Hannu Lukkarisen sarjakuvat

[STD]

Näin maallikkona ymmärtäisin sanan "menestys"  niin että tekijät ovat saaneet teoksen tekemiseen käyttämälleen ajalle muhkean rahallisen korvauksen. Jotta näin olisi, niin kai tuota on pitänyt myydä vähintään kymmenen tuhatta kappaletta. Hienoa, jos näin on käynyt.

[STD]

Jaa. Odottamaton menestys oli siis se, että eka painos myytiin loppuun kolmessa päivässä. Muistelisin, että ensimmäinen painos Raatteen tietä oli tuhat kappaletta. Siitä ei kahdelle tekijälle paljon heru, käsittääkseni.

Sinänsä hienoa että sarjakuva on saatu myytyä myös pariin muuhun maahan. Muutama maa vielä lisää, niin ehkä sitten voidaankin puhua menestyksestä ihan aikuisten oikeasti.

[Veli Loponen]

Jaa. Odottamaton menestys oli siis se, että eka painos myytiin loppuun kolmessa päivässä. Muistelisin, että ensimmäinen painos Raatteen tietä oli tuhat kappaletta. Siitä ei kahdelle tekijälle paljon heru, käsittääkseni.

En nyt yhtään tiedä sarjakuva-albumien tekijäpalkkioista, mutta olettaisin, että siellä on sama systeemi kuin kirjapuolellakin (etenkin Otavan kaltaisella isommalla kustantamolla). Näin tekijät ovat siis todennäköisesti saaneet varsinaisen palkkion, joka ei ole riippuvainen myynnistä. Myydyistä kappaleista tulee sitten tietenkin jonkin pisteen jälkeen provikkaa. Provikan osalta siis olettaisin, että tekijätkin voivat pitää albumia menestyksenä, jos tosiaan eka painos myytiin loppuun, koska sen pohjalta voi olettaa, että tosiaan saavat myös sitä provikkaa myydyistä kappaleistakin.

[STD]

Se on tietysti mahtavaa, jos mikä tahansa sarjakuva ja varsinkin kotimainen on menestys.

Mutta vuosien varrella on tullut luettua lehdistäniin niin paljon tyhjiä ylisanoja että kyynisyys hiipi väkisinkin pintaan. 

[Veli Loponen]

Mutta vuosien varrella on tullut luettua lehdistäniin niin paljon tyhjiä ylisanoja että kyynisyys hiipi väkisinkin pintaan. 

Joo, onhan se vähän surullista, että menestykseksi lasketaan 1000 kappaleen painoksen myyminen loppuun. Olisi paljon mukavampaa, jos perässä olisi yksi nolla lisää. Etenkin sarjakuvan kohdalla.

[jura]

On hienoa, että Raatteen tie sai hyvin näkyvyyttä julkisuudessa ja lähinnä pelkästään kehuvia arvioita. Albumin tarpeellisuutta voi perustella vähän samaan tapaan kuin uutta Tuntematonta sotilasta: uudet sukupolvet tutustuvat sen kautta aihepiiriin. Samaan tapaan kuin uusi Tuntematon sotilas myös Raatteen tie jätti minut kylmäksi, ja tarkoitan käsikirjoitusta - Lukkarisen piirrokset ovat kyllä hienoja ja tyyli aihepiiriin sopiva. Kun nuorena tuli kahlattua Kansa taisteli -lehdet ja sotakirjallisuuden eri lajityypit, Raatteen tien käsikirjoituksen kliseisyys häiritsee. Makro- ja mikrotasojen yhdisteleminen toi sarjakuvapuolelta mieleen Williamsin vuonna 1974 julkaiseman Toinen maailmansota -albumin, joka lapsena tuli puhkiluettua. Kansakunnan kamppailua kuvaavat eeppiset kertomukset eivät kuitenkaan enää innosta, vaikka väliin tuotaisiin Kansa taisteli -lehden yksilökertomuksia. Koivistojen ja Paretskoin Punainen kobra oli enemmän minun makuuni, vaikka toki tyylilajikin on toinen.