Tenavat

[Laine, Jukka]

Minusta päivästripit alkoivat olla parhaimmillaan 60-luvun alussa, eli siitä mistä suomalaiset pokkarit aloittivat. Sunnuntaisarjat eivät yltäneet samalle tasolle, mutta 70-luvulla ne menivät ohi.

Kyse oli sekä sunnuntaistrippien paranemisesta että päivästrippien heikkenemisestä.

Salli oli kahdenkin stripin mukaan viisi vuotta Eppua nuorempi, myöhemmissä he olivat samalla luokalla. Ja ainakin kaksi strippiä on olemassa joiden mukaan muut Tenavat epäilevät Epun henkistä tilaa, mutta suomalaiset pokkarit ovat ne skipanneet. Noita Suuri Kurpitsa -juttuja. Schultzkin jätti ne vähemmälle sittemmin.

[VesaK]

Muistakaa nyt sekin, että Complete Peanutseissa on todellakin KAIKKI stripit, hyvät ja heikommatkin, joista kaikkia ei ole koskaan nähty muualla kuin jenkkisanomalehdissä.
Esimerkiksi alkujaan Jaskalla oli viulu, jolla hän säesti Amadeusta, mutta Schulz karsi nämä stripit pois kokoomapokkareista. Niitä ei nähty uudelleen ennen Complete ykköstä.
Suomalaiset pokkaritkin olivat välillä todella törkeän näköisiä, sarja-jatkumot katkeilevat miten sattuu ja taittaja on mystisesti onnistunut änkeämään ruutuja päällekäin.
Pari vuotta vielä menee CP:ia ennen kuin päästään really good stuffiin. Odotellessa voi lueskella vaikkapa uusintasarjoja www.snoopy.com :ista, siellä on juuri menossa 60-luvun alun strippejä. 

[Timo Ronkainen]

Jim Sassaville kuoli marraskuun lopussa, niin ettei kukaan täällä huomannut mitään(?). Kuka Sassaville? Schulzin avustaja Tenavien sarjakuvalehtiversiossa (piirsi lähes kaiken siitä itse asiassa.).
http://www.comicsreporter.com/index.php/jim_sasseville_1927_2005/
Schulz ja Sassaville tekivät yhdessä myös urheilupilasarjaa It's Only a Game, josta ilmestyi joku aika sitten kokoelma.

Timo

[Laine, Jukka]

Sarjakuvalehtiversiota en muista ikinä nähneenikään. Sitä ei varmaan suomeksi ole tullut? Ainakin Huba-sarjoissa näytti olevan ihan Schulzin sanomalehtistrippejä.

Complete Peanuts 4 taitaa olla myhöhässä. Panin jo lokakuussa ennakkotilauksen muttei ole kuulunut.

[Timo Ronkainen]

Eipä ole suomeksi nähty. Tenavien sarjakuvalehti "all brand new stories":
 
http://www.comicartville.com/peanutscomics.htm

Timo

[Antti Vainio]

Tuon sarjan viimeiset kirjat tulee olemaan traagisen huonoja, ei sarjassa ollut ollut todella pitkiin aikoihin mitään pointsia. Mutta on se yksi niitä todellisia järkäleitä. Koin joskus 8-9- vuotiaana valaistumisen kun paremman puutteessa luin tädin huoneesta löytämäni pokkarin jossa Ressu matkustaa kädenväännön maailmanmestaruuskisoihin. Se mikä oli aikaisemmin suttuisesti piirretty strippi ja tyttöjen jotain vaaleanpunaisia Snoopy-haisukumeja muuttui täysin  maagiseksi. Ne alunperin ostetut hyvän ajan Tenavapokkarit on niin hajalla että tohon kirjaan sijoittaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

[Laine, Jukka]

No ei ne nyt niin huonoja ole, vaikka taso laskikin jo 70-luvulla. Notkahdus oli, muttei jatkuvaa alamäkeä. Moneen muuhun strippisarjaan verrattuna samanaikaiset Tenavat kuitenkin olivat A-ryhmää.

[Jyrki Vainio]

Tuon sarjan viimeiset kirjat tulee olemaan traagisen huonoja, ei sarjassa ollut ollut todella pitkiin aikoihin mitään pointsia.

Ei pidä paikkaansa.
Minä väittäisin, että 80-luvun vähän löysempien vuosien jälkeen (Joe Cool...?) Schulz sai sarjaansa uutta puhtia 90-luvulla. Ruutujaon vapautuminen ainaisesta nelikentästä innosti vanhaa äijää vielä vähän kokeilemaan. Rasterikin tuli mukaan kuvioihin ja toi piirroksiin uutta ilmettä. (Katsokaa esim. jaksoja joissa Jasu pohtii maailman menoa sängyssä "monivärisen" tilkkutäkin alla. Tällaisia kuvia ei sarjassa aiemmin nähty).
Uutta sisältöäkin tuli: Jaska alkoi esim. käydä tanssitunneilla ja sarja sai uuden graafisen elementin askelkaavioiden nuolikuvioista. Ja eikö muka ollut rankka pätkä, kun tanssiluokasta löytyi tyttö, joka halusikin tanssia Jaskan kanssa ja vieläpä piti tästä? Olihan se nyt neljänkymmenenviiden vuoden jälkeen kova juttu!

