Mikä sitten on HYVÄÄ euroscifiä? (Tai fantasiaa...)

[tertsi]

Kiitoksia!

[jahud]

Minulla nuo Cinebookin Albebaran-niteet tuntuvat hajoavan käsiin. Orbitalin (Pelle & Runberg) ohuemmat liparit pysyvät kasassa, samoin Thorgalit, mutta Aldebaranin (ja Betelgeusen) osista irtoaa sivuja ja kansia ensi lukukerralla, enkä ole erityisen kovaotteinen tyyppi.

[Jarkko Sikiö]

Aquablue mainittiin toisessa euroscifiketjussa, mutta laitan tänne tämän.

Tämähän on pitkä sarja, mutta ei taida olla Sillagen korvaajaksi, kun visuaalinen puoli näyttäisi kuvittajavaihdosten yhteydessä menevän kuralle.

On tuossa alussa jännää Dark Horse -tyylistä lisävärinää, se kun vielä ajoittuu karkeasti Aliens-sarjakuvien kuningaskauteen.

[tolppis]

Luin engl.kieliset alpparit Orbital 1-5 (oi mutta missä on numero 6? Stoori jäi kesken Lainasin nämä Tikkurilan kirjastosta ja ainakaan vielä ei ole pk-seudun kirjastoissa kuutusalpparia) ja hyväksi ne havaitsin. Aiemmin olen muistaakseni lukenut joskus sen ykkösalpparin.

Jos tätä suomennettaisiin ja alppari maksaisi kohtuullisesti esim. 10-19 € (riippuen julkaisumuodosta ja kustantajasta) niin kyl mie ostasin vaikka enklanniksi jo nuin pal lukennakin.

[JJalonen]

Kuutonen on vasta ilmestymässä, tässä kuussa jopa.

Loistavaa scifiviihdettähän Orbital -alpparit ovat.

Ainoa harmi noissa Cinebookin enkkupainoksissa on huono paperi. Parissa ekassa paistaa painojälki läpi sivun toiselle puolelle. Muutenkin tälle olisi sopinut kiiltävämpi paperilaatu.

[tolppis]

Ai? Nyt vasta...augh! Taitaa olla paras laittaa Tiksin kirjastoon hankintaehdotus siis

[JJalonen]

Vasta ranskisversio siis eli ihan tuoretta kamaa.

Cinebookin sivuilla ei ainakaan vielä kevät/kesä -listalla näkynyt.

Yoko Tsuno Message for Eternity näköjään ilmestyy toukokuun alussa.

[Jarkko Sikiö]

World War X -kokoelma kaksikolta Jerry Frissen ja Peter Snejbjerg maistui aivan mainiosti.

Kuvittajasta johtuen tässä on sellainen voimakas Valon prikaati -fiilis. Tunnelmat menivät usein mystiikan puolelle, vaikka scifi-selitykset kaikelle löydettiinkin.

Tanskalainen Snejbjerg on tässä se nimi, mikä minut tähän veti puoleensa. Jälki on kivaa, enkä muista aikoihin sitä kyllä nähneenikään.

Olisi opus varmasti toiminut hyvin, monesti paremminkin, mustavalkoisena.

Värittäjän nimeä ei mainita. Tämä varmasti tarkoittaa, että tanskalainen on itse sohinut värit kohdalleen.

Totuus voisi aivan yhtä hyvin olla, että värittäjä oli niin häpeissään lopputuloksesta, ettei tahtonut nimeään julki.

On tässä aina väliin joku sivu osunut kohdilleenkin, mutta pääsääntöisesti värittäjä on ollut täysin kuutamolla. Huu. Hu-huu.

[hdc]

Ne Leon Aldebaran-jutut olivat sen verran kivoja, että olen nyt etsinyt luettavaksi kanssa Rodolphen kanssa tehtyä Kenya-sarjaa. Viiden albumin Kenya-kokonaisuuden luin pari vuotta sitten ja muistelen että lukiessa ihan viihdyin, mutta muistijäljet itse tarinasta eivät ole kovinkaan vahvoja, vähän sitä perusideaa että oli dinosauruksia ja ufoja, ja miljöönä 40-luvun lopun Afrikka on tietysti varsin kiva valinta.

Nyt sitten luin jatkon, viiden albumin mittaisen Namibia-kokonaisuuden, joka on väljää jatkoa...
Taas kerran miljöö on kiva, ja tässä on kivoja ideoita ja visioita joilla luodaan mysteerin tuntua...mutta tässä on kyllä sellainen esimerkki herpaantumisesta että se on jo melkein kiinnostavaa: ihan kuin jossain nelosalbumin puolivälissä tekijät olisivat todenneet että heillä ei ole oikein mitään käsitystä mitä ovat tekemässä ja huitaisevat vaan jonkinlaisen lopun. Iso osa niistä kivemmista visioista ihan vaan unohdetaan, se vähän isommassa osassa ollut sivujuoni lässäytetään loppuun ja vitososassa vedetään tarinankäänteitä joilla ehkä yritetään luoda fiilistä grandiöösistä scifistä mutta jotka minusta ovat huonosti toteutettuja ja ihan vaan korneja.

