Hugo Pratt

[vekka_of_savo]

Olipahan pettymys tämä pohjolan mies. Juosten pissityn tarinan lukaisi n. 10 minuutissa ja muutenkaan se ei sisältänyt sen suurempia ahaa-elämyksiä. Heikoin suomeksi tullut Pratt-albumi. Toivottavasti muut sarjan Prattit eivät ole tämmöisiä selkeitä välitöitä.

Fort Wheelingin uusintapainokselle kannatusta myös täältä, se on aivan eri luokan sarjakuvaa.

[Janne]

Hesarissa oli Suuresta Pohjolan miehestä hyvä arvostelu. Römpötti esitti arvauksen, että tarina on piilopamfletti katolista kirkkoa vastaan ja alkuperäiskulttuurien menetetyn koskemattomuuden puolesta. Joe on siis intiaani, jonka katolinen pappi on vieraannuttanut sekä valkoisten että intiaanien kulttuurista. En tiedä, osuiko arvaus oikeaan, muuta se selittäisi hyvin päämäärättömältä tuntuvan tappamisen. Ja oli itse tarinasta mitä mieltä tahansa, niin kyllähän kuvituspuoli saa pissimään hunajaa!

[Sampsa Kuukasjärvi]

Totta. Römpötillä on erittäin hyvä poiminta, että kohtaus katolisen papin kanssa saattaa avata teoksen aiheen. Tuo eksistentialistinen kriisi/identiteettikriisi/pamfletti -selitys on hyvinkin mahdollinen. Itsekin ajattelen, että tuo Jesuit Joen silmitön tappaminen vaatii "selityksen"; ainakin se mielessä tulee lukiessa vähän parempi olo.

[CryingBlueRain]

Itsekin ajattelen, että tuo Jesuit Joen silmitön tappaminen vaatii "selityksen"

Samaa mieltä. Tuo Römpötin selitys lienee parempi kuin oma tulkintani Jesuit Joesta Prattin satiirina omasta tarinankerronnastaan.

[tolppis]

Siis eikö tuo nyt ollut ihan selkeästi esitetty sarjakuvassa että se katolinen pappi oli pahoinpidellyt Jesuit Joeta tämän ollessa nuori? Näin minä sen selitin. Muutenhan Jesuit Joe nirtsi porukkaa ihan sisäisen fiiliksensä mukaisesti ja oman, myönnetään, vinksahtaneen oikeuskäsityksensä mukaisesti.

[Jurpop]

Äh... väkivaltaa...

Olihan tässä vähän viittauksia alkuperäiskansojen oikeuksiin (Louis Riel viittaus) ja se intiaanimadonnan skalpeeraaminen. Paljon väkivaltaa toisten suojelemiseksi tai silkkaa itsepuolustusta, mutta tuo siskon kunniamurhan oli kai tarkoituskin jättää vähän paha maku suuhun. Varsinkin kun Kersantti Fox ei edes mainitse mitään kuolleesta intiaaninaisesta... pitääkö näitä nyt näin analysoida?

Kymmenen vuotta sitten tuokin oli mielestäni ihan hyvä sarjakuva..

Onkohan tässä vähän turhan aikuinen, kun murehtii jo sarjakuvien väkivaltaisuutta? Mennyt on aika kun ninjat oli siistejä ja Conan barbaari hauskaa luettavaa...

[VesaK]

Louis Rielin elämäkerran sarjakuvana on tehnyt muuten Chester Brown. Ei ole kai tullut suomeksi?

No ei.

Jesuit Joe oli elokuvana parempi. Kyllä siinäkin tapettiin ja "oli liikaa onnellisuutta näissä metsissä", mutta tarina oli kehittyneempi. Filmin loppuhuipennuksena inuiittiperheessä vaimo on synnyttämässä esikoista. Joe laitetaan avustamaan eli tekemään avantoa järveen, siltä varalta JOS lapsi olisi tyttö... 

