Punaparta (Hubinon & Charlier)

[Janne]

Integraali 2 luettu. En valita yhtään paperista ja väreistä. Jälki oli siistiä. Mutta olipa huono se ensimmäinen seikkailu: tarinassa oli enemmän aukkoja kuin reikäjuustossa. Mutta kaksi muuta osaa olivat hyviä. Tuli mieleen, että aivan kuin Blueberry merillä. Samantyylisiä käänteitä kummassakin, ja ajaudutaan jatkuvasti syyttömänä ojasta allikkoon.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mutta olipa huono se ensimmäinen seikkailu: tarinassa oli enemmän aukkoja kuin reikäjuustossa. Mutta kaksi muuta osaa olivat hyviä. Tuli mieleen, että aivan kuin Blueberry merillä. Samantyylisiä käänteitä kummassakin, ja ajaudutaan jatkuvasti syyttömänä ojasta allikkoon.

Ihan ketjun alkupäässä nimimerkki Nikopol kirjoitti Vainottu perillinen -tarinan kummallisesta aikajanasta. Se tarinahan on uudessa kokoelmassa eka juttu, nyt nimellä Kapteeni vailla nimeä.

Kieltämättä minuakin ihmetytti se, miten se nainen vaunuissa ennätti sankarien edelle, koska hän oli aiemmin kaukana takana, pahiksen linnassa. Puolustukseksi voi ehkä sanoa sen, että ekan harhautuksen jälkeen tekstilaatikossa lukee, että sankarit kiersivät suuren mutkan eli eivät suinkaan ratsastaneet lyhintä tietä Pariisiin. Ehkä he tekivät mutkia takaa-ajajien takia myös myöhemmin.

Tylyä minusta oli se, kuinka

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

sankarit tappoivat pahisaateliset ja poistuivat paikalta jäämättä selvittämään asioita majataloon.

En kyllä huomannut tuossa muita isompia aukkoja. Minusta myös tuo ensimmäinen seikkailu on kirjoitettu erittäin taitavasti ja mukaansatempaavasti.

Ekassa seikkailussa on blueberrymäinen niksi ainakin siinä kohtauksessa kun sankarit harhauttavat takaa-ajajat seuraamaan ratsastajatonta hevosta.

[Janne]

Ekassa seikkailussa on blueberrymäinen niksi ainakin siinä kohtauksessa kun sankarit harhauttavat takaa-ajajat seuraamaan ratsastajatonta hevosta.

Ja viimeisessä vähän samantyylinen, kun harhautetaan perässä tulevia laivoja.

Se, mikä näissä eniten tökki - todellakin vain aika vähän - oli, että

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

itse Punapartaa ei juuri edes näytetty

. Ei ihme, ettei näitä aikoinaan esim. Zoomissa julkaistu.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Se, mikä näissä eniten tökki - todellakin vain aika vähän - oli, että

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

itse Punapartaa ei juuri edes näytetty

. Ei ihme, ettei näitä aikoinaan esim. Zoomissa julkaistu.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ymmärrän, mutta sarjan päähenkilöhän on Eric. Alun jälkeen nimihenkilö usein vain vilahtaa.

??!! Nämä seikkailut olisi julkaistu Zoomissa sadan prosentin varmuudella, jos lehti vain olisi jatkunut, koska nämä kertomukset olisivat olleet järjestyksessä seuraavat ja ovat huippuseikkailuita. Lehdessähän ehdittiin juuri ja juuri julkaista Vainottu perillinen loppuun.

[Janne]

Zoom-albumeina kuitenkin julkaistiin sellaisia tarinoita, joissa oli itse Punapartakin näkyvässä roolissa.

[Culero]

Eric taitaa välillä olla liioitellun ritarillinen ja idealistinen. Hän on kuitenkin mielenkiintoinen hahmo kamppaillessaan isäkompleksin, väkivaltaisen merirosvokasvatuksen ja oikeudenmukaisuuden välillä. Punaparta taitaa olla enemmänkin sadistinen psykopaatti. Sellaisia hahmoja toki populaarikulttuuri on  tulvillaan.
Sarjakuvassa itseäni viehättää mm. purjehdus-ja sodankäyntiteknologia. Tekijät sijoittaneet tarinat jonnekin 1700-luvun alkuun ilmeisesti?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Zoom-albumeina kuitenkin julkaistiin sellaisia tarinoita, joissa oli itse Punapartakin näkyvässä roolissa.

Hän esiintyy toisessa Zoom-albumissa, mutta toisessa ei. "Karibian paholainen" on kuitenkin henkisesti läsnä sarjassa lähes koko ajan, vaikka ei esiintyisi fyysisesti: hän on läsnä ihmisten puheissa ja Ericin ajatuksissa sekä Ericin vastakohtana.

Sarjakuvassa itseäni viehättää mm. purjehdus-ja sodankäyntiteknologia. Tekijät sijoittaneet tarinat jonnekin 1700-luvun alkuun ilmeisesti?

Laivat, aseet ja rakennukset on piirretty ihailtavan tarkasti.

Kyllä. Ensimmäisessä integraalissa sarjan ihan ensimmäisessä ruudussa kerrotaan ajankohdaksi vuosi 1715. Eric on tuolloin muutaman vuoden ikäinen. Toisessa kokoelmassa ilmenee, että Ericin luultiin kuolleen vanhempiensa mukana Karibianmerellä 19 vuotta sitten, joten toka kirja tapahtuu 1730-luvun puolivälissä ja Eric lienee siinä noin 22 - 23-vuotias.

