Kirjoittaja Aihe: Vesivärit, paholaisen keksintö?  (Luettu 102908 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #75 : 26.09.2006 klo 21:16:02 »
Schminkejä löytyi tänään Temperasta alennuksella n. 4-8 euroa nappi. 12 nappia ja rasian sai 35 eurolla .

Olivatko koko- vai puolinappeja?

tertsi

  • Vieras
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #76 : 26.09.2006 klo 21:18:22 »
Mulla on ollut iät ja ajat noita Schminkeneitä. Laadukkaita ovat. Väriä irtoaa kunnolla.

Väinö

  • Uusi jäsen
  • Viestejä: 4
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #77 : 26.09.2006 klo 21:31:03 »
Olivatko koko- vai puolinappeja?

Höm... sellasia saman kokoisia kuin ne White Nightsit. Vieressä oli joitain muita pienempiä nappeja, joten olisivatkohan kokonappeja.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2006 klo 21:35:23 kirjoittanut Väinö »

Tumpelo

  • Uusi jäsen
  • Viestejä: 5
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #78 : 10.10.2006 klo 23:07:54 »
Jooh morjensta vaan!

Hain Googlella tietoa vesivärimaalauksesta ja satuin löytämään tämän sivuston, rekisteröidyin koska täällä oli niin asiallisen oloista keskustelua mutta kun tutkiskelin sivustoa tarkemmin, tuli jotenkin sellainen olo etten kuulu tänne. Toivottavasti ette pahastu jos tänne tulee tällainen lukiota käyvä, aloitteleva ei-niin-sarjakuvapainotteinen taitelijankuvatus.

Sitten itse aiheeseen. Peruskoulussa tosiaan annetaan karsea kuva vesivärimaalauksesta, lyödään kymmenen sentin napit ja vehkeet eteen ja sanotaan että alkakaapa maalata. Enpä minä kuitenkaan varsinaisia traumoja saanut, en kuitenkaan pitänyt hommasta alkuunkaan ja vielä lukiossakin akvarellimaalaukseen (kai se on sama asia kuin vesivärimaalaus? Sori nämä noob kysymykset) siirryttäessä epäilin että saakohan niillä mitään aikaan. Onneksi kävi munkki ja lukiossa sattui olemaan kunnollinen kuvaamataidon opettaja, joka kävi ennen maalaukseen siirtymistä lävitse välineiden huollon, papereiden ja pensseleiden välisen laatueron ja tärkeimmät perusasiat itse maalauksesta. No, itse välineet olivat kuitenkin aika huonot, raiskatut tekokarvasta (tai mistä lie ^-^) tehdyt siveltimet ja napit jotka oli A) halvat B) paskan peitossa. Sain silti maalattua maiseman joka kosketti itseäni aika paljon, etualalla pelto, jonka vasemmassa ja oikessa takareunassa (siis kuvassa suoraan edessä pellon loppukohdassa) puita, keskellä aukko josta näkyi kahdessa kerroksessa olevia vuoristoja, lähempänä ja kauempana olevia. Sää oli (tai on yhä) kolea, sinertävä, vaikka talvi kuvassa ei vielä ollut. Erityisesti säikähdin vuoristoja, sitä kuinka legendaariselle ne näyttivät kun takanolevat ikään kuin häilyivät piilossa ja edessä olevat olivat vain kylminä mutta paikallaolevina takimmaisten edessä. Tätä efektiä en olisi saanut aikaan jos opettaja ei olisi älynnyt kertoa että ensin maalataan vaaleat sävyt ja siitä jatketaan blaa blaa blaa. No kuitenkin, huomasin että vesiväreillähän saa aikaan hienoa jälkeä, ja etenkin, että niillä pystyn parhaiten tuomaan esille sen mitä olen jopa musiikin kautta koettanut tuoda esille, siinä onnistumatta.