[Lurker]

Tästä klassisesta Jesuiitta Joen (Suuren Pohjolan mies) sivusta näyttää olevan kaksi versiota, puhekuplalla (neljännessä ruudussa) ja ilman. Jotenkin se puhekupla pilaa sivun täydellisyyttä hipovan sommitelman (lähes täysin) ja vähentää huumoria, ei lisää.

[CryingBlueRain]

Kyllähän se "liikaa onnellisuutta tässä metsässä" kuitenkin on tappavan lyyrinen repliikki. Jotenkin se antaa hyvin persoonallisen säväyksen päähenkilön hulluudelle. Preferoin siis puhekuplallista versiota.

[Lurker]

Kyllähän se "liikaa onnellisuutta tässä metsässä" kuitenkin on tappavan lyyrinen repliikki. Jotenkin se antaa hyvin persoonallisen säväyksen päähenkilön hulluudelle. Preferoin siis puhekuplallista versiota.

Yksikseen höpiseminen taatusti ainakin lisää sitä (kylä)hulluutta.

Mutta tuo äänimaisema, kanootti soluu hiljaa joella, metsässä on vain linnunlaulua ja sitten kajahtaa laukaus, on niin herkullisen häijyllä tavalla hauska, että se on mielestäni pilattu tuolla puhekuplalla. Ei ole luotettu kuvan (ja äänitehosteen) voimaan... eikä ole luotettu lukijaan.

[Lurker]

Puhekuplan teksti on aika oleellinen koko hahmon pään sisälle pääsemisessä. Ehkä se olisi voinut olla eri kohdassa.

Olen jotenkin viehtynyt siihen ajatukseen, että hyvässä albumissa on ainakin yksi täysin "mykkä" sivu. Toki muoto ei saa mennä sisällön edelle, myönnetään.

[CryingBlueRain]

Onhan tuo puhekuplaton sivu kieltämättä kauniimpi, ja tykkäänhän minä muutenkin "mykästä" kuvakerronnasta. Mutta tässä albumissa ei tarinallisesti ole oikeastaan mitään muuta kiinnostavaa kuin yritys päästä sisälle Jesuit Joen omituiseen ajatteluun. Siinä tuon kuplan sisältö on hyvin oleellinen, kuten Jukka Lainekin totesi.

[tolppis]

No ei.

Jesuit Joe oli elokuvana parempi. Kyllä siinäkin tapettiin ja "oli liikaa onnellisuutta näissä metsissä", mutta tarina oli kehittyneempi. Filmin loppuhuipennuksena inuiittiperheessä vaimo on synnyttämässä esikoista. Joe laitetaan avustamaan eli tekemään avantoa järveen, siltä varalta JOS lapsi olisi tyttö...  

Taidan olla "vähän" sairas yksilö kun hörähdin tuon avanto-jutun kohdalla...  

Niin ja repla "liikaa onnellisuutta tässä metsässä" menee itselläni ihan legendaarisimpiin Pratt-reploihin sinne "et sinä ole minusta sympaattinen"-repliikin joukkoon josta jo täällä mainitsinkin. Absurdia ja julmaa mutta ah, niin hauskaa, englanninkielinen sana droll (Amusingly odd or whimsically comical). kuvaa ehkä parhaiten...

[Petteri Borgman]

Tästä klassisesta Jesuiitta Joen (Suuren Pohjolan mies) sivusta näyttää olevan kaksi versiota, puhekuplalla (neljännessä ruudussa) ja ilman. Jotenkin se puhekupla pilaa sivun täydellisyyttä hipovan sommitelman (lähes täysin) ja vähentää huumoria, ei lisää.

Tämä on siis ilmeisesti kyseisen sarjakuvan alkuperäinen ruutujako? Joitain Cortojen uusintajulkaisujahan on pilattu uudelleenjärjestelyillä ja muokkauksilla.

[Janne]

Ja syksyksi on luvassa Sertãon mies!