Ankkalinnan Pamauksen numerossa 10 oli aiheena keräily ja osaltaan käsiteltiin myös hajoavaa pahanhajuista hapollista paperia. Lainaan jutustani tämän palan:
"Säilytys
Lehtien säilytys on melkoisen hurjaa touhua USA:ssa. Meillä Suomessa vartavasten sarjakuvien säilyttämiseen tehtyjä "Mylareita", erikoismuovista tehtyjä taskuja taitaa saada vain parista sarjakuvakaupasta. Puhumattakaan happovapaasta kartongista tehdyistä koteloista. Etenkin hyvin vanhojen lehtien kohdalla säilytysongelman tekee niiden oma paperi. Lehdet on painettu kovin hapokkaalle paperille ja juuri niiden hapokkuus tuhoaa ajan kuluessa niiden kuidut. Paperi muuttuu ruskeaksi ja haurastuu. Lehti hajoaa itsestään. Hapokas paperi ensin kellastuu ja muuttuu sitten ruskeaksi. Paperilla on myös selkeä tunkkaisen etikkainen tuoksu. Prosessi nopeutuu huonosta säilytyksestä johtuen. Paperin kuituihin sitoutunut happo vapautuu pikkuhiljaa muuttaen paperin ruskeaksi ja lopulta se alkaa murentua. Parhaiten tämä on näkynyt vanhoissa sanomalehdissä joita on säilytetty museoissa. Käytännössä tälle on vaikea kotikonstein tehdä mitään. Oikealla säilytyksellä prosessia voi ainoastaan hidastaa. Kuiva paikka ja viileä lämpötila on suositeltavin. Oikein pidettyinä lehdet säilyvät 70-100 vuoden ajan (kenties ylikin) haurastumatta. USA:ssa, missä keräily on iso bisnes, on olemassa sarjakuvalehtien restaurointipalveluita jotka korjaavat lehtien virheitä. Restaurointiin suhtaudutaan kuitenkin ristiriitaisesti. Pahimmillaan korjailu voi tehdä pikemminkin lisää tuhoa. Omatekoinen "restaurointi" on repeämien teippausta ja liimailua. Valitettavasti teipissä oleva liima tahraa lehden. Lopulta teippi kuivuu ja irtoaa jättäen tumman jäljen.
Ammattimaiset restauroijat tekevät hyvää jälkeä ja mm. kellastumista poistetaan kemiallisin valkaisuin. On myös kemiallisia keinoja, joila paperi muutetaan hapottomaksi. Työ on kuitenkin kallista ja aikaavievää.
Suomessa paperirestaurointia tehdään lähinnä vain museoissa, eikä sarjakuvien museorestaurointi ole kannattavaa, etenkään yksityishenkilöille. Museoiden restaurointikohteet ovat yleensä hyvin vanhoja käsikirjoituksia, karttoja ja nuotteja. Kannattaa myös muistaa että kun Suomessa vanhimmat sarjakuvalehdet ovat 1950-luvulta, Yhdysvalloissa lehtiä on julkaistu jo 1930-luvulta lähtien joten niiden kärsimät vauriot ovat suuremmat. Suomalaisissa lehdissä tuskin on vielä havaittavaa haurastumista.
Kotikonsteilla hapotonta paperia
Amerikkalaisella keräilijällä, Barks-fanilla ja sarjakuvakauppias John Nicholsilla on kuitenkin eräs kotikonsti tehdä paperi hapottomaksi. Hän ei takaa sen täydellisyyttä, mutta lainaan tähän tuon niksin.
Menetelmä on tarkoitettu lehdille, jotka ovat jo hieman alkaneet haurastua. Tarveaineet ovat styroksinen kookas kylmäkotelo, sellainen jossa pidetään eväsjuomat kylminä; kevyt puinen nuija, pieni kestävä muovipussi ja purkillinen ammoniumkloridikiteitä. Ammoniumkloridia pitäisi saada apteekeista ja ne näyttävät pieniltä valkoisilta kiviltä. Apteekkari voi joutua tilaamaan niitä. Tutummalta nimeltään aine on salmiakkia, puhtaassa muodossa. Sitten erittäin tärkeää: prosessi on hyvä tehdä ulkotiloissa. Ammoniumkloridin tuoksu on erittäin voimakasta, eikä sitä pitäisi hengittää. Ensiksi laitetaan vajaa kourallinen kiteitä muovipussiin. Puunuijalla hakataan kiteet karkeaksi jauhoksi, vrovaisesti muuten pussi voi mennä rikki. Jauhe asetetaan styroksiboksin pohjalle, yhteen kulmaan. Laatikon pohjalle asetellaan käsiteltävät lehdet, 1-20 kpl. Kemikaalien ei ole suositeltavaa olla kosketuksissa lehtiin. Laita kansi tiiviisti päälle. Anna olla yhden päivän ajan, jonka jälkeen kannattaa lehtipino kääntää ylösalaisin. Sitten annat lehtien olla vielä yhden päivän ajan tiiviisti suljetun kannen alla. Parin päivän jälkeen lehdet tuntuvat taipuvaisen notkeilta, melkein kuin kosteilta. Niissä on myös hyvin voimakas ammoniakin haju, jonka vuoksi niiden täytyisi olla vielä ulkona päivän pari tuulettumassa. Suomen sateinen kesä voi tosin estää tämän koko prosessin. Kiteistä vapautuva ammoniakki reagoi hapon kanssa neutralisoiden sen. Paperin happamuuden voi testata lakmuspaperiliuskalla. Niitä saa myös apteekista. Jos paperiliuska muuttaa väriään siniseksi, paperi on hapoton.
