mutta sitten, viides myi kohtalaisesti ja kuudes oli jo menestys.

Ostavalta yleisöltä vei sen 2 ja puoli vuotta löytää tuote.

Niin kuin minulta nyt nämä Pienet voitot.

[mlietzen]

Ja mikä mahtaa olla ranskankielisessä alkuperäisversiossa "Mikko Alatalon" vastine?

Näytti olevan Francis Cabrel. http://www.franciscabrel.com/

Pieniä voittoja 3 on myös tietääkseni tulossa syksyllä.

[VesaK]

Neljän huonosti myyneen alpparin jälkeen oltiin jo hanskoja lyömässä hanskoja tiskiin, mutta sitten, viides myi kohtalaisesti ja kuudes oli jo menestys.

Niin, ja Tinteissä oli aivan sama juttu. WSOY julkaisi neljä albumia 1960-luvulla (ja Uusi Kuvalehti / Uusi Maailma jatkosarjoina 1955 - 1963), mutta ei vielä napannut. Otava päätti kokeilla uudelleen 1970-luvun alussa, koska Ruotsissa Tintti oli samoihin aikoihin lähtenyt myymään hyvin.
Silloinkin tärkeää oli että suomennos toimi. Heikki Kaukoranta oli mukana Tinttejä suomennettaessa että nyt yksinäään Larcenetin albumien kääntäjänä. 

[Tirri]

Pieniä Voittoja kolmosen Millä on väliä albbarin luettuani EN oikein osaa sanoa oliko se hyvä vai huono Larcenet albumi. Kallistun kuitenkin toisen luku kerran kautta hyvään. Ei se mielestäni noussut kahden ekan tasolle. En silti malta odottaa mitä seuraavassa osassa tapahtuu, ehkä siinä saa vastauksia...

[Matti Karjalainen]

Larcenetin "Pieniä voittoja" on mielestäni ollut suunnilleen parasta sarjakuvaa, mitä on 2000-luvun puolella julkaistu missään maailmankolkassa. Kolmosalbumi ei ollut ehkä sarjan paras osa, mutta joka tapauksessa pidin siitä kovasti. Sarjakuvaa ei tule lukaistua puolihuolimattomasti läpi ja sysättyä sitä sitten hyllyn jatkeeksi, vaan niin tekstiin kuin kuvaankin tulee paneuduttua ajatuksen kanssa, hitaasti fiilistellen ja tunnelmaan syventyen.

Marco on jollakin tapaa hyvin samaistuttava päähenkilö, ja kaipa albumeissa on käyty muutenkin läpi sellaisia teemoja, jotka ovat tässä elämänvaiheessa pinnalla ja ajankohtaisia. Vakavia aiheita kevennetään sopivasti huumorilla. Pidän päivä päivältä enemmän Larcenetin piirrosjäljestä, jossa pottunokkaiset ihmishahmot yhdistyvät tavattoman kauniisiin maisemiin. Etenkin luontoa kuvataan mielestäni erityisen hienosti.

[Tirri]

Larcenetin "Pieniä voittoja" on mielestäni ollut suunnilleen parasta sarjakuvaa, mitä on 2000-luvun puolella julkaistu missään maailmankolkassa.

Tää sarja kuulu mun lemppareihin ja voin hyvin allekirjoittaa tuon. Siksi olenkin ehkä pettynyt etten saanut niin suuria kiksejä uusimman lukemisesta. Ehkä samaistun Marcon hahmoon liikaa.

Albumin piirros on kyllä ehkä jopa parempaa kuin aiemmin.