Kirjoittaja Aihe: Keräilijän rakkain aarre  (Luettu 39886 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

VesaK

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 840
  • Kuka mitä häh?
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #30 : 23.12.2003 klo 16:02:17 »
Eiköhän tasokkaasta kotivakuutuksesta löydy sellainenkin pykälä että kokoelmansa saa "turvattua", vaikka eihän raha ikinä korvaa tunnearvoa.

Omasta puolestani sanoisin tällä hetkellä, että tyylikkäin lienee Bryan Talbotin originaalisivu Sandman-tarinasta "A Game of You", se jossa Barbie pikkutyttönä kysyy aikuisversioltaan: "Would you mind if I kill you, I mean, compleatly destroy you." (jsp.)
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Leo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 303
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #31 : 23.12.2003 klo 16:12:20 »
"Would you mind if I kill you, I mean, compleatly destroy you."

Ideaa?! Joku pilajuttuko?! Selitä tarkemmin :)

VesaK

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 840
  • Kuka mitä häh?
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #32 : 23.12.2003 klo 16:30:59 »
Ööh.. no tuota noin, Sandmanin maailmassa sattuu olemaan parikin hahmoa jotka eivät ole aikuisina päätyneet ihan siihen asemaan mitä ovat lapsina toivoneet. Barbaran (Barbien) ohella (Hippo)lyta Hall, esim. Eli hommahan on ihan selvä: Kun Barbie päätyy (lapsuuden) unimaailmaansa, siellä hallitsee tyttö-Barbie, joka haluaa vain tappaa aikuisen minänsä ja siten "aloittaa alusta" -> A Game of You.
Lainaus
BARBARA: ... Everybody has a secret world inside of them. I mean everybody. All of the people in the whole world -- no matter how dull and boring they are on the outside. Inside them they've all got unimaginable, magnificent, wonderful, stupid, amazing worlds... Not just one world. Hundreds of them. Thousands, maybe.  -
Chapter Six, I Woke Up And One Of Us Was Crying.


Originaaleja haluaisin hankkia enemmänkin jos olisi varaa.
« Viimeksi muokattu: 23.12.2003 klo 16:34:21 kirjoittanut VesaK »
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Hanna

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 459
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #33 : 06.01.2005 klo 00:24:52 »
Tinttejäni en ikuna voisi kantaa divariin. On ne niin rakkaita.

Sama juttu. Suurella hartaudella metsästettyjä, lähes omia lapsia. Erityisen rakkaita minulle ovat myös Alix-kokoelmani ja ainoa omistamani Roberta Gregoryn Bitchy Bitch-kokoelma "A Bitch is Born", divarista ostettu ja vasta kotona huomasin, että sisäkannessa on taiteilijan omakätinen signeeraus Bitchyn kuvalla varustettuna :D

Kyllä myös vino pino enemmän tai vähemmän kärsineitä Korkkareita lämmittää mieltä yön hämärinä tunteina kun Nukkumatti on vielä kaukana.
Klik klik --> Sarjisblogini

tertsi

  • Vieras
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #34 : 06.01.2005 klo 01:39:43 »
Erityisen rakkaita minulle ovat myös Alix-kokoelmani

Olen kateellinen!! Alixit ovat hienoja sarjakuvia! Omistan suomeksi vain Oribalin kruunun ja se ei ole ollenkaan suosikkini.

Vesa K: Originaaliien omistaminen on sarjakuvaharrastuksen suola! En tosin itse omista yhtään originaalia, mutta kuiteskin...
Ehkä jonain päivänä Angulista ...

tompelo

  • Jäsen
  • Viestejä: 385
  • Fakta on vain jähmeä mielipide.
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #35 : 06.01.2005 klo 13:16:32 »
Täydellisestä kokoelmasta tinttejä en luopuisi. Keräilyarvoa niillä tuskin on mutta sarja sentää on täydellisessä kunnossa ja kaikki samaa painosta.

Lisäksi kaikki albumit, jotka on tuhrittu tekijän nimmarilla JA piirroksella. Esim. eka viivi ja wagner, jonka kansilehdessä wagner makaa sohvalla ja sanoo jotain minulle. Myös pari Hiltusen albumia pienillä kuvilla ja nimmareilla terästettyinä lukeutuvat aarteisiini.

Jarmo

  • tyhmä nilkki
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 179
  • Varokaa metaforista deformaatiota.
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #36 : 06.01.2005 klo 14:15:21 »
OIskohan rakkaimpia John Carter kokoelma, viimeisen osan löytymiseen meni yli 10 vuotta. :)
Tai sitten Yön Ritarin Paluu. Siinäkin meni jokunen vuosi, ennenkuin löysin ykkösnumeron.

Rahallisesti arvokkaimmista ei ole tietoa.

Koko kokoelma on kuitenkin vakuutettu n. 10 000 euron arvosta. Tiedä sitten mitä ne suostuisivat maksamaan jos käry käy tai vesi kastelee.  En nyt muista mitä se maksaa, mutta ei paljoakaan muiden vakuutusten ohessa. Veikkaisin, että alle satasen.

kitani

  • Vieras
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #37 : 06.01.2005 klo 22:14:48 »
Rahallisesti arvokkaimmat kirjani taitavat olla nuo Kadonneen Kirjaston Vartijat ja Roope Ankan Elämä ja Teot. Vartijat on  ensimmäistä painosta ja  Elämä ja Teot toista. Mutta en myy.

