Merirosvo (Nicholas Grisefothin seikkailut 3) ei ole vielä päätynyt käsiini, mutta en muista kiinnittäneeni aiemmissa osissa huomiota painojälkeen.
Ronkoteuksen luettuani olen fanittanut Lukkarisen komeaa jälkeä, joka näyttää hyvältä myös Nicholas Grisefothin seikkailuissa. Ja onhan Ruusuvuoren tarina poikkeuksellisen herkullista, ei tällaista suomalaiskansallista materiaalia juuri näekään.
Suomalaisten historia, maailmankuva ja jokapäiväinen elämä on useimmille vieraampi kuin ulkomaanelävien vastaava taustahistoria, kiitos täydeltä laidalta ladatun kulttuurivyörytyksen.
Oivallista kyllä, mielikuvat näistä tarinoista ovat siihen malliin toimivaa sarjakuvaa, että siltäkin osin kaikki on kunnossa.