Tämä konsti vain niille, jotka omaavat vähän isomman nipun haurastumisvaarassa olevia lehtiä. Nichols itse on ollut menetelmään tyytyväinen. Käytettyä ammoniumkloridia ei pidä heittää roskiin tai viemäriin, vaan se tulee käsitellä ongelmajätteenä. Kemikaalin käyttöturvallisuustiedotteen voi saada apteekista, mutta esimerkiksi tämä linkki on hyvä:
http://www.isvet.fi/pdf2/MS000038.pdf Vaikka ammoniumkloridi onkin myrkkyä, on sitä salmiakkipastilleissa vain noin 5%, reilusti alle haitallisen määrän."
Lisäksi lehtien säilytyksestä kysyin keräilijänäkin tunnetulta Don Rosalta:
"K: Kuinka säilytät omaa sarjakuvakokoelmaasi? Mikä on ideaalitapa säilyttää sarjakuvalehtiä?
DR: Paras tapa säilyttää sarjakuvia tai aivan mitä tahansa vanhoja lehtiä on pitää niitä arkistolaatuisissa pahvisissa varastointikoteloissa suhteellisen tiiviisti pinottuina pystyasentoon kirjojen tapaan. Arkistolaatuinen tarkoittaa hapotonta pahvia. Säilytyspaikkana paras on viileä, hämärä tila jonka ideaalinen suhteellinen ilmankosteus on 50%. Lehtiä ei tosiaankaan ole tarpeellista, eikä oikeastaan edes pitäisi säilyttää muovisissa "comic bageissa" taustapahveilla tuettuina tai ilman. Aina kun joku kysyy näitä asioita olen innokas vastaamaan tähän kumotakseni moisen hupsun myytin. Nuo muovit ja taustapahvit ovat tarpeellisia silloin kun lehdet ovat esillä kaupassa jossa niitä liikutellaan jatkuvasti. Paitsi että muovitaskuista ei liiemmälti ole apua lehtien säilyttämisessä, ne saattavat jopa vahingoittaa niitä pidemmällä aikavälillä, koska ainakin halvimmissa on haitallisia kemikaaleja. Ei ole lainkaan huono ajatus pitää vanhempia lehtiä Mylar-taskuissa, vaikkakin kaikkein kalleimpien laatujen käyttö on turhaa. Pidän vanhimpia lehdistäni Mylites-pusseissa, jotka ovat Mylaria ohuempaa muovia, vain että niiden käsittely olisi helpompaa. Mutta nekin maksavat yli viisi senttiä kappaleelta, ja jos omistaa ison kokoelman tulee siitä aika pitkä penni siitäkin. Kannattaa muistaa että muovitasku ei säilö lehteä, ainoastaan suojaa sitä käsittelyltä jos se on kovin hauras. Sarjakuvat ainakin Amerikassa on useimmiten painettu halvalle paperille, joka hajoaa itsestään noin sadassa vuodessa vaikka se olisi kuinka hyvin säilötty. Se ei minua haittaa koska teen itsekin samoin aikanaan enkä siten ole enää asiaa murehtimassa. USA:n Kongressin Kirjastossa harvinaisia tai historiallisia teoksia säilötään kemiallisten kylpyjen ja kuivausten avulla, mutta saman tekeminen sarjakuvalehdille muuttaisi niiden alkuperäistä sisäistä kauneutta siinä määrin että samoin tein ne voisi mieluummin kuvata ja säilöä CD-levyille. Alkuperäisten sallittaisiin hajota pölyksi omia aikojaan."
Toivottavasti jaksoitte lukea.
Ja jep. AP 10 on loppuunmyyty. Muuten olisin tyytynyt vain mainostamaan ;-)
Timo