Oikeastaan kaikki ovat yhtä rakkaita, vanhempien luota löytyvät taskarit ja Tex Willerit ehkä erityisimmin. Omaan kämpään en ole niitä viitsinyt raahata kun ei ne tänne kuitenkaan mahdu. Myös Petri Hiltusen sarjakuvat ovat tärkeitä kun olen niitä vuosien varrella pikkuhiljaa keräillyt.

Myös vanhat Tintit ovat rakkaita, vaikka monet niistä on luettu puhki ja repaleisiksi. Heti kun saan rahaa niin ostan kyllä kaikki itselleni uutena.

Rami Selin

  • Jäsen
  • Viestejä: 558
  • Uskon kaiken
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #38 : 07.01.2005 klo 07:08:40 »
Jaahas. Hankala kysymys, hankala kysymys....
Joko Jeff Smithin Bone (One Volume Edition) tai Hayao Miyazakin Nausicaä of the Valley of the Wind.  Sanotaan nyt Nausicaä, kun miehen muutkin työt ovat todella loistavaa tavaraa (ei sillä, etteikö Smithin olisi).

Tom.A.Hawk

  • Vieras
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #39 : 07.01.2005 klo 12:01:01 »
Rakkautta löytyy:
Vanhat Masi albumit, 50-luvun korkkarit ja Texit
Rakkain lehti taitaa olla Ratsupoliisi King albumi vuodelta -48.

Lurker

  • Vieras
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #40 : 08.01.2005 klo 09:45:17 »
Onhan sitä hyllyssä kaikenlaista (kaikki Alixit, kaikki Valerianit, joo, myös ne kovakantiset, 60-luvun Teräsmiehen poikia...), mutta mitä niistä.

Pitää osata myös antaa. Jätin muuttojen yhteydessä pikkuveljelle kaikki Zoomit, Ruudut ja NonStopit (täydelliset kokoelmat!). Iloista antajaa jumala rakastaa.

Omat tenavani saivat eräältä tutulta "aarrearkun", jossa oli varmaankin satoja 60-70 -luvun Akkareita, Nakkeja ja joitakin Tarzaneita  - jälkimmäiset poimin itselleni ;-).

Kiva katsella, kun uudet sukupolvet saavat lapsuudessaan "tartunnan" sarjakuviin. Siinä iässä jotkut parhaat tarinat jäävät ikiajoiksi elämään aivopoimuihin.

puro

  • Multirajoitteinen
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 339
  • Ei se siitä suttaannu.
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #41 : 08.01.2005 klo 11:25:30 »
Omasta puolestani sanoisin tällä hetkellä, että tyylikkäin lienee Bryan Talbotin originaalisivu Sandman-tarinasta "A Game of You", se jossa Barbie pikkutyttönä kysyy aikuisversioltaan: "Would you mind if I kill you, I mean, compleatly destroy you." (jsp.)

Ihan mielenkiinnosta, mistä hankit ja mitä maksoi?

-P.

VesaK

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 840
  • Kuka mitä häh?
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #42 : 08.01.2005 klo 15:12:53 »
Bryanilta itseltään, maksoi muistaakseni jotain 120 euroa. Onnekseni satuin vielä löytämään Turusta (!), Omituisista opuksista kyseisen Sandmanin irtonumerona, joka on nyt ko. taulun takana muovitaskussa. Originaali on kyllä paree...

Sarjakuva-originaalit ovat vielä suht halpoja "oikeaan" taiteeseen verrattuna, joten kannattaa olla tarkkana varsinkin ulkomailla festareilla kierrellessänne. Talbotin töitä voi tiedustella www.bryan-talbot.com :in välityksellä.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Jukka Laine

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 37 460
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #43 : 08.01.2005 klo 20:28:29 »
Lontoossa vuonna 1989 käydessäni Forbidden Planetissa oli myynnissä Brian Bollandin alkuperäissivuja Killing Jokesta.

Niillä oli sen verran hintaa että koko matkakassa olisi mennyt yhteen sivuun.

jonecky

  • Jäsen
  • Viestejä: 70
  • Kvaak!
Re:Keräilijän rakkain aarre
« Vastaus #44 : 08.01.2005 klo 20:41:41 »
Itselläni rahallisesti lienee arvokkain paketti 1930-luvun ne kuusi pientä Mikki-kirjaa kotelon kera (jota eräänkin arvostetun hesalaisen divarinpitäjän mukaan löytyy Suomesta kplmääräisesti yhden käden sormilla laskennallinen määrä) ja toinen vois olla tuo tiiliskivikappale aidosta -52 vuoden Lumikista eli harvinaisimmasta akkarista. Tavaraa hyllystä toki löytyy mutta nuo selkeästi kalleimmat hankinnat.

Tunnepuolella taas 1970-1978 vuoden Akkarivuosikerrat ovat niin uskomatonta tykitystä, että osa niistä on kolmena kappaleena ihan vaan omaa ja tulevaisuudessa lasten lukemista varten, samoin kaikki Mustanaamiot vuoteen 1985 ovat sellainen juttu, että aina kun jonkin kannen tunnistan lapsuusvuosilta niin meinaa tippa tulla silmään. Harmi vaan kun esim. 60-luvun Naamioita (jolloin en ollut vielä syntynytkään) ei lapsena löytynyt mistään eikä löydy vieläkään, niiden kansipiirrostyyli on verrattavissa taiteeseen  ;D