Kirjoittaja Aihe: Keräilijän rakkain aarre  (Luettu 39883 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 205
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #60 : 24.01.2005 klo 14:21:32 »
Toihan selittäisikin miksei albumia liiku. Kiitos tiedosta.

VesaK

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 840
  • Kuka mitä häh?
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #61 : 24.01.2005 klo 15:39:13 »
Juu, herra Gary Larson on lievästi sanoen anaalinen piirustuksiensa suhteen. Eli Semic/Egmontin tapa paalata neljä tasakokoista kuvaa per sivu ei kelvannut ollenkaan. Viitosalbbu ehdittiin laittaa myyntiin kun Larsonin firmasta tuli ukaasi sopimusrikkomuksesta. Eli loput pois markkinoilta ja makkeliksi, sama juttu myös muille vielä tuolloin kaupan olleille albuille. Siksi ei ole tullut uusia painoksia tai muita suomilaitoksia Harhamoista, Larson on niin kaukana poissa ettei sulata edes piirrostensa digitointia, kuvat pitää painaa filmeistä, olivatpa painovilmit kuinka rupusia vaan.   
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

mvsamuli

  • Uusi jäsen
  • Viestejä: 8
  • Kvaak!
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #62 : 24.01.2005 klo 19:31:42 »
Don Rosa-aiheeseen palaten Kadonneen kirjaston vartijoista on julkaistu 3 painosta, muista Rosista vain 1 painos..

sasi04

  • Jäsen
  • Viestejä: 29
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #63 : 25.01.2005 klo 16:49:40 »
Don Rosan kovakantisista en luovu, Kadonneen kirjaston vartijat on niistä tärkein. Sitä on luettukin tosi paljon, mutta hyväkuntoisena on onneksi säilynyt!

Minä olen ostanut Rosat heti kun ne ovat ilmestyneet, kyllä pikkasen tympäisisi alkaa etsiä niitä nyt. Mikäs muuten on niiden arvo nyt? No enpä minä niitä ikinä myisikään..  ;)

Rahallisesti arvokkain omistamani sarjakuva: taitaapi olla Lassi ja Leevi -liuska, se pieni Semicin asiakkaille tarkoitettu mainosalbumi josta on otettu n. 500 kappaleen painos. Hinta on noin 50 € paikkeilla jos oikein muistan mitä huuto.netissä siitä on tarjottu.

Mörkö

  • Vieras
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #64 : 04.02.2005 klo 08:01:03 »
Minun rakkain aarteeni on akuankka 58 vuodelta ...

VesaK

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 840
  • Kuka mitä häh?
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #65 : 15.02.2005 klo 13:14:20 »
Jumbestuikka ja jihuu! Ostin juuri Timppa Mäkelältä klassikkosarjan "Niilo Yli-Vainio Neuvostoliitossa" (Kutka 1?82, Gummerus 1981) originaalit!
Uskomaton Tintti-parodia ja vielä niin hienosti piirretty. Nyt säästämään rahaa kehyksiin...
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Jyrki Vainio

  • Mielikuvittelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 614
  • Kvaak!
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #66 : 15.02.2005 klo 17:58:12 »
Roy Crane:
Sillä oli erikoispaperia, joku "-tone" se kai oli. Sitä kasteltiin jollain ihme kemikaalilla ja siihen tuli rasteria, sitä viivaa. Toinen kastelu siveltimellä ja siihen tuli ristiviivarasteri.

