0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Laserdisc oli muutenkin enemmän elokuva-harrastajien juttu, kuin tavallisen kansan. Ehkä Japanissa ja USA:ssa sillä oli oma suuri kannattajakuntansa.
Eipä kannattajia paljon ollut, soittimia oli parhaimmillaankin käytössä noissa maissa vain muutamia miljoonia, se on vähän suhteessa väestön kokoon. Muna-kana ongelma myös, levyt oli kalliita, 30-50 US dollaria, Suomesta ostettuna 300 mk helposti. Harrastin formaattia 90-luvulla kun sille vielä julkaistiin uusia elokuvia, pari kertaa kävi niin että sain levyn Suomeen ennen kuin leffa oli ensi-illassa täällä mutta tuolloin aikaikkuna USA:n ja Suomen ensi-iltojen välillä saattoi olla kuukausia.Keräilymielessä nuo ovat toki yhä hienoja suuren kokonsa vuoksi ja käyttävät vielä useimmiten alkuperäisjulisteiden taidetta kansissa. Viimeiset LD-julkaisut oli USA:ssa 2000 ja Japanissa 2001, Pioneer lopetti soittimien valmistamisen 2009.
Täällä Euroopassa ei paljoa laserdiscejä ollut.
Brittein saarilla ilmestyi yllättävän paljon PAL-levyjä 90-luvun aktiiviaikana mutta siellä ei tarvinnut miettiä dubbauksia tai tekstityksiä kuten muualla Euroopassa. Sensuuri tosin oli joskus ongelma, esim. True Lies.CED oli ihan pimeä systeemi, olen yhden sellaisen levyn nähnyt. Miten kenenkään mielestä oli hyvä idea tuoda cd-aikakauden alkaessa markkinoille systeemi jossa levyä luetaan neulalla ja levyt kuluu toistettaessa? No, kehitystyö oli vienyt niin paljon rahaa about 10 vuoden aikana että jotain oli kai pakko saada sisäänkin. Sitä ei montaa vuotta kestänyt. Jenkkien kirpputoreilla noihin voi varmaan vieläkin törmätä.