Keräilijän rakkain aarre

[Leo]

Tässä viestiketjussa alunperin tarkoitin "henkisesti" rakkainta aarretta, mutta ihan kiva että kerrotte noita kalleimpiannekin   Itse en tiedä arvoikkaintani, sillä niitä on hankala arvioida... Minkä arvoisia muinoin ilmestyneet 3D-kirjat ovat? Onko vuoden -58 Aku Ankka lehdellä kummempaa arvoa? Minusta tuntuu että yksittäiskappaleista arvoikkampani saattaa olla "Maailman hauskin kuvasarjalehti" -kirja, sillä se maksoi uutenakin ihan tuntuvasti Osa minun sarjakuvistani on arvokkaita myös sen takia että niitä lukiessani olen kuullut jonkin hyvän uutisen yms. tai päinvastoin saatan kammota niitä kuultuani jonkin huonon uutisen. Taskarikokoelmani onkin minulle TODELLA rakas, sillä muitan JOKAISESTA taskarista mistä olen sen saanut ja ainakin pari paikkaa/tilannetta jossa olen sitä lukenut.

[Hege]

Henkisesti tärkeimpiä ovat Asterix Olympialaisissa, Jumaltenrannan nousu ja tuho ja Caesarin laakeriseppele sekä Tenavat-pokkarit 11 ja 19. Syystä että näitä minulle luettiin pienenä mummolassa. Ja Tenavat pokkareista minulle luettiin juuri näitä hyllyssäni olevia kappaleita.

Rahallisesti arvokkain ollee Valerian: Varjojen lähettiläs.
Luetuimpina kisaavat keskenään Lassi & Leevi Juhlakirjat.

[Veli Loponen]

Mikäköhän olisi mun rahallisesti arvokkain sarjakuva...? Kirjamessuilla näin Alex Raymondin Matka jään valtakuntaan -albumin melkoisella myyntihinnalla varustettuna, joten se. Tietääkseni myös Teräsmies vs. Hämähäkki -albumi 70 -luvulta omaa jonkinlaista arvoa.
Noissa jenkkilehdissä saattaa olla useampikin rahallisesti arvokas (tosin mikä on raja, että voi sanoa arvokkaaksi?) mm. Next Men #21, jossa on Hellboyn ensiesiintyminen, maksaa n. $ 50 monissa paikoissa.
Mitään oikeaa, todellista keräilyharvinaisuutta ei sitten löydykään. Kirjoissa on jo vähän yritystä, kun löytyy Raamattua 1800 -luvulta ja vaikka mitä.

[[kivi]]

Disneyn studioiden raamattu, "The Illusion of Life" lienee arvokkain yksittäinen teos hyllyssä. Toisaalta, animaatiopiirtäjäksi havittelevalle se on hyvinkin sen arvoinen, minkä siitä joutunee maksamaan. EDIT: hinta on pudonnut, ei se ookaan enää kallis.

Varmaan sitten "nahkakantiset" numeroidut Gladstonen ankka-kokoelmat ja Hornin ja Goulartin sarjakuvaensyklopediat on hintakärjessä.

Mut henkisesti rakkaimpia taitaa kuitenkin olla ne underground-lehdet, kotimaisista Jymyistä ja Huulista harvinaisempiin ja tuntemattomiin 60-luvun lopun ja 70-luvun ihan alun jenkkilehtiin ja vaikka Vaughn Boden alkuperäisiin Cheech Wizardeihin. Niihin liittyy niin paljon ...värinää, kapinaa, "tupakkakaupoissa" notkumista, kaikkea sellaista mitä rahalla ei voi ostaa. Enkä mä kyllä tiedä, voiko noita lehtiäkään, jos ei tavallisimpia; Friikkilän poikia tms. lasketa...

EDIT2: Sinänsä, keräilyarvoja en tiedä mistään. Eikä mua kiinnostakaan. Eli saattaa hyvin olla, että joku albumi hyllyssä maksaa jonkun verran, kysyjähän ne hinnat määrittelee, mitä suostuu maksamaan. Itse en tuosta tiedä, enkä ole myymässä mitään.

[Hazart]

Rahallisesti arvioiden tuo Disneyn studioiden raamattu, "The Illusion of Life" lienee arvokkain yksittäinen teos hyllyssä. Toisaalta, animaatiopiirtäjäksi havittelevalle se on hyvinkin sen parinsadan euron arvoinen, minkä siitä joutunee maksamaan.

Öh... Onko sulla tosta joku erikoispainos, sillä 42 euroa tuo maksaa tällä hetkellä Amazonilla. Komian näköinen opus.

[[kivi]]

Öh... Onko sulla tosta joku erikoispainos, sillä 42 euroa tuo maksaa tällä hetkellä Amazonilla. Komian näköinen opus.

