Siteeraan itseäni sarjakuvaakin aika ahkerasti ruotivasta blogistani:
. Lukkarinen on ansiokas pitkän linjan kuvittaja, joka ei sarjakuvan olemuksesta tajua hölkäsen pöläystä. Ja tämä on sentään jo hänen toinen julkaistu albuminsa! Oppityö olisi parempi tehdä ullakolla, ja pitää roskapönttö lähellä."
tai sitten neljäs albumi...
Kukas onkaan se jäykkä maalari joka teki kuvasarjan Arto Mellerin jostain tekstistä? Ihan hirveää Scheissea kovissa kansissa, lukematta jäi enkä edes pitänyt niistä sinänsä taidokkaista kuvista, vitun lipevää mainosgrafiikkaa. Sama nämä NYT-liitteen thaiteilijat Naisen kanssa, jösses mitä eunukkeja. Ilman Rossen kuvia paljastuu miten tylsiä ne tekstit on, lukematta on jäänyt sekin.
Ville Ranta (jota olen varmaan itsekin täällä joskus kritisoinut rumin sanankääntein) on minusta mainio esimerkki piirtäjästä joka ei ole teknisesti briljantti kuten joku Lukkarinen mutta se on parempi sarjakuvapiirtäjä. Sen sivut menevät luontevasti eteenpäin ja svengaavat parhaimmillaan kuin Lasse Mårtensson (edelleen Suomen svengaavin mies).
Tavallaan nämä ovat kyllä hauskoja kokeiluja kun tunnustetut taiteilijat alentuvat piirtämään sarjakuvia joita he halveksuvat ja sitten epäonnistuvat tavalla joka aiheuttaa myötähäpeää. Sarjakuvat ei todellakaan ole voima - vaan taitolaji
Outoa olen samaa mieltä ja täysin eri mieltä kanssasi. Tunnustetut taiteilijat ovat todistaneet etteivät osaa tehdä sarjakuvaa mm. Nyt liitteen kautta.
Ville Ranta tekee paljon, mutta uskallan silti olla eri mieltä laadusta.
Ei mies silti turha tekijä ole, ei vain minun makuuni.
Sarjakuvat ei myöskään ole määrä- tai kaverilaji. Kirjan sovitus on vaikeaa joka tapauksessa.
Lukkarinenhan on pääasiassa sarjakuvapiirtäjä. Eli itse tarina on jonkun käsialaa ja kuvitus/piirros Lukkarisen.
Fillarijutussa voi olla joku idea, mutta minä en sitä löytänyt.