Duotone, tai "Craftint" valmistajan mukaan. Jenkkipilapiirtäjät käyttivät näitä miltei järjestään 70-luvulla, osa kai vieläkin. Kummallista tavaraa... Kamut-sarja oli myös alkuun tehty sillä, mutta McDonnell joutui lopettamaan, kun kävivät nuo kemikaalit hänen terveytensä päälle. (Hän sai selville, että paperi sisälsi mm. elohopeaa. Kovaa kamaa!)
Minulla kun noita piirrosoriginaaleja pyörii nurkissa enemmänkin - voin vain Vesa sanoa, että vaaralliselle, kaltevalle pinnalle olet suistunut, varo vain! - niin pari tämmöistä ihmepaperi-juttuakin on mukana myös, mm. Jeff MacNellyn ja Pat Oliphantin pilapiirrokset. Kyllä niistä näkee, että epäterveellisen oloista kamaa tämä on, niin kummallisesti ovat kemikaalit osittain paperia kellastaneet...

Keräilyharrastus on todella kummallista tasapainottelua nykyään, kun mukana ovat sekä rahallinen että tunnearvo. Originaalipiirroksissa pätee sama kuin sarjakuvalehdissäkin, hintaskaala on vain paljon isompi. Loputon, itse asiassa - tälläkin hetkellä eräs kaveri koittaa myydä Carl Barksin kuuluisia ankkamaalauksia ebayllä $125,000 lähtöhintaan! Niin että montako laitetaan tulemaan?  ::)

Mutta eiväthän ne rakkaimmat keräilykohteet useinkaan silti ole niitä kaikkein kalleimpia. Ei minullakaan.
Eräs kokoelmani tärkeimpiä helmiä itselleni on Bill Wattersonin signeeraama Lassi ja Leevi -printti. Se on L&L kirjojen kansia vastaava vesivärityö, hiukan A3:sta isompi, josta on otettu tuhannen kappaleen signeerattu ja numeroitu painos. Se ei hinnaltaan ole kokoelmani kalleimpia kohteita, mutta kun on alaan perehtynyt keräilijä, alkaa ymmärtää, kuinka merkittävä löytö se on: Bill Wattersonin nimikirjoitushan on TÄYSIN MAHDOTON hankkia!! Eihän se niitä missään jaellut! Sitä paitsi - eihän Lassista ja Leevistä koskaan edes tehty MITÄÄN julisteita tai muita printtejä, ei mitään semmoistakaan pitäisi olla olemassa!!
Ilmeisesti tätäkään printtiä ei koskaan edes myyty missään julkisesti. Se on copyright-merkitty vuodelle 1992, joten oletan sen liittyvän Wattersonin pitämään sapattivuoteen. Oma veikkaukseni on, että tämä printti lähetettiin tyynnyttelynä sarjaa julkaiseille lehdille tauon yhteydessä. Tiedän nimittäin, että samalla lailla tehtiin sarjan päättyessä, jolloin kiitoksena lähetettiin signeerattuja vedoksia viimeisestä L&L sunnuntai-sivusta. (Ostin tämän eräältä sarjakuvatoimittajalta Jenkeistä joka oli saanut sen toimituksesta mukaansa eläkkeellejäämis-lahjana. Sillä oli myös se sunnuntai-sivu).
Kyllä tämä aito on: USAssa 2001 olleessa L&L originaalien näyttelyssä (josta tehtiin se "katalooki"kirja joka julkaistiin Suomessakin) ainoa muu näyttelyesine niiden alkuperäispiirrosten lisäksi oli tämä printti. Ja jos Watterson on jollain ihmeen kaupalla taivuteltu tämmöiseen suostumaan, niin voi uskoa, että se on kyllä sitten myös jokaisen nimmarin rustannut korkeimman omakätisesti!

