0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Claudio Villan Armottomat rantautui lehtipisteisiin. Ensi vilkaisulta näyttää hyvältä. Onhan tätä tehty kuin Iisakin kirkkoa, niin pakosta jonkinlaista kehitystä suuntaan tai toiseen luulisi näkyvän. Alun omakuvasta pystyy aistimaan Texin ja varsinkin Carsonin valituksen väärin piirretyistä ryppyjen määrästä Pitää lukea ensin loppuun Villan piirtämä Kadonnut poliisipäällikkö. Pääsee siitäkin vertailemaan töiden jälkiä.
Kadonnut poliisipäällikkö ainakin omien muistikuvien mukaan oli tiukka. Eikös tarinassa tuotu takaisinkin se pahansuinen merikapteenihahmo, joka oli pikkupahiksena joskus 70-luvulla Suomessa julkaistussa tarinassa.
Tuli hommattua Villan suuralbumin erikoispainos Italiasta. Eli se karvalakkiversio ilman numerointia ja signeerausta. Itse sarajakuvasivut ovat käsittääkseni identtiset noihin deluxe-versioihin, joita on jo kolmea väriä: punainen, sininen ja ruskea.Aika majasteetillinen opus normaalia suuralbumia reilusti isommassa koossa. Lukemiseenkin meni pari päivää, kun tuo italian tankkaaminen on sen verran kankeaa. Toisaalta kiva, että lukemiseen piti keskittyä, niin tuli silmäiltyä kuvitustakin normaalia intensiivisemmin.Hienosti onnistunut tarina kaikkineen. Dialogia tuntui olevan uuvuttavuuteen saakka, mutta se todennäköisesti johtui pitkälti vieraasta kielestä. Boselli oli onnistunut mielestäni hyvin kirjoitustyössä; seikkailu vaikutti tuoreelta, vaikka se on kirjoitettu jo melkein 20 vuotta sitten. Tarina oli periaatteessa aika perinteinen lännen seikkailu, jossa oli intiaaneja, länkkäreitä ja meksikolaisia. Boselli oli kuitenkin onnistunut välttämään kliseisimmät karikot. Erityisen ilahduttavaa (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)oli, että tämä ei ollut Bloody-Maurolle tyypillinen veriooppera, vaan suorastaan yllättäen sarjan sankarit näkivät jopa vaivaa, etteivät olisi passittaneet vähäisempiä rikollisia suoraan hiilenluontihommiin.Sitten se tärkein: Villan taide. Tarinan alkupuoli, joka onkin kai piirretty heti Mefisto-tarinan jälkeen n. 15 vuotta sitten, oli Villalle tyypillistä tarkkaa ja upeaa työtä. Albumin loppupuolella aloin kiinnittää joissakin kohdissa huomiota, että viiva muuttui vähän luonnosmaisemmaksi. Tiedä sitten, johtuiko asia Villan ikääntymisestä - onhan hän jo yli 60-vuotias patu - vai mahdollisesta loppumetreillä yllättäneestä kiireestä. Jännä päästä havainnoimaan, että huomaako näitä luonnosmaisuuksia normaalissa suuralbumikoosa lainkaan. Antaisin albumin alkupuolen kuvitukselle kouluarvosanaksi 10 ja loppupuolelle 9,5. Ja muutenkin koko albumi menee komeasti kiitettävän puolelle.
"Armottomat on taiteelliselta anniltaan A-luokan westerniä, mutta tarina itsessään pudottaa sen B-sarjaan."
Armottomat oli hyvin keskinkertainen tarina ja sitä myötä pettymys jo lähes myyttiset mitat saavuttaneen luomisprosessin jälkeen.
Aika monella taisi mennä kahvit väärään kurkkuun, kun Villa nimesi Roberto Dison piirtäjäneroksi, jolta on ottanut vaikutteita.
Tämä olikin tarkoitus julkaista perussarjassa.