Joo, niinpä näkyy. www.amazon.co.uk tarjoaa:

US List Price: $60.00
UK Equivalent: £35.35
Our Price: £24.74
You Save: £10.61 (30%)
18 Used & New from £24.74

Se maksoi varmaan liki tonnin markoissa 1989. Jos ja kun se nykyään on noin paljon halvempi, kannattaa harkita hankkimista.

Teen korjaukset edelliseen.

[Timo Ronkainen]

Illusion of Life ilmestyi jo 1981. Tuo on vissiin isommalla volyymillä tehty uusintapainos. Eli hinta muodostuu halvemmaksi. Otaksun. Halpa on.

Mutta aiheeseen. Omassa kokoelmassa kalleimmat kaikin tavoin ovat varmaan tekijäin signeeraamat kirjat ja alpparit. Ykkösenä kulkee Barksin signeeraama CB-library, johon sain nimmarin Hesassa 1994. Librarysta mulla on vaan tuo ykkösboksi, jos vaan saisi rahaa hankkia koko sarja.
Seuraavaksi arvokkaimmat lienevät Eisnerin nimmaroimat Talo Bronxissa ja Elinvoimaa ja Uneksija.
Signeerauksia on myös muissa kirjoissa mutta nuo ovat toki ykkösiä.
Lapsena mielikirja oli Kaukoranta-Kemppisen Sarjakuvat, joka oli kaiken aikaa lainassa kirjastosta. Ja kun uusi päivitetty painos ilmestyi 1982 varasin sen jo etukäteen kirjastosta (eihän mulla mitään ostaa varaa ollu). Sitten oli melkein juhlaa hakea tuo uusi painos kirjastosta. Haa! Paljon uutta tietoa! Ja voi onnea kun löysin sen sitten divarista 1984. Oli yllätys huomata keräilykirjahinnastosta että tuollahan on jo jotain keräilyarvoa. Nykyäänhän tuo ei ole enää mitenkään huima juttu, mutta 70-luvulla se teki todella vaikutuksen. Kirja sarjakuvista! Uskomatonta!

Timo

[Storm]

Joku vanhoista Ryhmä-X lehdistä, joista olen pitänyt hyvää huolta vaikka ne ostettuina oli aika pahasti kärsineet.

[[kivi]]

Kotimaisista epäilen että jonkin verran arvoa on Comics: Suuri sarjakuvakirjalla vuodelta 1970. Kunto on loistava. Tietääkö kukaan? Naapurin täti oli töissä Hyvinkään kirjapainolla ja sai näitä ilmaiseksi. Minullakin oli useita mutta tämä säästyi ja pysyi kuin uutena. Lisäksi minulla oli ruotsinkieliset versiot sarjan muista osista joita ei suomeksi sitten tullutkaan mutta ne ovat kadonneet kauan sitten.

Piti käydä katsomassa hyllystä, ja muistin oikein: ostin jossain vaiheessa toisen kappaleen tuota Comics-kirjaa kun sen tuoreeltaan ostetun olin pienenä poikana lukenut kirjaimellisesti puhki. Ei maksanut älyttömiä aikuisiälläkään, painos taisi olla alunperin aivan ylimitoitettu Suomen markkinoihin, ja hyllyssä (Shokki Specialin ja Avaruuden jätti-korkeajännityksen välissä) oleva kappale on kunnoltaan sillai nm+.

Mutta sillä on kyllä nostalgia-arvoa. Olihan se ensitutustuminen Roy Craneen jonka jäljestä ei oo kahta sanottavaa vaikka mun täytyy kyllä myöntää että Buzz Sawyerit putoaa mulle paremmin kuin aikuisiällä hankitut Wash Tubbs & Captain Easyt jotka jäi about kymmenennen kokooman kohdalla sillai, että en jaksanut enää ostaa enkä lukea. Kemiallisen rasterin käyttö on Buzz Sawyerissa ihan omaa luokaansa. Tai Dick Tracy. Mitä olis ollut sarjakuvanharrastaminen ilman Dick Tracya yksitotisine juonineen, rannetelevisioineen ja kahjoine hahmogallerioineen? Sitä paitsi - Dick Tracyssa kuoltiin, ja paha sai palkkansa kaunistelematta...

Nostalgiatrippi.

PS. Mullakin on ne ruotsinkieliset Comicsit teillä tietymättömillä. Mikähän ne hävittää?

[Timo Ronkainen]

Roy Crane:
Sillä oli erikoispaperia, joku "-tone" se kai oli. Sitä kasteltiin jollain ihme kemikaalilla ja siihen tuli rasteria, sitä viivaa. Toinen kastelu siveltimellä ja siihen tuli ristiviivarasteri.