[Kaizzu]

Jess! Facebookissa tanskalainen kustantaja lupaa Punaparta 3:n ensi vuoden syksyksi. Käännökseni tanskasta:

Fantastinen uutinen! Molemmat julkaistut integraalit löytyvät hyllystä. Kakkososa on vielä lukematta, sillä yritän säästää sen joulunpyhiksi, jos vain pystyn odottamaan.

[Lurker]

Egmont hehkuttaa blogissaan: Punaparran komea paluu!

Jos esimerkiksi Bernard Cornwellin Uhtredit tai Sharpet uppoavat, niin Punaparran ja tämän ottopoika Ericin seikkailut ovat juurikin sinua varten. Ehkä tässä kohtaa on syytä lausua pieni varoituksen sana, sillä nämä kolme tarinaa ovat nimenomaan Ericin seikkailuja. Punaparta itse on enempi sivuroolissa. Dynaamista toimintaa riittää silti yllin kyllin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kivoja merellisiä kielikuvia ja innostava esittely tuolla blogissa. Ketjussa äsken puhuttu Ericin hyväuskoisuus mainitaan myös. Joo, Eric herkästi antaa juonittelijoille mahdollisuuden juonitella hänen päänsä menoksi.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Punaparta 2: Kapteeni vailla nimeä on nyt arvosteltu Kvaakiin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Zoom-albumeina kuitenkin julkaistiin sellaisia tarinoita, joissa oli itse Punapartakin näkyvässä roolissa.

Vielä sarjan ehkä väärästä nimestä - väärästä sikäli, että nimihahmoa ei näy yhtä paljon kuin Ericiä. Sarjakuvapoliisien Blueberry-keskustelussa tuli esiin, että Blueberry-sarjan alkuperäinen nimi oli Fort Navajo, mikä viittaa siihen, että käsikirjoittaja Charlierin mielessä sarjan tarkoitus oli alkujaan kuvata linnakkeen asukkaiden elämää. Blueberrystä kuitenkin tuli sarjan päähenkilö siksi koska hän oli niin suosittu Pilote-lehden lukijoiden keskuudessa. Tämä asia mainitaan täällä videon kohdasta 6:15 eteenpäin.

Olisiko Charlier samaan tapaan aikonut Punaparran alun perin Punaparta-sarjan päähenkilöksi ja nimennyt sarjan siksi hänen mukaansa, mutta Eric nousi päähenkilöksi, koska hänen kasvunsa antaa monipuolisemmin tarina-aiheita ja koska lukija myös samastuu häneen helpommin? Tosin sarjan nimi ei vaihtunut Punaparrassa toisin kuin Blueberryssä. Punaparta-nimi on kiistatta paljon vetävämpi ja merirosvomaisempi kuin olisi jokin ”Nuoren  Ericin seikkailut”.

[vekka_of_savo]

Uutta Egmontin integraalia lukiessa ei voi olla pohtimatta, että aika ei ole kohdellut Punapartaa yhtä suosiollisesti, kuin vaikkapa Alixia tai Blueberrya.

Hubinosta ei nyt saa Giraudia tai Martinia tekemälläkään, mutta myös Charlierin tarinointi on lähinnä kiperiä tilanteita ja ihmepelastumisia toisensa perään. Paljon lähikuvia toisiaan muistuttavista puhuvista päistä, jotka vääntävät lukijalle tapahtumia liiankin rautalangasta. Jatkotarinaformaatti alkaa nopeasti puuduttaa putkeen ahmittuna.

Nuoren Ericin hiukset ovat valkoiset, vaikka hän ei käytä peruukkia? Eipä häntä kyllä kultakutrisesta laivapojasta olisi muuten kasvonpiirteiden perusteella helposti erottanutkaan. 

[Lurker]

Itseäni taas miellyttää Puniksen "poikakirjamaisuus" ja vanhanaikaisten seikkailutarinoiden konventiot. Se täytyy myöntää, että tarinat saavat kirjaimellisesti tuulta purjeisiinsa, kun päästään aavoille ulapoille ja meritaisteluihin.

Hubinon ei todellakaan ole Giraudin veroinen taiteilija, mutta mies tuotti tasalaatua linjalta, oli ammattilainen, joka ei hutiloinut.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Sarja on selvästi vanhentunut teknisesti (selittelevä kerronta, samankokoiset ruudut ja puhtoinen piirros), mutta seikkailuna se ei ole vanhentunut lainkaan. Väittäisin, että seikkailugenressä tämä on omalla tavallaan täydellistä sarjakuvaa.

Alituiset kiperät tilanteet ja niistä selviäminen tosiaan kuuluu jatkosarjoihin. Itse jaksan lukea tällaista kerralla enemmänkin niin kuin luen myös esim. sanomalehtien vanhimpia Mustanaamio- ja Flash Gordon -jaksoja. Juonet ovat niin koukuttavia! Iso annos kerralla kyllä saa huomaamaan toistoa. Punaparta 2:ssa toistuu mm. petturi laivalla ja se, että auttaja heittää apuvälineen Ericin päähän ja se, että purje putoaa hyökkäävien vastustajien päälle.

Hubinonin piirrostyyli ihmisissä on kiistatta hyvin kaavamainen. Ehkä ripeä työtahti pakotti siihen?