Ja vielä: vaikka Schulzin viiva alkoi vuosien mittaan vapista yhä enemmän, onnistui hän kuitenkin soinnuttamaan sen sarjan herkkään aihepiiriin ja oman elämänkokemuksensa karttumiseen hienosti. Viivat eivät ole enää lopussa täysin tarkkoja, mutta voi että miten niistä näkee hienosti, että kyllä siellä on tekijämies kynänvarressa kiinni.
Monet piirtäjät yrittävät turhaan vanhuuden iskiessä piirtää edelleen samanlaisia kuvia kuin nuoruudessaan ja se ei teknisesti yksinkertaisesti onnistu. (Muilta kuin Will Eisnerilta, voisi kai lisätä). Schulzin käsien kasvava tärinä pakotti hänet jo sangen "varhain" ottamaan tämän asian töissään huomioon ja hänen onnistui sulauttaa se tyyliinsä saumattomasti.
Schulzin piirrostyyli "ikääntyi" niin arvokkaan hienosti ja onnistuneesti, että siitä sopisi muidenkin ottaa oppia. Verratkaapa vain, miten esim. Schulzin ikätoverin Kari Suomalaisen viivankäytön kävi.

[Antti Vainio]

Ehkä olin tosiaan liian jyrkkä tossa tuomiossa. Musta se grafiikka ei ollut huonoa mutta mulle jäi loppuajoista mieleen  se Ressun veli joka oli musta hahmona täysin mielenkiinnoton, siitä lähinnä  nuo antipatiat

[Veli Loponen]

Schulzin käsien kasvava tärinä pakotti hänet jo sangen "varhain" ottamaan tämän asian töissään huomioon ja hänen onnistui sulauttaa se tyyliinsä saumattomasti.

Tää on totta. Minä tykkään melkein eniten juuri viimeisten Tenavien piirustustyylistä. Tarinapuolella ne oli jo selkeämmin semmosia tunnelmoivia ja pohtivia ja se jälki sopi niihin täydellisesti.

[VesaK]

Jim SassEville, ei "Sassa-"... Mutta joo, olisiko ollut Mort Walkerin innoittamaa tuokin, että piti pitempiä tarinoita sisältävä Tenavat-lehti tehdä, kun samaan aikaan värkättiin Masista omaa julkaisua.  Masi-lehti jo tuolloin Suomessakin ilmestyi, olisiko Tenava-magazinea edes harkittu? Hieman epäilen - Tenavien suosio räjähti meilläkin vasta tuossa "Ressu Eduskuntaan" -pokkarin tienoilla (1970), se oli ovelasti nimetty silloisten Eduskuntavaalien lähestyessä.

[Jyrki Vainio]

Mutta joo, olisiko ollut Mort Walkerin innoittamaa tuokin, että piti pitempiä tarinoita sisältävä Tenavat-lehti tehdä, kun samaan aikaan värkättiin Masista omaa julkaisua. 

"Pidemmät tarinat" on melkeinpä liioittelua, kun ainakin niissä Maseissa nyt käytännössä kuitenkin vain on gagejä ängetty väkipakolla peräjälkeen niin että sivumäärä saadaan täyteen... Ja sama käi päti myös mm. Ville Vallattomaan.
Mielenkiintoinen havaintoesimerkki siitä, miten sarjakuva-alan nokkimisjärjestys Jenkeissä aikanaan meni. Strippisarjan näkövinkkelistä sarjakuvalehdet olivat niin ala-arvoisia, että ne olivat kuin mitäkin oheiskrääsää: semmoista välttämätöntä, mitä menestys nyt tapaa tuoda tullessaan. Sama se kuka niitä sitten tekee. Tai lukee.
(Angoulemessa 1996 oli Tarzanin sunnuntaisarjan vanha piirtäjä Burne Hogarth. Kysyin häneltä, oliko hän missään tekemisissä sarjakuvalehtien kanssa. Hän puuskahti kiukkuisesti: "Sarjakuvalehdet olivat spitaalisia!!" Mitä kertoo kohtalon ironiasta se, että ukko kuoli kolme päivää myöhemmin?)

Hiukan yllättävää, että Schulzkin lähti siihen touhuun mukaan.

[VesaK]

Hiukan yllättävää, että Schulzkin lähti siihen touhuun mukaan.

Kuolemiseen? Niin, eipä sitä parhaimmistakaan uskoisi...

No mutta siis, melkein kaikki 40- ja 50-luvulla työskennelleet USAlaiset sarjistekijät natisivat sarjakuvalehtiä liukuhihnahommaksi ja kaihosivat omaa sanomalehtisarjaa. Varsinkin 1950/1960-luvun taitteessa, jolloin sarjislehdet Amerikassa olivat todella kuralla Comics coodin ja television voittokulun takia. Sarjakuva-albumit(kin) ovat eurooppalainen keksintö.

[Lurker]

"Pidemmät tarinat" on melkeinpä liioittelua, kun ainakin niissä Maseissa nyt käytännössä kuitenkin vain on gagejä ängetty väkipakolla peräjälkeen niin että sivumäärä saadaan täyteen... Ja sama käi päti myös mm. Ville Vallattomaan.
<snip>

Itselläni on melkonen nivaska vanhoja suomalaisia Masi-lehtiä ja ne ovat toden totta oikein tasokkaita ja hauskoja lehtiä. Ville Vallattomia minulla ei juurikaanole, mutta esim. Fred Hembeck pitää 60-luvun alkupuolen Dennis the Menace -lehtiä kaikkien aikojen parhaimpina sarjakuvalehtinä.

[Laine, Jukka]

Masi-sarjakuvalehtisarjoja on julkaistu sarjakirjassa nro 17. Siitä on uusintapainoskin mutten muista sen numeroa, vai oliko sitä ollenkaan. Se on kumminkin helpompi löytää. Selailkaa Masi-sarjakirjoja divareissa.

Kuka lienee piirtäjä?