Punaparta (Hubinon & Charlier)

[Sampsa Kuukasjärvi]

Myrskyaaltojen tyynnyttäminen öljyn avulla edes pienellä alueella tuntuu minusta aivan mahdottomalta, sillä eihän öljy voi pysäyttää tuulta ja kilometrien aikana syntynyttä aaltojen liike-energiaa. Sitä en toki epäile, etteikö tuota kikkaa olisi 1700-luvun purjelaivoilla oikeasti käytetty. Uskon, että ehkä öljy voi oikeasti tasoittaa pieniä aaltoja ja pyörteitä.

Öljyn kaatamista muuten käytetään jopa kahdesti tässä kolmoskirjassa, sivuilla 11 ja 74. Kokoelman seikkailuissa esiintyy useita muitakin toistuvia asioita: mm. laivan vuodon tilkitseminen ruumassa (s. 12 ja 108), sama latinankielinen sananlasku, joskin tarpeettomasti kahdella eri suomennoksella (s. 71 ja 120), katkaistujen kahleiden tai kalterien naamiointi (s. 32 ja 138), Kolmijalan ja Baban helppo tunnistettavuus (s. 39 ja 110) ja tietenkin laivojen miehistöjen kapinat.

[Garwin]

Öljyn kaataminen mereen aaltojen tyynnyttämiseksi on ikivanha konsti, joka on tunnettu jo ainakin Aristoteleen ajoista (350 eKr). Jo hyvin pieni määrä öljyä (muutama litra tunnissa) voi tehokkaasti rauhoittaa aallot isolta alueelta laivan ympäriltä. Lähes näihin päiviin saakka ovat monien maiden höyrylaivat ja pelastusveneet jopa lailla määrätty varustautumaan pusseilla, tai säiliöillä jotka hitaasti valuttaisivat öljyä mereen hätätilanteessa. Esimerkiksi USA:n merenkulkulaitoksen koulutusmanuaali sisällytti myrskyöljyn pelastusveneiden yleisten varusteiden luetteloon ja Brittien "Merchant Shipping Act" vuodelta 1894, joka koski em. säiliöitä aluksissa, oli voimassa aina vuoteen 1998 saakka. - Netissä on paljon tieteellisiä artikkeleita myrskyöljyn tehosta. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että lentokoneet voisivat pudottaa mereen vaarattomia öljyn kaltaisia pinta-aktiivisia aineita jotka voisivat estää jopa rannikkoa uhkaavan hurrikaanin muodostumisen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Garwin: Kiitos. En olisi arvannut, että tuo on noin vanha kikka ja että sitä käytetään yhä.

En muutenkaan tiedä mitään merenkulusta. Esimerkiksi laivatyyppien priki, kaljuuna, fregatti ja korvetti erot ovat minulle usvaa. Tässä uudessa kokoelmassa taisin törmätä uuteen kirjassa selittämättömään sanaan ”redi”, joka on jokin sataman alue. Tämä pihallaolo ei kuitenkaan aittaa, vaan päinvastoin kaikkia näitä sanoja on mukava nähdä, koska ne luovat eksoottista tunnelmaa!

[Garwin]

Totta SK, nämä kirjat ovat todella mielenkiintoisia myös historiallisessa mielessä. Itse yritin jäljittää netistä kakkoskirjassa (Kapteeni vailla nimeä) s.101 mainittua M. de Sullyn säveltämää "Rangaistusvankien marssia", jota soittajat soittivat kaleerin lähtiessä Toulonin satamasta, mutta turhaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla sävel samalla kun katsoo tuota kirjan kuvaa.

Usein sanotaan että laivat ovat redillä (redi, reti, roadstead (engl)). Redi on suojainen ankkuroitumisalue sataman edustalla. Laivat esimerkiksi odottavat redillä ankkurissa vuoroaan päästäkseen satamaan (laituriin) purkamaan, tai lastaamaan lastia/matkustajia. Purjelaivojen aikaan redillä voitiin myös odottaa ankkurissa sopivaa tuulta ennen matkaanlähtöä. Laivat on myös määrätty seisomaan karanteenissa redillä jos niillä on havaittu tarttuvia tauteja. Siellä oleminen on myös halvempaa kuin itse satamassa. Redi voi olla avoin, tai suojattu ihmisten rakentamalla aallonmurtajalla, tai se voi olla esim. luonnon muodostama lahti jonka pohjukassa on itse satama. Redillä tuulet eivät yleensä pääse tempomaan ja vahingoittamaan ankkuroituja laivoja. Kaikki ovat nähneet kuvia, joissa sataman edustalla on valtavasti laivoja. Ne ovat redillä.

https://www.flickr.com/photos/uwebkk/47926591642

 

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitos redin selityksestä, Garwin. Et selvästikään ole maakrapu!

Totta SK, nämä kirjat ovat todella mielenkiintoisia myös historiallisessa mielessä. Itse yritin jäljittää netistä kakkoskirjassa (Kapteeni vailla nimeä) s.101 mainittua M. de Sullyn säveltämää "Rangaistusvankien marssia", jota soittajat soittivat kaleerin lähtiessä Toulonin satamasta, mutta turhaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla sävel samalla kun katsoo tuota kirjan kuvaa.

