Nyt on
Suuren pohjolan mies ostettu ja luettu. Pitäisi ehkä lukea toistekin ennen arvostelua, mutta kerrotaan nyt ensivaikutelmat:
Kyllähän tästä jokainen kaltaiseni prattisti varmaankin tykkää. Prattin parhaita tämä ei ole, joten liialliset odotukset voivat kostautua hienoisena pettymyksenä. Keskinkertaisen sarjakuvantekijän tuotannossa tämä voisi olla pääteos ja kohokohta, mutta Prattilla tämä menee välitöiden joukkoon. Juoni sisältää hieman liiaksi jolkottelua, tosin kaikeksi onneksi tässä jolkotellaan Kanadan erämaissa eikä epämääräisessä myyttien ja maneerien hötössä niin kuin Cortossa loppuaikoina.
Vastaantulijoiden tappaminen on hauska harrastus, itsekin teen sitä melkein päivittäin täällä Turussa, mutta tarinan pohjaksi se ei ole kummoinen.
Historiallisen seikkailusarjakuvan suhteen pätee sääntö, että Pratt on paskimmillaankin parempaa kuin suurin osa muusta. Suosittelen tätä prattistien ohella myös ennakkoluulottomille länkkärifaneille.
Somalian miestä odotellaan innolla tässäkin suunnassa.
PS. Itsekään en täysin ymmärtänyt ajatusta, että juveniili
Anna ja Dan ei olisi miellyttänyt Corto-faneja. Onhan sekin tunnistettavaa Prattia ja monessakin mielessä esi-Cortoa. Asia erikseen on se, että olisin itsekin ottanut 2000-luvun alussa mieluummin
Mies ja seikkailu -suomennokset kuin Annan ja Danin.