Punaparta-albumeissa tarinan rytmitys on erikoinen niin, että tarinakaaressa on hurjia huippuja vaikka kuinka mutta sitten loppu tulee aina yllättäen, vähän selitellen. Toimii silti hyvin näinkin, sillä jännittävät käänteet tempaavat mukaansa täysillä.
En ollut ajatellut tätä asiaa, etenkään lopun selittelyä. Pitääpä tutkailla. Totta, että tarinan loppuminen yllättäen hyppäsi vähän silmille Aavelaiva-kirjan kaksiosaisessa seikkailussa.
[spoiler]Seikkailun lopussa aarteen löytymistä ei ollenkaan jäädä hehkuttamaan, vaikka aarre on suuri ja vaikka sen saaminen oli monen vaaran ja arvoituksen selvittämisen takana. Myöskään sankarit eivät esim. kerro, miten he aikovat käyttää osuutensa rikkauksista. Ericin kohdalla tämä kiinnostaisi lukijaa, koska juuri ennen seikkailua hän oli Ranskassa köyhä ja työtön.[/spoiler]
Näyttää siltä, että Charlier päästi tämän tarinan juonen rönsyilemään liikaa, ja hänelle tuli sitten mahdoton kiire lopettaa seikkailu, vaikka hän sai luvan mennä tarinassa muutaman sivun yli normaalin mitan. Näitä tarinoitahan ei alkujaan tehty albumeiksi, vaan nämä olivat jatkokertomuksia, kaksi sivua kerrallaan, joten albumin kokonaisuus taikka mitta saattoi karata kirjoittajan hyppysistä.
Tunnetustihan juuri jatkokertomusformaatin takia tapahtumien käänteitä koukkuina on Punaparrassa niin paljon. Ja hyvin koukuttavia koukkuja ne ovat!
