On hienoa, että Raatteen tie sai hyvin näkyvyyttä julkisuudessa ja lähinnä pelkästään kehuvia arvioita. Albumin tarpeellisuutta voi perustella vähän samaan tapaan kuin uutta Tuntematonta sotilasta: uudet sukupolvet tutustuvat sen kautta aihepiiriin. Samaan tapaan kuin uusi Tuntematon sotilas myös Raatteen tie jätti minut kylmäksi, ja tarkoitan käsikirjoitusta - Lukkarisen piirrokset ovat kyllä hienoja ja tyyli aihepiiriin sopiva. Kun nuorena tuli kahlattua Kansa taisteli -lehdet ja sotakirjallisuuden eri lajityypit, Raatteen tien käsikirjoituksen kliseisyys häiritsee. Makro- ja mikrotasojen yhdisteleminen toi sarjakuvapuolelta mieleen Williamsin vuonna 1974 julkaiseman Toinen maailmansota -albumin, joka lapsena tuli puhkiluettua. Kansakunnan kamppailua kuvaavat eeppiset kertomukset eivät kuitenkaan enää innosta, vaikka väliin tuotaisiin Kansa taisteli -lehden yksilökertomuksia. Koivistojen ja Paretskoin Punainen kobra oli enemmän minun makuuni, vaikka toki tyylilajikin on toinen.