Punaparta (Hubinon & Charlier)

[Hamilkar]

Ilmeisesti myynti ollut sitten riittävällä tasolla, kun saadaan tälle jatkoa, hienoa!

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ilmeisesti myynti ollut sitten riittävällä tasolla, kun saadaan tälle jatkoa, hienoa!

Ilmeisesti. Painosmäärät ovat pieniä, mutta kahden maan yhteistyössä on voimaa. Tanskalainen kustantamo kirjoitti Punaparrasta 12.11. Facebookiin tänne seuraavan päivityksen:

”Punaparta. Sarja, joka oli kiikun kaakun, mutta voitti ongelmat. Niin kauan kuin voimme painaa yhdessä Suomen kanssa, sarja on kohtuullisen taattu julkaisu. Kolme kirjaa on julkaistu, ja neljäs tulee ensi vuonna. Painoimme hyvin pienen painoksen, joten se ei ole sarja, jonka ostamisessa kannattaa viivytellä. Esimerkiksi (tanskankielisistä) kirjoista 1 ja 2 ei ole jäljellä monia kappaleita. Sarja, jota aiomme jatkaa tulevina vuosina.”

Kun tiedän, että sarja jatkuu, ostan hyvillä mielin lahjaksi pukin konttiin ylimääräisen kolmoskirjan. Mielestäni näiden kirjojen ilmestymistahti on nyt juuri sopiva.

[wilpå]

Kun tämän ketjun 2006 aloitin en osannut aavistaa että neljätoista vuotta myöhemmin Punaparta sarjakuva elää ja voi hyvin ja neljännestä integraalista on jo sovittu.
Kun vielä saadaan Ritari Ardentista integraalisarja ei riemulla enää ole rajaa🥂🥂🍾

[Curtvile]

Tommi Aitio Salon seudun Sanomien kulttuurisivujen ( molemmat kaksi) jutussa Joulupaperista kääriytyy esiin täsmävalittu Kirjapaja 19.12.2020 mainitsee kohdassa kummilapselle romaani kuvilla Punaparta - Aavelaivan ainoana.

Tavallaan kiva mutta toisaalta

Jos nykynuorisoa on vaikea saada lukemaan kirjallisuutta, avuksi kannattaa ottaa niin kutsuttu graafinen romaani eli proosateoksen mittoihin venytetty ja romaanin kerronnallisia keinoja hyödyntävä sarjakuvateos

Ja lopun (viesti likipitäen lainaa 20-30% tekstistä)

Punaparta koostuu kolmesta erillisestä seikkailusta,jotka toimivat yhdessä ja erikseen luettuina - todellista matalan kynnyksen kaunokirjallisuutta

ovat enemmän minun mielestäni kehuja tyyliin aviomieheksi hakkaa kumman vähän puolisoaan.

Kai kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.

[Hamilkar]

Tommi Aitio Salon seudun Sanomien kulttuurisivujen ( molemmat kaksi) jutussa Joulupaperista kääriytyy esiin täsmävalittu Kirjapaja 19.12.2020 mainitsee kohdassa kummilapselle romaani kuvilla Punaparta - Aavelaivan ainoana.

Tavallaan kiva mutta toisaaltaJa lopun (viesti likipitäen lainaa 20-30% tekstistä)ovat enemmän minun mielestäni kehuja tyyliin aviomieheksi hakkaa kumman vähän puolisoaan.

Kai kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.

Veikkaukseni on, että 80 % tämän kirjan (itselleen) hankkineista lienee hyvinkin täysi-ikäisiä. Toisaalta voihan kummilapsikin olla aikuinen? Ei kai se lopu, kun täyttää 18? Eihän?

[Darth Mika]

Veikkaukseni on, että 80 % tämän kirjan (itselleen) hankkineista lienee hyvinkin täysi-ikäisiä. Toisaalta voihan kummilapsikin olla aikuinen? Ei kai se lopu, kun täyttää 18? Eihän?

Ainakin meikäläisellä Kummisedän pesti on elinikäinen!
Johtuu siitä, että omat kummit oli samasta perheestä ja kun mutsi ja faialle tuli avioero kun olin 7 vanha, niin nämä kummit ei enää pitänyt yhteyttä...olivat isän puoleista sukua.
Silloin jo pienenä päätin, että meikä on kummina syntymästä, aina siihen asti kun meiläläisellä henki pihisee.

Hitto olenko mä taas mennyt asian vierestä. Olen toivoton tapaus!

No joo Punaparran lukija kunta on 70-80-luvulla eläneitä lapsia ja ehkä vähän vanhempiakin suurimmaksi osaksi!

[Lamppu]

Tommi Aitio Salon seudun Sanomien kulttuurisivujen ( molemmat kaksi) jutussa Joulupaperista kääriytyy esiin täsmävalittu Kirjapaja 19.12.2020 mainitsee kohdassa kummilapselle romaani kuvilla Punaparta - Aavelaivan ainoana.

Tavallaan kiva mutta toisaaltaJa lopun (viesti likipitäen lainaa 20-30% tekstistä)ovat enemmän minun mielestäni kehuja tyyliin aviomieheksi hakkaa kumman vähän puolisoaan.

Kai kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.

Sarjakuvat harvoin pääsevät näkyvästi kulttuurisivuilla esille, joten tosiaan kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.  Toivottavasti Tommi Aition markkinoinnin suorasanainen lahjasuositus päätyy edes muutamaan pukinkonttiin ja saattaisi uusia lapsia/nuoria sarjakuvien äärelle. Ja saattaa sitä joku isä/kummisetäkin innostua lukemaan.

Yleensähän sarjakuvien lukeminen päättyy siihen kun Aku Ankka vaihtuu Tekniikan Maailmaan.