Nyt on edessä ensimmäisten välineiden osto, opiskelijabudjetilla. Ensi viikolla on hurjat 25 euroa rahaa vapailla markkinoilla, joten niillä pitäisi saada värit, pensselit ja paperit, edes kohtalaiset. Voisitteko valaista mitä merkkejä kannattaisi kyylätä, jos niitä vaikka täällä Raahen Suomalaisessa kirjakaupassa sattuisi olemaan (ei taida olla muita maalausvälineitä myyviä liikkeitä täällä). Sanotaan vaikka näin, että pääprioriteetti on siveltimissä, olen saanut vallan tarpeeksi lötköistä, epätarkoista, vääntyneistä ja harsottavista keinokarvoista. -__-  Paperin ja värien ei välttämättä tarvi olla näin alkuun kovin ihmeelliset, kunhan niillä toimeen tulee.

Vielä kun saisi järjestettyä jonnekin vapaata pöytätilaa, se tahtoo olla vähän kortilla. Ehkä jos siirrän näppäimistön ja näytön sivummalle maalauksen ajaksi, niin tässä tietokonepöydällä pärjää... Ilmeisesti tason pitäisi olla hiukan vino, mutta sellaista on hankala tähän hätään loihtia.

No, tulipahan jotain turistua, toivottavasti ei kovin höpöjä, en jaksa näin pitkää tekstiä alkaa tarkistamaan kun tämä tekstiboxikin on niin pikkuruinen.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #79 : 11.10.2006 klo 18:00:16 »
Ensi viikolla on hurjat 25 euroa rahaa vapailla markkinoilla, joten niillä pitäisi saada värit, pensselit ja paperit, edes kohtalaiset. Voisitteko valaista mitä merkkejä kannattaisi kyylätä, jos niitä vaikka täällä Raahen Suomalaisessa kirjakaupassa sattuisi olemaan (ei taida olla muita maalausvälineitä myyviä liikkeitä täällä). Sanotaan vaikka näin, että pääprioriteetti on siveltimissä, olen saanut vallan tarpeeksi lötköistä, epätarkoista, vääntyneistä ja harsottavista keinokarvoista. -__-  Paperin ja värien ei välttämättä tarvi olla näin alkuun kovin ihmeelliset, kunhan niillä toimeen tulee.

25 euroa on aika vähän, riittäneekö se edes Cotmaneihin...? Ns. kunnon akvarellit maksavat yleensä noin 4-14 euroa nappi. Halvimpia merkkejä ovat venäläiset White Nightsit ja Winsor&Newtonin Cotmanit, mutta molemmissa on ongelmansa, kuten aiemmin tässä ketjussa onkin tullut ilmi.

Nuo taitaisivat kuitenkin hyvin riittää aloittamiseen, vai mitä mieltä joku muu on? Cotmaneja ainakin on yleensä saanut melkein joka kirjakaupasta jossa myydään taiteilijatarvikkeita, huonona puolena on värien huono laatu. Testasin juuri jotain vanhaa nappia, ja aika surkea tapaus se oli... Venäläisistä lähtee enemmän pigmenttiä, mutta ne eivät kuulemma ole valonkestäviä ja niiden metsästäminen on hankalahkoa.

Suomalaisessa oli joskus suht halpaa sileää akvarellipaperia, merkkiä en muista, muista kyllä sillä alkuun pääsee. Keinokarvat eivät yleensä ole lötköjä, tarkoittanet niitä halpoja siveltimiä joista lähtee karvoja?

Lainaus
Vielä kun saisi järjestettyä jonnekin vapaata pöytätilaa, se tahtoo olla vähän kortilla.

Voit myös hankkia jostain ison levyn johon paperin voi pingottaa.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #80 : 11.10.2006 klo 18:20:58 »
Stockmannin hulluilla päivillä näkyi olevan joku isompi W&N nappisetti myynnissä päälle 30 hintaan. En sitten tutustunut tarkemmin, kun ei ole juurikaan tarvetta, mutta ei vaikuta huonommalta aloittelijalle. Tosin 25 euroa ei juurikaan riitä minkään laatusetin ostamiseen. Toisaalta, noissa seteissä on liian paljon turhia värejä, kuten jotain taivaansinisiä ja sen semmoisia, joista ei ota selvää, mitä pikmenttejä niissä on. Parempi ostaa puhtaita peruspikmenttejä, niin ei tule ikäviä yllätyksiä maalatessa.

