Olen viime aikoina lukenut Jaime Hernándezin töitä. Hän on vuosikymmenten aikana etsinyt määrätietoisesti itselleen sopivinta ruutujakoa.
Vartijat ja Yön ritari toivat 3x3 ruutujaon tavallaan muotiin, ja Jaime innostui mallista erityisesti siltä pohjalta, että keskimmäinen ruutu (toisen rivin keskimmäinen) on sivun tärkein ja koko sivu täytyy tehdä sen ympärille (veljensä tavoin häneltä saattoi jäädä tyhjä ruutu, jonka hän lopuksi kovalla työllä sai täytettyä muuhun sivuun sopivaksi, kuvitelkaa mikä tapa työskennellä) ja tämän lisäksi sivu vielä piti miettiä sen mukaan mitä aukeaman toisella sivulla oli. Tämä lopulta ajoi hänet työuupumuksen partaalle, ja lopulta hän sen hylkäsikin (ja siirtyi 2x3 ja 3x4 sivuihin).
Tässä välissä olen lukenut tasapainon vuoksi nettisarjoja, ja siellä löytyvät ne jotka tuntuvat olevan ihan luonnonlahjakkuuksia villeissäkin jutuissa ja sitten ne jotka eivät tunnu saavan ruutujakoa millään kohdalleen.
Tämä sai ihan etsimään, että miten ruutujako mangassa menee, koska moni hakee siltä suunnalta innoituksensa. Olipa mieltä räjäyttäviä näytteitä, koska se 2x4 ruutujako on tiukasti takana niillä hulluimmillakin sivuilla ts. koko ajan silmä kulkee sitä samaa siksakkia pokkarin alusta loppuun sivu toisensa jälkeen. Täytyy sanoa, että on aika mestariainesta ne, jotka tuon pystyvät luontevasti tekemään sivuilla, joille suunnittelevat toiseen laitaan korkean kuvan (ts. silmä kulkee samaa siksakkia vuorotellen yhden korkean ruudun ja neljän erillisen ruudun välillä).
Kun tätä mallia vastaan menee katsomaan samoja nettisarjoja, missä lukeminen tuntuu työläältä, niin kyllä siellä tosiaan ongelma tuntuu olevan miten silmä kulkee sivulla.
Tässä viestiketjussakin näyteruutu Thorgalista menee samaan malliin, eli vasemmalta oikealle, sitten vasempaan alanurkkaan mistä taas kuljetaan oikealle.
Hurjaa vuosikymmenien harrastamisen jälkeen taas palata tällaisiin perusteisiin ja siihen, miten kiinteästi ne taustalla hallitsevat käsitystä siitä miten sujuvasti juttu kulkee.
