Sammy (Sammy Day)

[Timo Ronkainen]

Mitähän lopetusalbumissa tapahtuu? Ilmeisesti suojellaan pikkupoikaa "Boy". Viimeisessä albumissa olis ollu hauska jos kieltolaki loppuisi.

Timo

[Anonyymi]

Kieltolaki loppui jo Rommihommassa.

[Timo Ronkainen]

Kieltolaki loppui jo Rommihommassa.

Ah!? Kas, ei oo tullu luettua viime aikoina. Pitää kaivaa jostain.
IMO Viimeisessä Asterixissa pitäisi tappaa Caesar. Eli siirrytään vuodesta 50 ekr vteen 44. Tosin viimeistähän ei nyt sitten pitkään aikaan tule.

Timo

[Lurker]

Jossain Sammy Day -tarinassa konna selaili Playboyta. Ei ollut lehteä vielä Sammyn aikaan. Saattoi kyllä olla ihan tahallinenkin anakronismi-vitsi.

En tasan muista tarinaa, taisi olla kyllä jo Non Stopissa.

[sarja]

Pidin Sammy Dayn huumorista aikoinaan paljon. Vahinko, ettei kukaan ole keksinyt julkaista sarjaa nykyisin.

[Anonyymi]

Nykyisin niin. Onhan viimeisimmästä suomennoksesta jo melkein viisi vuotta.

[Dennis]

Sd kuului lapsuuden sarjakuviin, aika ajoi ohitse siitä jo aikaa sitten, kepeet mullat!

[Jyrki Vainio]

Franquinin ja Peyon mestaritason jälkeen seuraava suosikki Non Stop -sarjani. Eniten pidin silloin siitä sarjasta, missä ollaan sairaalassa. Hyvä huumoriseikkailu. Nyt katsoen kuvallisesti ykköseksi noussee Kuningas Dollari, vai mikä sen nimi nyt olikaan. Berckin sivellinkauden (ja samalla uran, IMO) paras työ.
90-luvulla julkaistut terällä piirretyt sarjat eivät nousseet samalle tasolle sisällöllisesti eivätkä kuvallisesti.
(Jos ihmetyttää tämä sivellin/terä-saivartelu, niin kaivakaa esiin Sarjainfo, jossa kirjoitin tapaamisestani Berckin kanssa. Silloin keskusteltiin näistä asioista ja niiden syistä).

Sarjan lopettaminen on sikäli outo ratkaisu, että eurooppalaisittain poikkeuksellisesti Berck myi kokonaan sarjansa oikeudet kustantajalle ja jäi itse eläkkeelle. Kun firmalla siis kerrankin olisi täysi lupa rienata, repiä ja rahastaa, niin sarja lopetetaan. (Onko myynyt sitten niiiiin huonosti?) Mutta kun se kerran oikeudet omistaa, niin eiköhän tämäkin sarja vielä jollain yllättävän mauttomalla tavalla jossain vaiheessa herätetä henkiin.
Ehkä Berck tekikin sitten lopulta aika nokkelan siirron, kun itse mittasi sarjasta rahat ulos silloin kun vielä kelpasi?
(Nimimerkillä "ajoi isolla mersulla silloin kun hänet tapasin"  )

OT:nä on pakko tarttua tähän:

Silloin jopa hieman korni Benjamin oli Taidetta

Peyon itse piirtämät Benjaminit OVAT suurta sarjakuvataidetta. Ykkösalbumin alku, mm. Benjaminin voimien esittely, on selkeydessään aivan nerokasta sarjakuvakerrontaa.
(Sitten kun sarja jäi muiden käsiin, tilanne onkin sitten ehkä toinen).

[Johannes]

Sammy Dayn seikkailuiden ajoituksessa askarruttaa yksi juttu. Senhän pitäisi oleman USA:n kieltolain tienoo.

Kun Non Stop -lehti muuttui albumimuotoiseksi, niin julkaistiin sellainen albumi kuin Aavikon öljypohatat. Tarinan alkupuolella esintyy auto, joka muistuttaa jotakin brittiläistä maaimansota kakkosen jälkeistä kulkinetta, joka on kaukana kantti kertaa kantti -korimalista.

Muuten albumista löytyy ihan ajankuvaan sopivat kantikas Rolls Royce ja Junkers Ju kolmimoottori -matkustajakone.

[Anonyymi]

Sammy Day, kuten vaikka Lucky Lukekin, viittaa joskus historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin, mutta ne eivät ilmesty välttämättä kronologisesti.

Kieltolaki loppui jo toisessa albumissa, mutta sen jälkeen on monesti mainittu elettävän kieltolain aikaa.

Uusimmassa Lucky Lukessa tavataan USA:n presidentti Rutherford B. Hayes ja tämän vaimo Lucy, jotka Luke tapaa tässä ensimmäisen kerran, vaikka tapasi heidät jo 80-luvun Sarah Bernhardt -alpparissa.

[Anonyymi]

Kahta ensimmäistä Spiroussa julkaistua Sammya (suomeksi myös) ei julkaistu ensimmäisenä albumina. Syy oli että asetelma oli näissä eri. Jack Attaway oli suht pienessä roolissa ja Sammy oli selvästi päähenkilö. Albumina nuo tulivat myöhemmin osana 11.

Sammyhan oli nimihenkilö koko ajan. Kustantaja ehdotti jossain vaiheessa nimenkin muutosta, mutta jostain syystä sitä ei toteutettu. Ehdotuksia olivat "Jack Attaway & Sammy Day" tai "Gorillat" (Les Gorilles).