Ja hyviin siveltimiin kannattaa tosiaan satsata ja pitää niistä huolta. Eikä lainata kenellekään, koskaan.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #81 : 11.10.2006 klo 18:32:29 »
Cotmaneita saa kyllä pieniä pakkauksia, esim. matkavärejä tai sen sellaista. Niiden ei luulisi maksavan kovin paljoa. Myöhemmin voi sitten maksaa itsensä kipeäksi. WhiteNightsitkin olivat suhteellisen tyyriitä, ja lopulta kyllästyin kun värien laatu on niin epätasaista.  Schminkeneitä ostin sitten (aaaaaarghrahatmeneekaikki... mutmitävälii...) ja kalliiksihan se heti tulee. Jotenkin sinisistä on jäänyt se kuva, että ne saattavat usein olla ei-kestäviä. Ainakin ultramarine, cerulean blue ja phthalo blue väittävät olevansa valonkestäviä joten valkkasin ne.

Laura Sivonen

  • Tunteikas siili
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 396
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #82 : 11.10.2006 klo 18:41:30 »
Hain Googlella tietoa vesivärimaalauksesta ja satuin löytämään tämän sivuston, rekisteröidyin koska täällä oli niin asiallisen oloista keskustelua mutta kun tutkiskelin sivustoa tarkemmin, tuli jotenkin sellainen olo etten kuulu tänne. Toivottavasti ette pahastu jos tänne tulee tällainen lukiota käyvä, aloitteleva ei-niin-sarjakuvapainotteinen taitelijankuvatus.
Meitä on täällä monenmoista, ei muutamaa eksentrisempää yksilöä tarvitse pelätä ;)

En ole muuten eläessäni nähnyt yhtään mitään näin taidokasta vesiväriväännöstä. Häpeämätöntä hypetystä, mutta taiteilija ansaitsee sen.
Dusting is a good example of the futility of trying to put things right. As soon as you dust, the fact of your next dusting has already been established.

Tumpelo

  • Uusi jäsen
  • Viestejä: 5
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #83 : 11.10.2006 klo 19:20:27 »
Kiitoksia vinkeistänne. Pitänee katsella noita Cotmaneja vaikka, jos löytyis sopivan hintaisia. Tässä alkaa jo tulemaan epätoivo kun sairastelen tässä huoneessani, enkä viitsi lähteä kaupungille jäädyttämään itseäni. Tänään tein jo kaksi työtä mustekynällä valmiiksi, niitä pitäisi päästä värjäämään. Siihen liittyen kysyisinkin, että mahtaako sellainen toimia alkuunkaan että tulostaisi akvarellipaperille ja siihen sitten maalaisi? Kun huomasin tuossa että tuo muste on vesiliukoista (jätin vahingossa teelasin työn päälle ja yllättäen siihen muodostui musta suttuinen rinki, onneksi olin jo ottanut siitä identtisen kopion tulostin/skannerilla), ja lisäksi piirsin nuo jollekin halvalle kopiopaperille, jolle voi olla aika toivotonta maalata vesiväreillä. Tykkääkö paperi huonoa jos se pyörähtää tulostimen sisuskaluissa, olen saanut sellaisen käsityksen että paperissa ei saisi olla rasvaa eikä törkyä, muuten vesiväri tarttuu huonosti.

