"Merirosvo" on nyt tullut myyntiin ja piti tietysti hankkia. Käsittääkseni tämä on ensimmäinen Grisefoth-tarinoista, joka ei pohjaudu Ruusuvuoren romaaniin, vaan on itsenäinen käsikirjoitus. Varmaan kuitenkin Ruusuvuori on ammentanut inspiraatiota omasta "Itämeren merirosvot" -tietokirjastaan. Aiemmista osista poiketen alussa ei ole varsinaista aikakaudesta ja sen ilmiöistä kertovaa artikkelia, vaan hieman vähemmän tekstiä sisältävä hienosti kuvitettu kolmen sivun osio, joissa aikakauden tapahtumia ja ilmiöitä meillä ja muualla on kuvattu. Mielestäni tämä ratkaisu oli hyvä, koska on enemmän lähellä sarjakuvalle ominaista ilmaisua. Selkämyksen kirjaintyyppiä on muutettu (myös tekstin väri muuttui mustasta valkoiseksi). Selkämyksen taustaväri on edelleen punainen. Varmaankin uusi teksti erottuu paremmin kirjakaupan hyllyssä, mutta omassa hyllyssä se pikkaisen harmittaa.
Teos jatkuu siitä, mihin edellinen osa päättyi. Juonea enempää spoilaamatta tämä on ymmärrettävästi sangen merihenkinen teos. Erityisesti kiinnitin huomiota todella upeasti piirrettyihin keskiaikaisiin laivoihin. Pienoismalleja ja kuvia on varmaan tutkittu tarkkaan. Lukkarisen hieno piirrosjälki on jo aiemmista osista tuttua. Suomalaisille realistisen tyylin piirtäjille usein niin hankalat naishahmotkin on myös nyt piirretty huolellisemmin kuin aiemmissa osissa ja mielestäni paljon paremmin. Esim. Anni ei (onneksi) enää muistuta "Harmaan jumalan hetken" Eeviniä! Taistelukuvauksissa on paljon lähitilanteita, jotka ainakin minulle toi välillä vaikeuksia hahmiottaa kokonaistilannetta. Asusteiden ajanmukaisuuteen on näissä kiinnitetty selkeästi huomiota, mikä on hyvä juttu. Tästä näkökulmasta katsoen sivulla 55 ensiesiintymisensä tekevällä ritarihemmolla on vuonna 1300 selvästi vanhanaikainen kypärä, mutta ymmärrän taiteilijan kypärävalinnan sivun 59 "hupaisan" efektin luomisessa! Uusia mielenkiintoisia hahmoja esitellään, ruåtsalainen valeviikinkikin on hyvä, mutta haluaisin kuulla perimmäisen syyn hänen aikakauteen nähden oudoille (ja terveydelle vaarallisille) uskonnollisille mieltymyksilleen, joita albumissa Nicholas Grisefothkin ihmettelee. Kaiken kaikkiaan aivan loistava teos!
