Old South ei ollut lainkaan hullumpi suuralbumi, varsin toimiva perustarina. Hieman alussa pyöriteltiin tavanomaisia Tex-rutiineja, kuten ison könsikkään kuriin laitto nyrkkien avustuksella, mutta kuitenkin tarinassa oli riittävästi omaperäisyyttä. Kit Carson selvitti vaihteeksi omillaan tukalan tilanteen. Hieman turhan monta kertaa intiaanikapinallinen jäi alakynteen, mutta jotenkin ne langanpäät pitää laittaa järjestykseen. Täytyypä kiinnittää enemmän huomiota Pasquale Rujun kirjoittamiin tarinoihin, joista tätä ennen lähinnä Hirmumyrsky iskee Galvestoniin on jäänyt mieleen.
Kun nyt lyhyessä ajassa olen lukenut viimeisen vuosikymmenen aikana julkaistuja tarinoita, niin erityisesti Mauro Bosellin kirjoittamissa tarinoissa minua on vaivannut, kuinka alussa kehitetään tunnelmaa aivan ykkösellä, mutta sitten tarina jotenkin karkaa käsistä ja mennään rutiineilla loppuun. Sekä Kuoleman ratsumies että Armottomat jäivät lopulta molemmat enää kuvittajan varaan. Täytyypä kaivaa hyllystä vanhempia Bosellin suuralbumeja, että löytyykö niistä samaa vikaa, muistikuvieni mukaan ne ovat kuitenkin olleet varsin hyviä. Tietenkään sille ei voi mitään, jos kustantaja vaatii koko perusnelikkoa mukaan, mutta mielestäni Loistava lainsuojaton -tarinassa leirinuotiotarinointi sopii siihen tarkoitukseen varsin hyvin.