Tuuk42

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 221
  • "En pidä minään"
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #84 : 11.10.2006 klo 19:45:05 »
--Siihen liittyen kysyisinkin, että mahtaako sellainen toimia alkuunkaan että tulostaisi akvarellipaperille ja siihen sitten maalaisi?--

Itse tein joskus aikoinaan Kvaakin prinsessa-haasteen jutun sillä tavalla että ensin tein tarkat lyijykynäpiirrokset, otin koneella kopion ja väritin suoraan kopion päälle. Silloin ei ainakaan tulostimen muste levinnyt yhtään, ainakaan että olisin huomannut.  (lopputuloksen voi katsoa täältä)

Toinen jippo on tietysti rakentaa pienimuotoinen valopöytä ja värittää erilliselle paperille.
Minä nyt tosin käytän useimmiten tavaista paksua ja hyvälaatuista tulostuspaperia, enkä ole noiden varsinaisten akvarellipaperien kanssa liiemmin edes solkannut. Kannattaa kokeilla mahdollisuuksien mukaan mikä sopii siihen omaan juttuun.

Minulle ovat ihan hyvin riittäneet Eestistä ostetut venäläiset vesivärit. (kts. liite.)
Matkaväreinä Derwentin akvarellikynät ja Aqua Tone-pötköt yhdessä Pentelin Aquabrushin kanssa ovat vieläkin täydellisen ylittämättömiä, tosin eivät kaikki niistäkään taida pitää.
"Art Kills Creativity." - Douglas Adams Paint it Black!

Hanna

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 443
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #85 : 11.10.2006 klo 20:00:03 »
Minulle ovat ihan hyvin riittäneet Eestistä ostetut venäläiset vesivärit. (kts. liite.)

Mulla on just samat ja olen tykännyt tosi paljon. Ostin nuo muutama vuosi sitten Tallinnan Kaubamajasta pilkkahintaan. Harmi vaan että värini vetelevät viimeisiään enkä edellisellä Tallinnan reissulla onnistunut enää löytämään noita (itse asiassa koko Kaubamaja oli muuttunut melkoisesti ja hinnat siinä samalla tuplaantuneet). Tiedän, että tämä on lähes toivoton pyyntö, mutta jos jollakulla on edes pientä aavistusta mistä noita ko. värejä voisi Tallinnasta löytää, niin olkaa niin kilttejä ja jakakaa tämä tieto kanssamme :)
Klik klik --> Sarjisblogini

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #86 : 11.10.2006 klo 20:17:45 »
Silloin ei ainakaan tulostimen muste levinnyt yhtään, ainakaan että olisin huomannut.

Minulla on taas mustetulostimista ei-vedenpitäviä kokemuksia. Kerran nojasin vahingossa märällä takilla seinään ja alle jäänyt kuva suttaantui heti. Lasertulostin on kait eri juttu.

Yksi mahdollisuus on myös tehdä luonnos paperille, värittää se ja lisätä ääriviivat tussilla. Ostin juuri vedenpitävää ruskeaa tussia (Rohrer & Klingner) joka käy hyvin värikuviin (musta kun on liian kovaa) mutta en ole vielä kerinnyt kokeilla sitä.

Minulle ovat ihan hyvin riittäneet Eestistä ostetut venäläiset vesivärit. (kts. liite.)

Mitä värejä ne ovat?

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #87 : 12.10.2006 klo 18:18:38 »
Haa, pakko vielä postata tämä vaikka olenkin ketjun viimeinen... vesivärit kun ovat nyt itselleni ajankohtaisia. :P

Osassa väreistä on kadmiumia ja osassa nikkeliä, kannattaisikos noita välttää siitä huolimatta ettei niitä aio syödä? Sotkemista pitäisi kuulemma välttää, mutta siitä huolimatta tuppaa veden kanssa läträtessä sotkemaan ympäriinsä. Ja lähteekö töistä irti jotain sen jälkeen kun ne ovat kuivuneet?

Keltaisille ja punaisille löytyy ilmeisesti ei-raskasmetallisia ja ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, mutta ovatko ne laadullisesti mistään kotoisin? Lähinnä mietityttää tuo valonkestävyys.

Värien USA-varoitukset ovat sinänsä huvittavia, jos ei napissa ole mitään haitallista tai vaarallista niin siinä lukee vähintään että "ei tarkoitettu lasten käyttöön"...

Ja mitä ihmettä on 2-chloracetamide?

