Kritiikki

[Hazart]

En enää usko, että tulisi oma alue omille töille. Tästä on puhuttu jo ikuisuus, mutta mitään ei tapahdu. Ylläpito piti aluksi ideaa hyvänä, mutta siihen se sitten jäi... ymmärrettävistä kiire-syistä.

Kvaakin kritiikissä minua ihmetyttää välillä se, että saa neuvoja, ohjeita ja virhehuomautuksia ihmisiltä, joiden omat työt ovat täynnä samanlaisia ja pahempiakin kömmejä. Tuntuu, että jotkut ovat aivan sokeita omille tekeleille, mutta suuria asiantuntijoita muiden töistä. En sano tätä pahalla, vaan vähän huvittuneena. Minusta se on hassua.

 8)

[Tuuk42]

Mielestäni ei ole mitänä ideaa tehdä kaikille kuville/piirtäjille omaa ketjua. Kuvat vain hukkuisivat entistä pahemmin kuin yhden tai kahden ketjun sijasta olisi 150.

Jonkinlainen albumijärjestelmä voisi olla parempi.


Kritiikistä:

Kaksi asiaa harmittaa kaikkein eniten kun joku arvostelee teoksia. Joko se suruisan kuuluisa:"Ihan kiva" tai sitten "tämä nyt on täyttä p*skaa" ilman että perustelee mikä ko. teoksessa on niin poissapaikoiltaan.

Toki on hauskaa kun joku kehuu työtä hyväksi mutta kaikkein mieluiten kuulee kritiikin Hazartin esittämässä "hampurilaismuodossa", eli selitetään mistä pitää ja mistä ei ja miksi. Plus miten näitä asioita voisi parantaa.

[Markku Myllymäki]

Mielestäni ei ole mitänä ideaa tehdä kaikille kuville/piirtäjille omaa ketjua. Kuvat vain hukkuisivat entistä pahemmin kuin yhden tai kahden ketjun sijasta olisi 150.

Ei niitä 150:tä päivässä tule. Muutama, ehkä. Niin että ei siitä paniikkia synny.

Itse asiassa monessa muussa paikassa homma toimii juuri näin; en usko että täälläkään mitään vaikeuksia tulisi.

[Hanna]

Mielestäni ei ole mitänä ideaa tehdä kaikille kuville/piirtäjille omaa ketjua. Kuvat vain hukkuisivat entistä pahemmin kuin yhden tai kahden ketjun sijasta olisi 150.

Veit sanat suustani.

Kaksi asiaa harmittaa kaikkein eniten kun joku arvostelee teoksia. Joko se suruisan kuuluisa:"Ihan kiva" tai sitten "tämä nyt on täyttä p*skaa" ilman että perustelee mikä ko. teoksessa on niin poissapaikoiltaan.

En tiedä Kvaakin alkuajoista, mutta ainakaan omana aikanani en muista törmänneeni juurikaan tai lainkaan tuollaiseen "liukuhihnakommentointiin" täällä Kvaakissa. Ehkäpä kvaakkaajat ovat keskivertoa kaduntallaajaa kekseliäämpää porukkaa, koska täällä yleensä saa töilleen ihan kunnon rakentavaa palautetta. Hyviä ja oikeasti mietittyjä kehitysehdotuksia saa ainakin pari, etenkin jos itse vaivautuu ruotimaan muiden töitä hieman pintaa syvemmältä.

[Leo]

Syyllistyn usein "Ihan kiva" kommenttiin, mutta yritän aina heittää muutakin asiaa kaupan päälle. Syy tähän on se, että jos annan yhdelle kommenttia, niin pitäisin epäreiluna sitä että muut jäisivät ilman vaikkeivat "ihan kiva" kommentilla mitään tekisivätkään. Ainakin tietävät, että kuva on katseltu.

Syyllistynpähän myös usein Hazartin kertomaan juttuun, jossa muiden töistä löydetään virheitä , mutta omista töistä ei. Tämä johtuu siitä, etten voi virheilleni mitään vaikka tietäisinkin niistä, mutta jos joku minua taitavampi tekee saman virheen niin ajattelen, että hän osaa korjata sen.

[Tero Mäntylä]

Kvaakin kritiikissä minua ihmetyttää välillä se, että saa neuvoja, ohjeita ja virhehuomautuksia ihmisiltä, joiden omat työt ovat täynnä samanlaisia ja pahempiakin kömmejä. Tuntuu, että jotkut ovat aivan sokeita omille tekeleille, mutta suuria asiantuntijoita muiden töistä. En sano tätä pahalla, vaan vähän huvittuneena. Minusta se on hassua.

