Hannu Lukkarisen sarjakuvat

[tertsi]

Ronkoteus valittu bdZoomin "viikon sarjakuvaksi".

http://bdzoom.com/85323/bd-de-la-semaine/«-ronkoteus-»-par-lukkarinen-et-paasilinna/

[Lurker]

Ronkoteus valittu bdZoomin "viikon sarjakuvaksi".

http://bdzoom.com/85323/bd-de-la-semaine/«-ronkoteus-»-par-lukkarinen-et-paasilinna/

Nyt kun katselin noita näytesivuja, niin tajusin tämän olevan kuin jatkoa vanhoille Antti Puuhaara -sarjakuville. Niissäkin on sekaisin suomalaista ihmesatua ja eksoottisia seikkailuja kaukomailla.

[Curtvile]

kuuluu kyllä toisaallekin kvaakkiin, mutta:


joo, formaatti on suunnattu sille väitetylle 98% väestöä eli on kovakantinen jostain käsittämättömästä syystä eikä itselleni Pekka Lehtosaari ole automaaginen laadun tae, vaan ehkä joo, usein ei.

Mutta jo pelkkä selailu sivusivuista meinaa saada haukkomaan henkeä.

Hannu Lukkarisen jälki on ohittanut massiivisen graafisen jykevyyden raja-aidat ja kulkee ihan omia latujaan.
Ajoittain rosoinen hyperkontrasti tekee tästä kyllä (julkaisumuodostaan huolimatta) pakollisen hankinnan.

[smaxx]

Lehtosaari / Lukkarisen Raatteen tie oli pakko hankinta jo aiheen takia, mutta yllätyinpä iloisesti toteutkksen tasosta ! Tarina oli historialle uskollinen ja tilannekuvakin tuli hyvin esille ( toisin kuin esim Dunkirkissä ). Kuvituksen graafinen taso on täysin maailmanluokkaa, ei tarvita mitään suomisarjan tasoitusta. Mustavalkokuvat öisistä lumisista taisteluista ovat henkeä salpaavia.

Tarina itsessään on tietysti mahtava, ja olisi elokuvaksikin helposti kovempi kuin jälleen uusi Tuntematon -filmatisointi. Pidin siitä, että tarinaan tuotiin myös Stalin mukaan, samoin tiedustelulentäjän tarina oli hyvä lisäys tuttuun tarinaan.

Raatteen tie on Suomen Thermopylain taistelu, ja aiheesta on paljon kirjoja tehty. Nyt saatiin myös todella hieno sarjakuvatoteutuskin. Kuulemma painos meni heti loppuun, en yhtään ihmettele, toivottavasti tämä saataisiin ihan prismoihinkin jakeluun.

Edit : ylläpidolle kiitos siirrosta oikeaan osoitteeseen 

[Darzee]

Raatteen tie tuli uniin saakka, kertoo Lukkarinen Ylellä.

[Gothicus]

Ilta-Sanomat otsikoi 24.10.2017: "Raatteen tie -sarjakuvasta tuli odottamaton menestys." Miten niin odottamaton? No ehkä lähtökohtaisesti niin on saattanut jossain mielessä ollakin. Mutta... Kiinnostava tarina, sekä laadultaan erinomainen ja väkevästi aiheeseen sopiva kuvitus, joten lopputuloksen kuuluukin olla menestys. Mielestäni tässä on toteutettu yhtälöä, jota sarjakuvantekijöiden - ja muidenkin - kannattaisi tarkastella jatkossa lähemmin ja analyyttisesti.

[STD]

Näin maallikkona ymmärtäisin sanan "menestys"  niin että tekijät ovat saaneet teoksen tekemiseen käyttämälleen ajalle muhkean rahallisen korvauksen. Jotta näin olisi, niin kai tuota on pitänyt myydä vähintään kymmenen tuhatta kappaletta. Hienoa, jos näin on käynyt.

[STD]

Jaa. Odottamaton menestys oli siis se, että eka painos myytiin loppuun kolmessa päivässä. Muistelisin, että ensimmäinen painos Raatteen tietä oli tuhat kappaletta. Siitä ei kahdelle tekijälle paljon heru, käsittääkseni.

Sinänsä hienoa että sarjakuva on saatu myytyä myös pariin muuhun maahan. Muutama maa vielä lisää, niin ehkä sitten voidaankin puhua menestyksestä ihan aikuisten oikeasti.

[Veli Loponen]

Jaa. Odottamaton menestys oli siis se, että eka painos myytiin loppuun kolmessa päivässä. Muistelisin, että ensimmäinen painos Raatteen tietä oli tuhat kappaletta. Siitä ei kahdelle tekijälle paljon heru, käsittääkseni.

En nyt yhtään tiedä sarjakuva-albumien tekijäpalkkioista, mutta olettaisin, että siellä on sama systeemi kuin kirjapuolellakin (etenkin Otavan kaltaisella isommalla kustantamolla). Näin tekijät ovat siis todennäköisesti saaneet varsinaisen palkkion, joka ei ole riippuvainen myynnistä. Myydyistä kappaleista tulee sitten tietenkin jonkin pisteen jälkeen provikkaa. Provikan osalta siis olettaisin, että tekijätkin voivat pitää albumia menestyksenä, jos tosiaan eka painos myytiin loppuun, koska sen pohjalta voi olettaa, että tosiaan saavat myös sitä provikkaa myydyistä kappaleistakin.

[STD]

Se on tietysti mahtavaa, jos mikä tahansa sarjakuva ja varsinkin kotimainen on menestys.

Mutta vuosien varrella on tullut luettua lehdistäniin niin paljon tyhjiä ylisanoja että kyynisyys hiipi väkisinkin pintaan. 

[Veli Loponen]

Mutta vuosien varrella on tullut luettua lehdistäniin niin paljon tyhjiä ylisanoja että kyynisyys hiipi väkisinkin pintaan. 

Joo, onhan se vähän surullista, että menestykseksi lasketaan 1000 kappaleen painoksen myyminen loppuun. Olisi paljon mukavampaa, jos perässä olisi yksi nolla lisää. Etenkin sarjakuvan kohdalla.

[jura]

On hienoa, että Raatteen tie sai hyvin näkyvyyttä julkisuudessa ja lähinnä pelkästään kehuvia arvioita. Albumin tarpeellisuutta voi perustella vähän samaan tapaan kuin uutta Tuntematonta sotilasta: uudet sukupolvet tutustuvat sen kautta aihepiiriin. Samaan tapaan kuin uusi Tuntematon sotilas myös Raatteen tie jätti minut kylmäksi, ja tarkoitan käsikirjoitusta - Lukkarisen piirrokset ovat kyllä hienoja ja tyyli aihepiiriin sopiva. Kun nuorena tuli kahlattua Kansa taisteli -lehdet ja sotakirjallisuuden eri lajityypit, Raatteen tien käsikirjoituksen kliseisyys häiritsee. Makro- ja mikrotasojen yhdisteleminen toi sarjakuvapuolelta mieleen Williamsin vuonna 1974 julkaiseman Toinen maailmansota -albumin, joka lapsena tuli puhkiluettua. Kansakunnan kamppailua kuvaavat eeppiset kertomukset eivät kuitenkaan enää innosta, vaikka väliin tuotaisiin Kansa taisteli -lehden yksilökertomuksia. Koivistojen ja Paretskoin Punainen kobra oli enemmän minun makuuni, vaikka toki tyylilajikin on toinen.