Keith Richardsin poika Marlon muistelee äskettäin ilmestyneessä Rolling Stones -kitaristin elämäkerrassa seuraavasti:
Keith luki minulle aina tarinoita. Rakastimme Tinttiä ja Asterixia, mutta hän ei osannut lukea ranskaa, ja koska ne olivat ranskankielisiä laitoksia, hän keksi kaiken omasta pirun päästään. Tajusin vasta vuosia myöhemmin Tinttiä lukiessani, että hän oli pelkästään bluffannut. Melkoinen saavutus, kun ottaa huomioon kaiken sen hepon, torkahtelun ja sen sellaisen. (Keith Richards: Elämä, s. 387)
Keith Richards on elämäntavoistaan huolimatta aika fiksun oloinen kaveri, joka arvostaa kirjastolaitosta ja lukemista. Sympathy for the Ol' Devil!