Väittäisin kyllä että se johtuu enemmän siitä että kun kritisoijalla on itsekin ongelmia jonkun asian suhteen niin niihin kiinnittää myös huomiota muiden töissä. Vastaavasti kritisoija on itse saanut hyviä neuvoja virheiden korjaamiseen (vaikkei siinä ole vielä onnistunut) että on jotain jota voi jakaa muillekin samasta ongelmasta kärsiville.

Olen kyllä törmännyt myös kriitikoihin joilla on paljonkin "asiantuntevaa" sanottavaa esimerkiksi sarjakuvasta mutta joilla ei oikeastaan ole mitään käsitystä sarjakuvan teosta.

Ehkä eniten minua risoo kritiikki jossa keskitytään teknisiin yksikohtiin ilman että on edes yritetty ymmärtää mitä kuvalla ajetaan takaa. Eniten tätä näkee valokuvauksessa.

[bgt]

Kvaakin kritiikissä minua ihmetyttää välillä se, että saa neuvoja, ohjeita ja virhehuomautuksia ihmisiltä, joiden omat työt ovat täynnä samanlaisia ja pahempiakin kömmejä. Tuntuu, että jotkut ovat aivan sokeita omille tekeleille, mutta suuria asiantuntijoita muiden töistä. En sano tätä pahalla, vaan vähän huvittuneena. Minusta se on hassua.

 8)

Minä varmastikin harrastan tätä.

Yhtä hyvin pystyn kommentoimaan, mitä Kimi Räikkönen teki väärin jossain vaiheessa, mutta en varmasti osaisi olla tekemättä samoja virheitä. Omissa töissäni tunnistan itsekin paljon virheitä, mutta silti toistan niitä. Yritän korjata tekniikkaani, mutta se vie aikaa. Jossain vaiheessa mielestäni ohimennen mainitsinkin, että paras kritiikki neuvoo, miten tekniikkaa voi parantaa, eikä ainoastaan kerro, mitä virheitä se aikaansaa. Tällaiseen kritiikkiin itse en monastikaan pysty.

Ja vanha viisaus: Ne, tekee, jotka osaa. Jotka ei osaa, opettaa. Ja jotka ei osaa opettaa, konsultoi.

[tertsi]

Syyllistynpähän myös usein Hazartin kertomaan juttuun, jossa muiden töistä löydetään virheitä , mutta omista töistä ei. Tämä johtuu siitä, etten voi virheilleni mitään vaikka tietäisinkin niistä, mutta jos joku minua taitavampi tekee saman virheen niin ajattelen, että hän osaa korjata sen.

On ihan luonnollista löytää toisen töistä virheitä vaikka itse tekisi vielä pahempia.

Ei trvitse osata tehdä kakkua, jotta voi sanoa, että kakku on pahaa.

[Wilpuri]

Periaatteessahan kritiikki tulee useimmiten taholta, joka ei itse osaa tehdä asioita paremmin. Esim. elokuvakriitikot kovaan ääneen lyövät elokuvaa lokaan, mutta tuskin osaisivat itse tehdä paljoakaan Ere Kokkosen oksennuksia hienompia tekeleitä. Tai musiikkikriitikko haukkuu Dream Theaterin uuden lätyn, mutta ei varmasti itse hallitse instrumentteja yhtä hyvin...

[Kapteeni Kenguru]

En ole koskaan oppinut ymmärtämään kriitikoita.

Vaikka joku viisas onkin sanonut että "se tekee kuka osaa. Kuka ei osaa, on kriitikko".

Tottahan nyt kuka tahansa osaa ottaa vaikkapa toisen tekemän sarjakuvan ja kaivella siitä kaikki ne virheet mitä löytyy, sekä myöskin mainita omat mielipiteensä mistä ei pitänyt.
Toisten arvosteleminen on aina niin kirotun helppoa, mutta moni taas ei koskaan kykene rehelliseen itsekritiikkiin. Vaikka juuri näitten muiden haukkujien olisikin eniten syytä tutkia vähän itseään ja käytöstään.

Kenelle niitä sarjakuvia muuten tehdään? Ehkä osaksi itselle, mutta myös lukijoille.
Eli tämä lukijakunta äänestää lompakoillaan, mikä sarjakuva on hyvä ja mikä täyttä skeidaa.
Usein kriitikoiden ja yleisön mielipiteet menevätkin ristiin.
Mutta oikeastaan enemmän kuin kriitikoita, ihmettelen ihmisiä jotka antavat toisen ihmisen yksittäisen mielipiteensä vaikuttaa valintoihinsa.
"Joo mä luin että Hämähäkkimies -leffa on ihan paska, ei sitä lehteäkään varmaankaan kannata lukea. Muumeja taas on kriitikotkin kehuneet, ostetaanpa Muumilehti".

