Tartuin vanhoihin Ernie Pike -alppareihin, jotka ovat Espanjasta lähtöisin (Norman julkaisemia). Onpa villi yllätys, että vaikka näissä on Héctor Oesterheldin nimi kannessa, niin toisella sivulla tajusin että ei näissä kuulu käsikirjoittajan ääni.
Kuvahaku sen tietysti vahvisti hetkessä, mutta nyt herää kysymys että kuka ihme nämä Norman julkaisut on muokannut. Kyse ei ole siitä että nämä olisi italian kautta käännettyjä tai jotain, vaan että nämä ihan totta ovat pienin muutoksin alkuperäisen käsikirjoituksen muokattuja versioita.
Sinänsä nuo muutokset ovat vain parempaan suuntaan, selkeästi jämäkämpää ja toiminnan keskellä sotilaiden suussa uskottavampaa lausuntaa. Huolimatta siitä, että puhekuplat ovat merkittävästi alkuperäissivujen versioita suurempia, niille jopa jää runsaasti tyhjää, kun parhaimmillaan puolet tekstistä on nipsautettu pois.
Sen verran, mitä olen näitä selaillut joskus, niin värittäjiä näiden kanssa on ollut joka lähtöön, rekisteröin Laura Battaglian joukon parhaimpana, jonka työ on onnistunnut sellaisella samanlaisella tyylillä kuin mitä Cortoja väritettiin. Värithän nämä ovat saaneet vasta Italiassa.
Kuvitus tässä kaikkien aikojen ensimmäisessä Ernie Pike -tarinassa on aika ässää, en ole aiemmin oikein ymmärtänytkään miksi osa faneista pitää tätä Argentiinan tuotantoa Prattin parhaimmistona.
