Kyllä lehdet tosiaan on kiinnostuneita oman paikkakunnan sarjakuvakuulumisista. Stripeistä niillä vaan ei ole varaa oikeen maksaa. Itse olen kirjoittanut lehtiin muutamia sarjis-juttuja. Jyväskylässä asuessa silloin ilmestyneeseen, pieneen Vastin - lehteen ja Siilinjärvellä ollessa Savon Sanomille. Kyse myös siitä, että löytää sen oikean tavan myydä juttunsa lehteen (ja se ainoa oikea tapa on henkilöiminen!). Noin yleisesti ottaen, siitä tuntuisi lohkeavan leipä vähän helpommin kuin sarjakuvien tekemisellä - olettaen tietenkin, että saa juttunsa myytyä.
Aviisin (ylioppilaslehti) pt Tampereella tosiaan oli sanonut että ei isoja sarjisjuttuja perättäisiin nuemroihin. Suomisen Janne kirjoittaa siihen, kun Johanna (emmuista sukunimeä) lopetti vast'ikään duuninsa lehdessä. Aina kannattaa muistaa Sauli Pesosen kritiikit Kalevassa, vaikka vähemmän olen niitä lukenut. Kirjavälitys kasaa jotain ihme lehteä jossa on lastenkirjakritiikkileikkeiden (hiano pitkä sana tuli!) joukossa myös sarjisjuttuja. Moinen moniste on luettavissa ainakin meidän kaupunginosan kirjastossa. Jouni Hokkanen kirjoittaa TV-maailmaan, vai pitäisikö sanoa laatii lyhyitä arvioita/esittelyjä. Vesa Sisättö taas tekee Vihreään lankaan. Muistakaa myös YleX:n Ruutujätkä.
Kritiikin kirjoittamiseen on täällä lausuttu mainioita ohjeita. Paras, ja muualta lukemani/kuulemani on kuitenkin se, että teos pitäisi arvioida teoksen ja sen tekijän lähtökohdista (ja ehdoilla). Ei sen perustella millaisen teoksen kriitikko itse olisi aiheesta sorvannut, tai mikä kriitikkoa kiinnostaa. Vaikeetahan tää on, kun pitää niitä spoilereitakin varoa ja silti olla ymmärrettävä. Tekijän persoona - teos - kriitikon persoona - kritiikki - lukijan persoona, ja jokaisen viivan paikalla mahoton määrä kohinaa.
Mielenkiintoista keskustelua on muuten käyty pian kuukauden verran HS:ssa ja telkkarissa. Aiheena kirjallisuusarviot ja -palkinnot, käynnistimenä toimi kirjailija Siekkisen suikkari(?). Puhuttaisko me Pystysestä?! (vaatinee uuden säikeen...)