Itse yritän välttää muitten arvostelua, en saa kiksejä siitä että musertaisin jonkun toisen itsetuntoa. Tosin joskus on pakko olla suorapuheisempi ja esim. sanoa että "toi taitaa olla trolli" mutta tämä ei enää kuulu oikeastaan sarjismaailmaan.
Myöskään en ole kovin ihastunut ajatukseen laittaa omia kotisarjojani vaikkapa tänne näytille.
Kyllä sen toki kestää jos joku puoliammattilainenkin sanoo ettei sinulla ole tuo tekniikka vielä ihan hallussa, mutta jos kaikenmaailman teinihäiriköt pääsevät "arvostelemaan" sitä ihan paska -kommenteillaan niin siihenpä saattaa loppua sekin harrastus.

[P-S]

Periaatteessahan kritiikki tulee useimmiten taholta, joka ei itse osaa tehdä asioita paremmin.

Mutta entä sitten? Kai minullakin on oikeus muodostaa mielipide musiikista, vaikken osaa soittaa kitaraa kovinkaan hääppöisesti.

[Wilpuri]

Kai minullakin on oikeus muodostaa mielipide musiikista, vaikken osaa soittaa kitaraa kovinkaan hääppöisesti.

Toki. Tuo ei ollutkaan pointtini. Pointtini oli juuri se, että jotakin voi arvostella vaikka ei itse olisikaan kyseisen alan taitaja.

Kritiikissäkin voidaan mennä överiksi. Nykyään esim. monet elokuvakriitikot tuntuvat olevan niin täynnä omaa näkemystään, että viljelevät mielipiteitään universaaleina totuuksina.

Sokea uskominen kritiikkiin on kuitenkin typerää jo siksi, että kriitikot ovat usein vahvasti eri mieltä keskenään. Otetaan esimerkki elokuvista. Edesmenneessä Allakassa elokuva-arvostelija antoi Pitch Black -elokuvalle kaksi tähteä. Jossain vaiheessa arvostelija vaihtui ja samainen leffa sai yllättäen viisi tähteä! Toisen roska on siis toisen aarre.

Sarjakuvien puolelta esimerkiksi voidaan ottaa Ylivertaiset. osa vihaa ja osa rakastaa. Osa (kuten minä) pitää sitä ihan kivana trikoosankarien seikkailuna. Mikä mielipide on se paras? Onko joku näistä se ehdoton totuus? Onko joku näkemyksistä jotenkin "ammatillisempi" tai "uskottavampi"?

Yksittäisiä piirroksia on sinänsä helppo kritisoida, että vähänkään realismiin pyrkivästä teoksesta voi kertoa virheet joita on tehty. Jos kuitenkin liikutaan tyylitellymmässä suunnassa, niin homma menee vaikeaksi. Onko nopea söherrys ruma vai alkuvoimainen? Riippuu varmaan siitä, että keltä kysytään ja kuka sen on piirtänyt. Onko pelkistetty parilla viivalla piirretty kuva yhtä hieno tai "arvokas", kuin huolella nysvätty pikkutarkka piperrys?

Tuntuu taas siltä, että alan toistaa kaikuna itseäni ja muita, joten päätän tämän tähän. Hyvää yötä.

[Paalujuntta-S.]

Kritiikkien lukeminen on siinä mielessä salatiedettä, että kriitikosta täytyy tietää jotakin ennen kuin hänen kritiikkejään uskaltaa ottaa vakavasti.

[Markku Myllymäki]

Kritiikkien lukeminen on siinä mielessä salatiedettä, että kriitikosta täytyy tietää jotakin ennen kuin hänen kritiikkejään uskaltaa ottaa vakavasti.

Tuo pätee kaikkeen kommunikaatioon...  

[bgt]

Kritiikkien lukeminen on siinä mielessä salatiedettä, että kriitikosta täytyy tietää jotakin ennen kuin hänen kritiikkejään uskaltaa ottaa vakavasti.

Tuo pätee kaikkeen kommunikaatioon...  

...miksi olikin mieluista tavata Hazartia ja Foxtrotia eilen livenä CCC:ssä. Teron jo entuudestaan tunsinkin. Ja toivottavasti se tyttökin (nimenmuistajien aatelia täällä...) ilmestyy tänne Kvaakkiin. Kovasti ainakin mainostettiin.