Kuningas Dollaria ei saanut julkaista Ranskassa vuonna 1977. Virallista syytä ei kerrottu, mutta ilmeisesti syynä oli liika ajankohtaisuus Ranskassa, moni poliitikko oli syytteessä korruptiosta. No, mikään ei estänyt tuomasta albumeja Belgiasta. Myynti tapahtui sitten tiskin alta. Panna kesti seuraavaan painokseen.

[Anonyymi]

Olen nyt lukenut kahdeksan 70-80-luvun albumia, jotka sijoittuvat Non Stopin ja Semicin albumisarjan väliin. Noiden lisäksi on suomentamatta Berckin kaksi viimeistä albumia ja niiden lisäksi koko sarjan yhdeksän viimeistä, jotka piirsi Jean-Pol.

Suosituksia niille, jotka ovat harkinneet puuttuvien hankkimista alkukielellä:
Parhaat ovat 12, 13, ja 15. Jos haluaa pari lisää, niin 16-18. Numero 17 on itsenäinen jatko albumille numero 12. Siinä kyllä selviää mitä albumissa 12 on tapahtunut, joten se ei ole välttämätön.

Näiden väliin tehty jalkapalloaiheinen numero 14 on huomattavan epäonnistunut. Aihe on ilmeisesti annettu ylemmältä taholta, koska kumpikaan tekijöistä ei tunnu innostuneen aiheesta. Eivätkä Sammy ja Jack todellakaan ole elementissään jalkapalloilijoina.

Muissa taso vaihtelee normaalisti, kuten suomeksikin tulleissa. Albumissa numero 19 ovat samat konnat kuin edellisessä osassa, mutta pienemmässä roolissa. Ihan kuin niistä olisi päätetty luopua kesken tarinan. Albumit 14 ja 19 tuntuvat olevan suunnattuja muita nuoremmalle yleisölle.

Huomioitava on vielä, että kahdessa näistä on lähes sama loppuruutu kuin Gorillat hulluttelevat -tarinassa. Jotkut joutuvat suihkuun ja vanhoja tuttuja nähdään pöpilän pihalla. Kolmannessakin joudutaan hullulaan, mutta siinä ei ole käytetty tuota samaa lopetusta, mutta tuttu tohtori ja karski hoitaja esiintyvät.

Se hullu on muuten karikatyyri-Cauvin, joka haluaa ampua kaikki.

[Anonyymi]

Sammya on luettu lisää. Egmont hyppäsi yli kaksi Berckin viimeistä albumia ja julkaisi Jean-Polin yhdeksästä albumista kaksi ensimmäistä.

Berckin viimeiset työt eivät olleet yhtään hullumpia. Varsinkin T30, josta kerroin jo enemmän "Homot sarjakuvissa" -ketjussa on aika hulvaton.

Jean-Pol ei piirtäjänä vetänyt vertoja Berckille, mutta piirtäjän vaihduttua heikkenivät tarinatkin. Olisiko Berck osallistunut käsikirjoitustenkin laadintaan. Aika samanlaista huumoria oli Berckin yksintekemä Lou-sarjakuva 70-luvulla.

Viimeiseksi suomennetuksi tällä erää jäänyt Apinat ja gorillat, jossa Jack muuttuu apinaksi, on sinänsä mielenkiintoinen tapaus. koska myöhemmissä albumeissa apinuus puskee yhä esiin. Jackista tulee nyt aina stressin alla enemmän tai vähemmän karvainen. Täydellistä metamorfoosia ei lukemissani albumeissa tapahdu, mutta ainakin kolmessa eri albumissa karvoitus kasvaa. Siinä on myös lukijalle jännättävää että tuleeko Jackista taas apina.

Sarja päättyi numeroon 40, kahta viimeistä en ole saanut vielä käsiini. Muuten tuntuu siltä, että sarja olisi pitänyt lopettaa jo kun Berck jäi eläkkeelle.

Jossain Sammy Day -tarinassa konna selaili Playboyta. Ei ollut lehteä vielä Sammyn aikaan. Saattoi kyllä olla ihan tahallinenkin anakronismi-vitsi.

En tasan muista tarinaa, taisi olla kyllä jo Non Stopissa.

Tuo oli Kuningas Dollarissa joka tuli Non Stopissa. Kieltolain aikahan siinä oli, kun konna oli juuri tislaamon pomo.

[VesaK]

Ranskasta tuli poimittua matkaan kaksi Sammya, L'elixir de jeunesse (osa 12) ja Ku-klux-Klan (osa 16).

"Nuoruuseliksiiri" oli parempi, höpsä miljardööriukko saa rahanhimoisen Jackin ja kyynisen Sammyn mukaansa sukellusretkelle etsimään laivanhylystä nuorentavaa taikajuomaa. Mukaan sekoittuu ukon ahne perillinen ja tämän kätyrit. Kas, lopussa ollaan taas sairaalassa.

Ku-Klux-Klan on jotensakin hutaistu, kyllä kaapuveikkojen ja gorillojen kohtaamisesta olisi pitänyt saada muutakin irti kuin typerää rakennusten räjäyttelyä sarjassa. Koko rasismimotiivi jää sivuseikaksi. Kas, lopussa ollaan taas sairaalassa.   

[Anonyymi]

Nuoruuseliksiiri on koko sarjan parhaita ja hauskimpia. Sille on jatko-osakin, albumi nro 17.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Vauvoiksi muuttuneiden järki palaa ennalleen ja gorillat pääsevät taas lapsenvahdeiksi.