Timo

[[kivi]]

En noista rastereista väitä mitään tietäväni, mutta Sarjainfossa kerrottiin kerran muistaakseni Juntusen haastattelun yhteydessä (Sarjakuva ja rock -teemanumero noin vuonna 1982), miten Crane ne teki. Jotain vedellä kastelusta oli puhetta. Jos sulla ei ole sitä, niin voin sen kotona illalla naputella tänne.

Mulla on se kyllä, tosin sattuneesta syystä Sarjainfoja on vähän liikaakin, ettei joukosta oo aina niin helppo etsiä. Se oli muistaakseni se numero, jossa oli Aarnialan Timpan "kuu on juustoa" -kansi.

Asia on muuten otettu myöhemminkin esille Sarjainfossa, kysy-palstalla, joskus mun päätoimittajakautenani. Muistelen hämärästi.

Olen myös joskus ottanut tuosta rasterista tarkemmin selvää, ja tuotemerkki tais olla "Instantone" tms. Joka tapauksessa siinä oli yhtä tai kahta eri nestettä (ei vettä, jotain liuotinta) joista toisella sivelyllä sai yhden kerroksen paperin pintaa auki, ja toisella toisen, tummemman. Oli vain aika tyyristä tuollainen paperi, ja hiukan epäkäytännöllistäkin, minkä vuoksi lienee painunut historian hämäriin.

Ainakaan mä en onnistunut sitä amerikoista enää ostamaan. Kanadalainen Seth sanoi jossain kaupassa nähneensä jonkun arkin vielä, muttei sitten muistanut tarkemmin. Sen sijaan vanha pomoni, Hiidenpata-animaattori Glenn Vilppu, muisti nuo ihan elävästi.

EDIT: Timo on nopee.

[Jurpop]

Jaa-a

Jos tönöni syttyisi tuleen ja savun seassa hamuillessani sarjakuviani tajuaisin että pystyisin pelastamaan vain muutaman sarjakuvan (sen verran, kuin toiseen kainaloon mahtuu, kun vaimo olisi jo toisessa:) jne. (tuttu vertaus varmasti) Niin varmaankin hamuaisin Hugo Pratt kokoelmani syliini ja yrittäisin vielä tarttua hampaillani Sandmaneistani, Seasons of Mistiin, jossa on Gaimanin nimmari.

Toisaalta tulipalon sattuessa tuokaan ei paljon lohduttaisi. Sinne palaisiavat vanhat Ruudut ja NonStopit, Zoomit ja Alixit sekä Ritari Ardentit. Johannekset ja Prikaleet, Kylmät metallit, Eisnerin albumit,  100 Bulletsit, Batmanit (hetki. Eivätkä palaisikaan, kun ovat vanhempien vintillä:) ja muut aarteet. Heavy Metalleistakin jäisi ruumiskirstullinen tuhkaa.

Tulikin mieleeni että ovatko keräilijät vakuuttaneet sarjakuvakokoelmansa? Ja jos ovat, niin mistä summasta ja paljonko se maksaa vuodessa? Jos kysymys on liian epähieno ja tungetteleva, niin älkää vastatko numeroilla.

Mutta siis kaikenkaikkiaan rakkain sarjakuvani taitaa olla siis Corto Maltese Etelä Merellä.  

[VesaK]

Eiköhän tasokkaasta kotivakuutuksesta löydy sellainenkin pykälä että kokoelmansa saa "turvattua", vaikka eihän raha ikinä korvaa tunnearvoa.

Omasta puolestani sanoisin tällä hetkellä, että tyylikkäin lienee Bryan Talbotin originaalisivu Sandman-tarinasta "A Game of You", se jossa Barbie pikkutyttönä kysyy aikuisversioltaan: "Would you mind if I kill you, I mean, compleatly destroy you." (jsp.)

[Leo]

"Would you mind if I kill you, I mean, compleatly destroy you."

Ideaa?! Joku pilajuttuko?! Selitä tarkemmin

[VesaK]

Ööh.. no tuota noin, Sandmanin maailmassa sattuu olemaan parikin hahmoa jotka eivät ole aikuisina päätyneet ihan siihen asemaan mitä ovat lapsina toivoneet. Barbaran (Barbien) ohella (Hippo)lyta Hall, esim. Eli hommahan on ihan selvä: Kun Barbie päätyy (lapsuuden) unimaailmaansa, siellä hallitsee tyttö-Barbie, joka haluaa vain tappaa aikuisen minänsä ja siten "aloittaa alusta" -> A Game of You.

BARBARA: ... Everybody has a secret world inside of them. I mean everybody. All of the people in the whole world -- no matter how dull and boring they are on the outside. Inside them they've all got unimaginable, magnificent, wonderful, stupid, amazing worlds... Not just one world. Hundreds of them. Thousands, maybe.  -
Chapter Six, I Woke Up And One Of Us Was Crying.

Originaaleja haluaisin hankkia enemmänkin jos olisi varaa.