Pitää ehkä kuitenkin sitä seuraavaa Amazonia-kokonaisuutta ainakin katsoa, jos siellä poimittaisiin tämän albumin lässähtäneitä osia tavalla joka oikeuttaisi tämän heikon lopun.

[Jarkko Sikiö]

Last of the Atlases -sarja (Europe Comics 2019–2021, alkuteos Le Dernier Atlas, Dupuis) esitellään Europe Comicsin sivulla vasemmalla kädellä.

Käytännössä Algeriassa tapahtuu kummia, ja viisikymppinen taparikollinen päätyy järjestämään paikalle ruostuneen jättirobotin. Taustalla on modernia, korkealentoista scifiä sekä vaihtoehtoista historiaa Ranskasta, joka pakkasi laukkunsa Indonesiasta ajoissa ja keskittyi tappelemaan Algeriassa. Sitten on tapahtunut jotain kamalaa, mistä syystä jättiläisrobotit eivät enää rakentele taloja.

Sarja väläyttää aina riittävin väliajoin neroutta, joka saa aina vain puurtamaan tätä eteenpäin, mutta mittaa tällä on aivan liikaa. Kun olin lukenut sitä jotain viitisensataa sivua tai mitä nyt parisenkymmentä osaa yhteensä tekee, niin viimeisellä sivulla todettiin vain season 2:n päättyneen.

Tarinan on käsikirjoittanut Fabien Vehlmann & Gwen de Bonneval, taiteesta puolestaan vastaavat Hervé Tanquerelle & Frédéric Blanchard. Taide on mahtavaa, mutta jonkinlainen vika se on kai sellainen tasaisen hyvä suorittaminen. Kun tarina on niin hallittua, pieni ylimääräinen tyylittely piristäisi sivuja.

[Samuel]

Laitan tämän nyt tähän, kun en täysin osuvaa ketjua löytänyt. Humble Bundlella on tarjous, jossa 54 digitaalista eurooppalaista scifisarjakuva-albumia saa reilulla parilla kympillä. Käytännössä tuo menee niin, että tuolta saa koodit, joilla teokset saa lunastettua Izneo.com -palvelussa. En ole näistä yhtäkään aiemmin lukenut, mutta nyt on hyvä syy tutustua eurooppalaiseen scifi-sarjakuvaan.

[hdc]

Mulle oli liian moni tuttu että houkuttaisi...
Kaikki Valerianit jos ne haluaa juuri englanniksi itselleen hankkia.
Leon Aldebaran-sarjaa useampikin minisarja (Aldebaranin ja Betelgeuzen olen lukenut ja niistä pitänyt, nuo seuraavat pätkät pitäisi kanssa joskus), ja se pari postausta ylempänä mainitsemani Namibia, joka ei niin vakuuttanut (sen jatko-osa Amazonia-kokonaisuudenkin luin ja se on nojooihankiva).
Orbitalia en ole vielä lukenut mutta on sitä kyllä kehuttu.

[Etranger]

Joko Serpierin Druuna on tullut mainituksi?

Kymmenen albumia vv. 1985 - 2018, joista vain kolme ensimmäistä julkaistiin suomeksi.

[amasofi]

Magnetic Press on aika mainio laatusarjakuvan kustantaja.

Brindille on aivan hurmaava 170 sivun tarina nuoresta tytöstä hienon fantasian merkeissä. Tekijät Frederic Brremaud ja kuvitus Federico Bertolucci.

Kunnon avaruusmenoa tarjoaa samainen Magnetic Press yli 200 sivuisessa teoksessa Shangri-La - tekijä Mathieu Bablet.

[Jarkko Sikiö]

Olivier Vatinen kirjassa Niourk (Dark Horse 2018, alkuteos Ankama 2012) on maailmalle käynyt jälleen kerran köpelösti, mutta olipas tekijänsä muiden töiden tavoin komeasti kuvitettu.

Kanteen ei käsikirjoittaja Stefan Wul ole kumma kyllä nimeään saanut, mutta tarina tässä potkii vähintään kuvituksen tasolle. Ote on reipasotteista, ja rivakasti etenevä meno on selkeästi LANU-kategorian puolella.

Kaikin puolin oikein mainio opus, joka ehkä pienestä yhdentekevyydestään johtuen kannattaa ennemmin lainata kuin ostaa omakseen.