Mikä olisi sarjakuvista tärkein? Paha, paha... Niilo Pieliset, Lassit ja Leevit, Pogot, Bloom Countyt - ei, eihän näistä mistään voisi luopua!! Ja ehkä hiukan yllättäen, myöskin minulle on aina ollut tärkeä Frank Millerin Dark Knight. En tiedä yhtään, miten se liittyy mahdollisesti noihin huumoristrippeihin, mutta kirotun hyvä se vaan on joka lukukerralla, ei siitä mihinkään pääse!!
Kun sarjakuvista liu'utaan takaisin tuohon uniikkikappaleiden keräily-fanitus-fetissiosastolle, niin ehkä signeeratuista kirjoista tärkeimpiä olisivat minulla Me Tenavat-jättikirja, jonka raahasin Charles Schulzille nimmaroitavaksi Kaliforniaan, Minä Lucky Luke -kirja johon sain pienen piirroksen Morrisilta Angoulemessa (se kirjoitti nimeni väärin), Chuck Jonesin muistelmat, jonka se nimmaroi Tampereella käydessään - ja suomalainen Asterix-albumi, johon sain omistuskirjoituksen Uderzolta ihan vain lykkäämällä sen kirjekuoressa postiin hänen studiolleen!
(Posti on häkellyttävä laitos: uuttera fani saa sen avulla paljon aikaan pelkän postimerkin hinnalla!)

Loppuun vielä kommentti käsittämättömistä divarin hinnoista: yllättäen löysin Kari Suomalaisen 50-60-luvun taitteessa tekemän englanninkielisen piirroskokoelman Christmas Street antikvariaatista San Franciscosta. Ne nauroivat, että taisitpa tehdä hyvät kaupat, se on varmaan siellä teillä Suomessa tosi arvokas. Minä tuhahdin, että joo niin varmaan. Mutta eikö mitä: viime kirjamessuilla Helsingissä näin jonkun vaativan siitä aivan käsittämättömät 120 EUROA!! Onkohan näillä nyt mennyt markat ja eurot sekaisin??

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 18 878
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #67 : 15.02.2005 klo 19:21:46 »
Käykääpä tuolta katsomassa miten tietokoneet häivyttävät originaalin melkein kokonaan kadoksiin:
http://www.arte-tv.com/fr/art-musique/741688.html

Spiegelman siellä videolla kertoilee työstään ja siitä miten hän kasaa sarjansa tietokoneella. Originaalit ovat kasa lappusia ja luonnoksia. Näe ja kuule.  :o

Timo

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 205
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #68 : 18.03.2005 klo 11:50:51 »
Akuankka.fi sivujen mukaan vain RA:n elämä ja teot on loppuunmyyty. Muita kokoomia siis löytyy.

Varmistin asian käymällä kirjakaupassa. Kaikkia muita oli hyllyssä.

lasse

  • Jäsen
  • Viestejä: 671
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #69 : 18.03.2005 klo 20:36:21 »
No mulla on melkein kaikki akkarit vuodesta 1984 eteenpäin, ja niistä en kyllä luovu. Toki myös muita rakkaita aarteita löytyy, esim. omistan kaikki Rosan kokoelmat, paitsi Kadonneen kirjaston varitjat, Joulumanteli-kotelo (sitä väitettiin loppunmyydyksi Akkarissa joulun jälkeen) ja itseasiassa KAIKKI omistamani Disney-kirjat ovat minulle tunnearvoltaan tärkeitä. Kuten jo sanoin, niistä en kyllä luovu.
« Viimeksi muokattu: 07.08.2005 klo 12:01:35 kirjoittanut Lasse »

M.Leppälä

  • Jäsen
  • Viestejä: 37
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #70 : 23.03.2005 klo 19:35:43 »
Kokoelmani rakkain sarjakuva-albumi on Ankka Lampinen vuodelta 1939.
Originaaleista varmaankin kaikki Barksin originaalit.

jääkarhu

  • Vieras
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #71 : 29.03.2005 klo 22:12:55 »
mun aarre on digimonin ensimmäänen numero. en kyllä tiedä on arvokas. tai sitten mun action force ja masters of the universe lehdet ne on tosi hyviä mutta en oo löytäny niitä paljon  :'(

mik-kiss

  • Jäsen
  • Viestejä: 45
  • Kvaak!
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #72 : 19.08.2005 klo 23:55:05 »
Hei!
Aika vaikea valita mikä on se rakkain, mutta kyllä se taitaa kuitenkin olla varhainen suomalainen scifialbumi Jorva ja Tannu ennenmuinoin vuodelta 1912. Olen itse aina tykännyt dinoista ja 4 v poikani on myös dinofani, joten ko. sarjis perheesaan hyvin istuu.

