Minusta jatkuvajuoninen sarja on paljon kiinnostavampi kuin seikkailu per episodi tyylinen. Hienoa, että tekijät ovat tälle linjalle uskaltaneet lähteä.
Samoin minusta on hienoa, ettei jokaisessa jaksossa tarvitse olla yletöntä määrää hahmoja, vaan jakso kerrallaan voidaan keskittyä hieman pienempään hahmokatraaseen ja näin ollen antaa rauhassa kunkin hahmon kehittyä.
Aku Ankka ja Roope Ankka ovat käytännössä ainoita sarjakuvavastineilleen uskollisesti toteutettuja hahmoja. Ovat varmasti jo sellaisia ikoneita molemmat, ettei niitä ole edes tarve mennä muuttamaan.
Heimo Huima on myös hyvin samankaltainen hahmo kuin 30 vuoden takaisessa sarjassa, mitä nyt vieläkin hömelömpi, mutta sitäkin hyväsydämmisempi.
Kaikkia muita hahmoja on sitten muokattu ja päivitetty aika paljonkin. Suurimmalti osin muutosten myötä hahmoista on tullut kiinnostavampia, mutta esimerkiksi Kulta-Into Piillä ei ole käytännössä mitään tekemistä sarjakuvavastineensa kanssa ja se ottaa minua eniten päähän.
Samoin, kuten outonaapuri tuossa totesi Pelle Peloton ja Neiti Näpsä ovat myös kuin eri henkilöitä kuin mihin olemme tottuneet. Näiltä osin alkuperäinen Ankronikka oli uskollisempi sarjakuville. Hahmot pääosin näyttivät ja tuntuivat juuri sellaisilta kuin ne sarjakuvista muistamme.
[spoiler]
ISO PLUSSA kuitenkin siitä, että nuori Roope ja tämän tarina ensilantin ansaitsemisesta on mallinnettu suoraan Don Rosan sarjakuvista, ojankaivaja Ruuperttia myöten. Samoin tämä ankanpoikien kadonnut äiti ja siihen liittyvä salamyhkäisyys-tarinankaari on kiinnostavinta antia koko sarjassa.[/spoiler]
