Jannen ylistävät arviot Villan suuralbumista kyllä nostavat odotukset kattoon. Ihmeellistä on, että Villa vielä 60-vuotiaana tekee noin tarkkaa jälkeä. Tietysti hintana on se, että tuotannon määrä on kansi- ja keräilykuvia lukuunottamatta harmittavan vähäistä. Vanhimman mestarin, eli Ticcin jälki oli jo 20 vuotta sitten, jolloin hän oli 60-vuotias, varsin luonnosmaista. Positiivinen seuraus tästä on ollut tiiviimpi piirrostahti. Tästä huolimatta Ticci on hallinnut Tex-kuvituksen ilmatilaa lähes suvereenisti. Minulle Ticci on siksi tärkein, että juuri hänen kuvittamansa tarinat 70-luvun lopussa viitoittivat tieni myöhempään Tex-keräilyyn. Sitä en kiellä, etteikö Villa olisi nykyisellään se kaikkein taidokkain Tex-kuvittaja. Mutta muitakin huippuja onneksi on, kuten vaikka Docin kuvittanut Laura Zuccherini.
On hieno juttu, että OM ja Pelkone ovat palanneet Kvaakkiin. Jaan Pelkosen näkemyksen normi-Texin alamäestä viime vuosikymmenellä. Vaikka joukossa on ollut yksittäisiä hyviä tarinoita, luokittelisin 2010-luvun tarinat keskimäärin huonoimmiksi sitten 1960-luvun. Tosin viime vuoden tasonnosto on vahvistanut jossain määrin uskoa paremmasta. Olen odottavalla kannalla ja suosittelen sitä myös uskonsa menettäneille.
Kerran eräs sarjakuvakaupan pitäjä kertoi minulle, että pari kertaa hänelle on tullut keräilijä myymään kerralla kaikki ilmestyneet Tex-julkaisut. Syyksi hän arveli sitä, että kun kokoelma on täynnä, niin keräilystä on mennyt maku ja into. Pelkosen kokemus siitä, että itse kerääminen on ollut ehkä jopa antoisampaa kuin itse sarjakuvien lukeminen, lieneekin yleinen. Välillä minustakin tuntuu siltä.