Sarjakuville ei levikkiä saa elleivät ne ole Prismojen ja Citymarkettien valikoimissa.

t. 60+

[Marika Oksa]

Kvaakin etusivulla on ilmestynyt arvostelu uusimmasta Punaparta-integraalista, Aavelaivasta: https://www.kvaak.fi/28562/2020/12/28/charlier-hubinon-punaparta-aavelaiva/ .

Kuten jutussa mainitsen, tämä kolmas osa nousi omaksi suosikikseni näistä jo ilmestyneistä Punaparroista.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Marika: arvostelussasi on hienosti tavoitettu kirjan tunnelma ja poimittu tarinoiden keskeisiä aineksia. Tuossa Tulimaan merikuvauksessa on sitä jotakin, vaikka koko sarjakuva on aito klassikko. Minustakin kolmoskirja on paras, mutta tosin ensimmäinen kirja on yhtä hyvä.

Kaverini, joka sai Aavelaivan joululahjaksi, kommentoi, että sen kertomus oli niin jännä ja laivat niin uljaita, että kokoelma oli pakko lukea kertarykäisyllä kannesta kanteen.

[Marika Oksa]

Kaverini, joka sai Aavelaivan joululahjaksi, kommentoi, että sen kertomus oli niin jännä ja laivat niin uljaita, että kokoelma oli pakko lukea kertarykäisyllä kannesta kanteen.

Joo, minulle kävi hieman samoin eli kahta ensimmäistä seikkailua lukiessa meni reilusti pikkutuntien puolelle eräänä sunnuntaina, kun ei vaan malttanut lopettaa lukemista. Espanjalainen ansa oli pakko jättää seuraavaan iltaan, maanantaiaamu lähti jo ilman sitäkin liian vähillä yöunilla käyntiin. 

[Lurker]

Joo, minulle kävi hieman samoin eli kahta ensimmäistä seikkailua lukiessa meni reilusti pikkutuntien puolelle eräänä sunnuntaina, kun ei vaan malttanut lopettaa lukemista. Espanjalainen ansa oli pakko jättää seuraavaan iltaan, maanantaiaamu lähti jo ilman sitäkin liian vähillä yöunilla käyntiin. 

Punaparta-albumeissa tarinan rytmitys on erikoinen niin, että tarinakaaressa on hurjia huippuja vaikka kuinka mutta sitten loppu tulee aina yllättäen, vähän selitellen. Toimii silti hyvin näinkin, sillä jännittävät käänteet tempaavat mukaansa täysillä.

Victor Hubinon oli pirun hyvässä vireessä näihin aikoihin. On nähtävissä jopa jonkinlaista taiteellista rohkeutta tämän tasaisen suorittajan töissä! Hienoja ruutuja on paljon.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Punaparta-albumeissa tarinan rytmitys on erikoinen niin, että tarinakaaressa on hurjia huippuja vaikka kuinka mutta sitten loppu tulee aina yllättäen, vähän selitellen. Toimii silti hyvin näinkin, sillä jännittävät käänteet tempaavat mukaansa täysillä.

En ollut ajatellut tätä asiaa, etenkään lopun selittelyä. Pitääpä tutkailla. Totta, että tarinan loppuminen yllättäen hyppäsi vähän silmille Aavelaiva-kirjan kaksiosaisessa seikkailussa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Seikkailun lopussa aarteen löytymistä ei ollenkaan jäädä hehkuttamaan, vaikka aarre on suuri ja vaikka sen saaminen oli monen vaaran ja arvoituksen selvittämisen takana. Myöskään sankarit eivät esim. kerro, miten he aikovat käyttää osuutensa rikkauksista. Ericin kohdalla tämä kiinnostaisi lukijaa, koska juuri ennen seikkailua hän oli Ranskassa köyhä ja työtön.

Näyttää siltä, että Charlier päästi tämän tarinan juonen rönsyilemään liikaa, ja hänelle tuli sitten mahdoton kiire lopettaa seikkailu, vaikka hän sai luvan mennä tarinassa muutaman sivun yli normaalin mitan. Näitä tarinoitahan ei alkujaan tehty albumeiksi, vaan nämä olivat jatkokertomuksia, kaksi sivua kerrallaan, joten albumin kokonaisuus taikka mitta saattoi karata kirjoittajan hyppysistä.

Tunnetustihan juuri jatkokertomusformaatin takia tapahtumien käänteitä koukkuina on Punaparrassa niin paljon. Ja hyvin koukuttavia koukkuja ne ovat!

[Anssi Rauhala]

Sivulle 91 ruutuun 3 on lipsahtanut väärä puhekuplateksti. Olisi kiva tietää, mitä siinä kuuluisi lukea. Anssi?

Pahoittelen pitkittynyttä poissaoloani, ja vastaan, vaikka asia lienee selvinnyt kauan sitten:

"Neula!... Kivinen neula!... Tuolla! Ulkopuolella!... Pukin sarvet!.. Sitä se siis tarkoitti!.. Eteenpäin, kaverit!... Aarre ei olekaan täällä!..."

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitos, Anssi! Tulostan sitaatin ja panen paperin kirjan väliin kyseiseen kohtaan.

MUOKSISTA: Kyseessä siis tämä (liitän kuvan) aarteenetsintäkohta Aavelaiva-kirjan sivulla 91. Kolmannen ruudun puhekupla on erehdyksessä sama kuin neljännen ruudun tekstilaatikon.

Hmm, harkitsin oikean tekstin muokkaamista kuvatiedostoon ja sitten kuvan tulostamista, mutta fontista ei tulisi oikean näköinen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mustan Haukan lopun pitäisi ilmestyä 25.8. Odottaessa tässä alkaa taas nousta Puna-kuume!