MarkZero

  • Jäsen
  • Viestejä: 688
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #88 : 12.10.2006 klo 22:01:49 »
Osassa väreistä on kadmiumia ja osassa nikkeliä, kannattaisikos noita välttää siitä huolimatta ettei niitä aio syödä? Sotkemista pitäisi kuulemma välttää, mutta siitä huolimatta tuppaa veden kanssa läträtessä sotkemaan ympäriinsä.
Mitäs tuolla sotkemisella tarkoitat? Ruokaan ei varmaan kannata sotkea, ei edes näön vuoksi.

Joo, noita myrkyllisiä pigmenttejä valmistajat ovat jo pitemmällä ajalla vaihtaneet vähemmän myrkyllisiin mm. synteettisiin pigmentteihin. Lyijyvalkea muuttui aikoinaan Titanium Whiteksi ja taiteilijoiden kuolleisuus väheni huomattavasti. Mutta nuo kadmium värit esim. kai niissä yhä on sitä itseään? Mutta nyt kun tiedetään enemmän, uskon että värit ovat kohtuu turvallisia verrattuna 1800 lukuun tai sitä ennen. Jos jollain on tarkempaa tietoa pigmenttien sisällöistä niin kiinnostaa kyllä.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #89 : 12.10.2006 klo 22:16:52 »
Mitäs tuolla sotkemisella tarkoitat? Ruokaan ei varmaan kannata sotkea, ei edes näön vuoksi.

Mutta kun se antaa niin kivan sävyn, varsinkin kadmiuminpunainen... no ei... lähinnä sitä tässä tarkoitan, että läträtessä aina roiskuu jonkin verran... maahan ei kuulemma saisi kaataa ettei kadmium pääse hengitysilmaan pölyyntyessään, mutta toisaalta muutama pisara on aika pieni määrä... mutta pitkäaikaisesta altistuksestahan tässä puhutaan.

Lainaus
Joo, noita myrkyllisiä pigmenttejä valmistajat ovat jo pitemmällä ajalla vaihtaneet vähemmän myrkyllisiin mm. synteettisiin pigmentteihin. Lyijyvalkea muuttui aikoinaan Titanium Whiteksi ja taiteilijoiden kuolleisuus väheni huomattavasti. Mutta nuo kadmium värit esim. kai niissä yhä on sitä itseään? Mutta nyt kun tiedetään enemmän, uskon että värit ovat kohtuu turvallisia verrattuna 1800 lukuun tai sitä ennen. Jos jollain on tarkempaa tietoa pigmenttien sisällöistä niin kiinnostaa kyllä.

Suunnilleen jokainen nappi sisältää varoituksen, mutta esim. tuosta chloracetamidesta tai mistälie ei googlettamalla tahtonut löytää juuri mitään. Sitä pitäisi osata varoa mutta ei saa edes tietoa mistä aineesta on kyse? Eiväthän akvarellit toki mitään rakettitiedettä ole, mutta jos pitäisi vahdata pigmenttejä keston ja terveyshaittojen takia niin päähän siinä tulee kipeäksi kun yrittää etsiä tietoa englanninkielisiltä sivuilta.

Tuo handprint.com on kyllä monipuolinen sivusto, katsoin sieltä alternativevaihtoehtoa kadmiuminpunaiselle ja -keltaiselle, ja semmoiset pigmentit löytyivät kuin PY154 ja PR255. Liekö niistä sitten terveysriskejä, en tiedä. ;D Valonkeston pitäisi olla ok. Ei olisi kiva myydä originaalia joka haalistuu tai tummuu pilalle.

Kyllä, kadmiumissa on sitä itseään, ja yhdessä napissa nikkeliä. Meitä on kadmiumista varoiteltu vaikka hysteria on aina hysteriaa. Mieluummin kyllä valitsisin raskasmetallivapaan vaihtoehdon. Onhan niistä luovuttu grafiikkaväreissäkin, sattuneesta syystä. Vesiväreissä pitoisuudet ovat kuitenkin käsittääkseni aikas pieniä.