Itse asiassa tuosta sävelmästä on kysytty netissä enkuksi, ja linkki erääseen kuunneltavaan marssiin annetaan tuolla. Sen nimi on Marche des forçats des galères, ja säveltäjä kuulemma on Jean-Baptiste de Lully. (EDIT: J-B. Lully on kuuluisa säveltäjä, joka eli vuosina 1632 - 1687. Todennäköisesti hän on tuo ”M. de Sully” kun kerran kaleeritkin mainitaan tuossa marssin nimessä ja kun Punaparran ruudussa sanotaan kuuluisaan henkilöön viitaten "...jonka ammoin sävelsi itse M. de Sully".)

En löydä haulla muuta merkittävää M. de Sullyä kuin 1100-luvun piispan, joka aloitti Notre-Damen rakentamisen, mutta hän ei vaikuta olleen mikään säveltäjä.

Näissä on historiaa. Kun luin kakkoskirjaa, muistan, että sivulla 102 tarkistin, onko Marseille todella foinikialaisten perustama.

Aavelaivan ensimmäisen ja toisen tarinan kapteeni Henry Morganhan on oikea historiallinen merirosvo (tarkemmin sanottuna hän oli Englannin hallituksen valtuuttama kaappari). Kuitenkin hänen aluksensa nimi, Tulimaan aarteensa ja hänen kuolemansa ovat täysin keksittyjä Punapartaan.

[Garwin]

Itse asiassa tuosta sävelmästä on kysytty netissä enkuksi, ja linkki erääseen kuunneltavaan marssiin annetaan tuolla. Sen nimi on Marche des forçats des galères, ja säveltäjä kuulemma on Jean-Baptiste de Lully. (EDIT: J-B. Lully on kuuluisa säveltäjä, joka eli vuosina 1632 - 1687.

No tuo se varmaan on, kiitos. YouTube on kyllä mainio systeemi. Jean-Michel Charlier on vähän muuttanut nimeä jostain syystä. Itse päädyin ja hakoteille Monsieur de Sullyn kanssa, enkä onnistunut kääntämään "Google kääntäjän" kanssa ranskaksi tuota suomennettua marssin nimeä niin että se olisi löytynyt. Pääsin heti kaleerin kuvan kanssa oikeaan tunnelmaan. Mielikuvitusta tarvittiin enää luomaan laivan ja airojen narinat, soutajien ähkäisyt, veden loiske ja lokkien huudot.

[Toni]

Kolmannen Punaparta-integraalin arvostelu nyt Tähtivaeltajablogissa:

https://tahtivaeltajablogi.com/2020/10/28/sarjakuvat-punaparta-aavelaiva/

"Jean-Michel Charlierin käsikirjoittama ja Victor Hubinonin piirtämä Punaparta on merirosvosarjakuvien aatelia."

[Sampsa Kuukasjärvi]

Toni kirjoittaa tuossa arvostelussaan: "Siitä voi aivan aistia myrskyn kourissa seilaavien purjelaivojen takilan natinan sekä kauhun, jota Karibian demoniksi kutsuttu hullunrohkea piraattikapteeni herätti Amerikan ja Euroopan väliä taittavissa kauppalaivoissa."

Myrskyn kuvaus tässä albumissa on todellakin vaikuttavaa. Ja on jännää, miten tämä sarjakuva muutenkin onnistuu nostattamaan lukijassa meritunnelmaa. Garwin kirjoitti äsken yhdestä ruudusta: "Mielikuvitusta tarvittiin enää luomaan laivan ja airojen narinat, soutajien ähkäisyt, veden loiske ja lokkien huudot." Lisäisin tuohon vielä meren tuoksun ja tuulen tunnun (laivojen viireistä päätellen tuulta on).

[kimurantti]

Hieman valoa tunnelin päässä, Egmontin julkaisukalenterissa oli merkintä 25.8.2021 Punaparta 4.

[Illodiini]

Hieman valoa tunnelin päässä, Egmontin julkaisukalenterissa oli merkintä 25.8.2021 Punaparta 4.

Jee!

[Lurker]

Hieman valoa tunnelin päässä, --

Pikemminkin purje horisontissa! Upeaa, että sarja jatkuu.

[Darth Mika]

Eli tulisikohan tuo Punaparta 4 sopivasti sitten sarjakuvafestivaaleille, jos nyt semmoinen järjestetään ihan perinteisesti. Mutta hieno homma Egmontilta...kyllähän tässä alkaa pikkuhiljaa usko koko Hubinon-sarjan loppun saattamiseksi, mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

[Lurker]

Mustan Haukan loppu.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Hieman valoa tunnelin päässä, Egmontin julkaisukalenterissa oli merkintä 25.8.2021 Punaparta 4.

Mahtavaa! Suomalaiset ja tanskalaiset tekevät edelleen yhteistyötä.

[Janne]

Hianoo! Jokahan sitä ensi syksyksi ehtisi lukaasta tämän kolmannen integraalin .