Kyseinen albumi on myös keräilyllisesti superharvinainen - mm. "kaiken nähnyt" antikvariaatti Makedonian omistaja - joka itsekin kerää scifisarjakuvaa - ei ollut teosta koskaan aikaisemmin nähnyt, kun se hänellä Jyväskylässä toin näytille. Ei Aarnisalokaan sitä kaiketi koskaan nähnyt (poikansa näin epäili), koska se puuttuu kokonaan hänen hintaluetteloistaan.

Olen miettinyt, että onkohan tuota sarjista kenelläkään muulla Suomessa tai Telluksella...?  Olisi mielenkiintoista tietää. Periharvinaista Amerikalaista kuvakirjaa (1904) kun lienee kokonaista 3 kappaletta olemassa, mutta tätä teostako vain kaksi? - se toinen on HYK:n kokoelman ainoa kappale...
« Viimeksi muokattu: 20.08.2005 klo 00:06:39 kirjoittanut mik-kiss »

Avalkis

  • Valveunessa
  • Jäsen
  • Viestejä: 332
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #73 : 20.08.2005 klo 00:45:32 »
50-luvun Akuja joita muutama löytyy ja jotka olen kehystänyt arvostan toki kovasti.
Etenkin '7B/1954 Mikki ja Torstai'-lehdellä on omaa nostalgista arvoaan,
kun sen nuorempana löysin torilta ja sain kokoelman ensimmäisen 50-luvun Akkarin.
Ja '11c/1954 Vahva Jussi' (haalea versio).

Muitakin muistorikkaita Aku Ankka -lehtiä (yleensäkin ne missä on Barksia)
toki riittää, kuten AA juhlanumerot ja tilaajalahjat (Pavunvarsi,
Vanhan linnan salaisuus, Koralliluolan kummitus...).

'Aku Ankan parhaat' on suosikkisarjakuva-albumisarjani.
Kirjoista 'Aku Ankan juhlasarjat', 'Minä Roope-setä', 'Minä Aku Ankka'
ja 'Me Tupu, Hupu ja Lupu'.

Taru sormusten herrasta -sarjakuvat ovat myös todellisia aarrrrteitani,
etenkin kun niiden löytäminen oli oma seikkailunsa.
Ostin eräänä syksynä ensin uteliaisuuttani sarjan keskimmäisen osan,
jonka jälkeen etsin intohimoisesti kahta muuta osaa joka paikasta.

Kiersin lukuisia divareita, mm. Lohjalla ja Helsingissä.
Stadin ekasta paikasta löytyi kolmas numero ja viimeisen
paikan myyjä muisteli että hänen ullakoltaan voisi sarja löytyä,
ja sainkin ne viikkoa paria myöhemmin postitse.
(Huuto.Net on muuten paras paikka tuon sarjan hommaamiseen;
äärimmäisen harvoin näkee divarissa.)
« Viimeksi muokattu: 20.08.2005 klo 00:48:46 kirjoittanut Psychic »
http://www.jukkaeronen.com - Suomen luonnosta inspiroituneita fantasiasarjakuvia ja scifi-elokuvia & ambient-musiikkia

djsaukkis

  • Kokenut
  • Jäsen
  • Viestejä: 52
  • My name is Mikki, Lumikki!
Re: Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #74 : 08.10.2005 klo 15:46:00 »
Rakkain aarteeni on aku ankka 1952: 9b Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Koko ikäni se on minulla ollut sillä isäni sen on aikoinaan tilannut. Ihan priima kuntoinen se ei ole (repeämiä), mutta silti se on minulle todella rakas.
Panin tiikerin tankkiin ja kesytin sen!