itseasiassa eilen tarttui kirjastosta käteen Minä. Trondheim olikin oikeastaan syy siihen miksi innostuin sarjakuvista kunnolla uudestaan monen vuoden jälkeen.
Hämärän matkamiehet "trilogian" luin joskus vuosia sitten, mutta siitä ei oikein jäänyt mitään käteen.
Sittenpä makusi taitaakin olla enemmän samoilla linjoilla kuin allekirjoittaneen. Uusi ranskalainen sarjakuva (jolla nimellä sitä paremman puutteessa kutsutaan) siis voisi kolahtaa. Trondheim juuri on yksi sen airueita, menestyneimmästä päästä.
Samaan aikaan tuon Minä, Trondheimin kanssa useat näistä nuoremmista tekijöistä kokeilivat oamelämäkerrallista sarjakuvaa. Lewiksen kirja on oikeastaan parodia siitä ilmiöstä, hän vie sen johdonmukaiseen lopputulokseen kuvaamalla omaa elämäänsä jossa ei tapahdu mitään. Dupuy ja Berberian tekivät samaan aikaan Päiväkirjan albumista (Like), joka kannattaa lukea vaikka rinnakkain sen albumin kanssa jonka tekemistä siinä kuvataan (mikäs Jean se olikaan?). Lisäksi saattaisit haluta tsekata edellämainitut Persepoliksen ja David B:n Epilepticin.
Kirjastosta voit etsiä kymmenen vuotta vanhan opuksen Kani, hevonen ja shakaali, jos ilmiön taustat kiinnostavat. Samoihin aikoihin taisi olla Sarjainfossa ilmiöstä juttua. Jutut ovat allekirjoittaneen käsialaa... satuin olemaan ns. oikeassa paikassa oikeaan aikaan, opiskelin sarjakuvaa Ranskassa juuri silloin 90-luvun alussa kun nuo uudet taiteilijavetoiset kustantamot aloittelivat toimintaansa uusine ideoineen, jotka muutamassa vuodessa löivät koko Ranskan sarjakuvakustannuskentän läpi ja isot kustantamot nappasivat tekijät ja ideat hoiviinsa.
Varsinainen renessanssinero on tuottelias Joann Sfar vampyyreineen ja luonnoskirjoineen (Pantheon on julkaisut englanniksi mainion Rabbin kissan, AB Pikku vampyyrin, muu tuotanto taitaa olla vain ranskaksi). Pantheon on julkaissut näitä tekijöitä paljon englanniksi, joten pitäisi löytyä ihan Akateemisesta. Jotain ovat julkaisseet myös Typokrat, Drawn & Quarterly ja Fantagraphics. Niita ei välttämättä tavallisista (sarjakuva)kaupoista löydy, mutta verkkokaupoista kyllä (Pitkä Mies, Daada ainakin). Nuo verkkokauppiaat ovat joskus myymässä ainakin sarjakuvafestivaaleilla. Kirjastoihin kannattaa myös antaa ostovinkkejä.
Suomeksi tämä ilmiö, kuten myös amerikkalainen 80-luvun "new comics" on mennyt aika huomaamatta ohi, koska käännöksiä ei ole juurikaan. Aika huvittavaa että alalla kunnostautuu sitten suuri WSOY eikä yksikään näistä pienemmistä sarjakuvaan erikoistuneista kustantamoistamme (tuota Trondheim-julkaisua lukuunottamatta). Mutta hyvä niin. 80- ja 90-luvun liikkeet menivät kyllä kustantajilta ruususen unessa. Mangaan sentään herättiin, kaupallisemmalla puolella taas. Mihin sarjakuvakustantajien vainu on kadonnut? Julkaistaan vaan vuodesta toiseen lisää sitä samaa... ei sillä tavalla ainakaan uusia lukijoita sarjakuvalle saada. Englanninkielisissä sen vielä ymmärtää, kun ihmiste osatvat ne alkukielellä. Julkaisematonta hyvää kamaa Ranskassa kyllä riittäisi! Mutta olen tietysti jäävi sanomaan mitään, kun ei ole omat rahat kyseessä.